Lapsellinen Ruben Stiller katsoo asiakseen sanoa mitä haluaa, mutta hänelle ei kukaan saa sanoa mitään tai jää heti sairauslomalle ja odottaa ihmisten säälivän häntä. Minä taas toivon, ettei häntä nähdä Ylellä enää ikinä.
Kiusaaja-Stiller: Minua ei taa kiutata
eisääliä
2693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kerro esimerkki milloin Stiller olisi kiusannut jotakuta ohjelmassaan?
Avaaja on äidin ainua poika ja kuullut tupaillassa, että kepuloisia ja kepuloisten puheenjohtajja Stiller on kiusannut ja nyt ottaa pattiin. VOi, voi.
Kepuloiset on herkkiä, kun pikkusen täit ja lutee iholla kulkee niin..... ?
Onka sama henkilö, joka aikoinaan oli kökkätraktorijutussa?
Onko Stiller kiusannut sinua jotenkin, vai toimitko vain "yleisenä" kiusaamisen vastustajana palstalla?
Stillerin "kohteeksi" ei jouduta vahingossa, vaan silloin on täytynyt pitää "meteliä" jostain asiasta, esittää erillaisia mielipiteitä yms. Tavista Stiller ei ohjelmaansa tai käsittelyynsä muutenkaa ole ottanut.
Mikä siis ongelmana?
Stillerin kiusaamaksi joutuvan on täytettävä yksi ehto: ei ole demari. Nyt narsisti uhriutuu, kun kaikki eivät suostu Hänen Neroudensa pilkan kohteeksi.
Joko pilkkaan tarttuu se Stilleriksi vajoaa.
Niinpä, ongelma on demari ja jos ei ole demari - ongelma siis sinulle ;)
Kyllä sananvapaus edellyttää, että myös stillereitä on. Nyt heidän roolinsa YLE:ssa on vain ylikorostunut.
Eli meillä pitäisi olla enemmän vallanpitäjiä nöyrästi nuoleskelevia toimittajia?
Kai sellainen olisi sitten parempaa "journalismia". Sipilä ainakin olisi mielissään.
Hahmo on stiller, kiusaaminen tapahtuu jokaisessa ohjelmassa. Studioon pyydetään yksi "uhri" jota suomen pahimmat suvakkipilkkakirveet kutsutaan pilkkaamaan, tämä toistuu kerran viikossa.
Voi tätä tyhmyyden määrää palstalla.
Sinne ei tavikset joudu/pääse, vain sellaiset jotka tunnetaan ja ovat oikein töitä tehneet ja kerjänneet huomiota. Sitä heille annetaan, mitä ovat pyytäneet - huomiota ja julkisuutta.
Stillerin ohjelmaan meno on vapaaehtoista.
Stillerin Pressiklubi on harvinaisen hyvä ohjelma. Siinä pohditaan asioita pintaa syvemmältä ja Stiller itse käyttää myös satiirin keinoja taiten.
Paavo Väyrynen on vieraillut hänen ohjelmassaan useammankin kerran. Ja selviytynyt niistä hyvin. Väyrynen on puolustanut taitavasti ja vakuuttavasti omia näkemyksiään. Stiller on antanut Väyrysen vapaasti moittia myös vastustajiaan. Ehkäpä Stiller on sitten paitsi demari myös suuri Väyrys-fani.
Ruben Stiller on hyysäri; suomalaisten pitäisi muka ottaa tänne omaan maahansa kaikki halukkaat ja maksaa heidän eläminen. Varsinaista kiusaamista hän ei kai ole juuri tehnyt.
Ok! ja tuollaisen tulkinnan olet sitten tehnyt, mistä ja millä perusteilla.
Stillerille ei missään vaiheessa ole noussut kusi päähän. Itse asiassa hän omaa mainion itseironisen asenteen. Jos hän jotain vallankäyttäjää "kiusaa", hän tekee sen niin, että katsoja ja todennäköisesti kohdekin huomaa nyt vain leikiteltävän. Ainakin Paavo Väyrynen, joka on hänen ohjelmansa vakiovieraita.
Stillerin ohjelmat muistuttavat usein huuto-politiikka ohjelmia. Mikäs siinä jos sellaisesta tykkää. Minä en ja tuo on kommentti vain ohjelman toistensa päälle huuto formaattiin. Kovalla paatoksella ja voluumilla.
Sananvapauden ajatus on aika pitkälle juuri se, että jokainen kansalainen ja erityisesti toimittajat saavat sanoa mitä itse haluavat eikä tarvitse sanoa vain niitä asioita, joita hallitus ja pääministeri haluaa toimittajien sanovan.
Ylessä on hankalaa kun putin-mallisen mediapolitiikan omaksunut Sipilä yrittää pistää toimittajat valitsemaan ammattietiikan ja työpaikkansa vaarantamisen välillä.
Demareiden sananvapauden mukaan he saavat väittää mitä tahansa ilman vastuuta sanomisestaan. Ylessä jotkut mm. Tyttönen yrittivät rajoittaa Sipilän sananvapautta. Voi mikä huuto heiltä, kun eivät onnistuneet.
Elätte aivan sairaassa satumaailmassa. Ei sananvapauden ongelma ole missään (paitsi ehkä Kekkosen Suomessa oli) että parlamenttarisen maan pääministeri ei saa mielipiteitään näkyviin.
Jopa kepulaisen pitäisi ymmärtää, että tottakai Sipilän toimia kritisoidaan enemmän kuin vaikkapa Rinteen tai Ville Niinistön toimia. Tiedättekö miksi? Koska Sipilällä on pääministerinä valtaa. Media on vallan vahtikoira ja Sipilä on suurimman poliittisen vallan käyttäjä Suomessa.
Käykö demokratiassa joskus niin, että pääministeri (tai joku muu vallankäyttäjä) saa osakseen arvostelua tai hänen toimiensa motiiveita epäillään tavalla joka pääministerin omasta mielestä on kohtuutonta ja perusteetonta? Kyllä näin käy ja pitääkin käydä!
Mitä pääministeri voi tehdä, jos hän kokee, että hänen tekemistensä arvostelu on huonosti argumentointia? Hän esittää oman kantansa. Televisiokanavien ja lehtien toimittajat ovat yleensä hyvin halukkaita kuuntelemaan pääministerin näkökantoja.
Se mitä demokraattisen maan pääministeri EI PIDÄ IKINÄ tehdä on käyttää vaikutusvaltaansa yrittääkseen sensuroida häntä arvostelevia toimittajia, niin että näiden ääni ei pääse enää esille. Tällainen toiminta on demokratian ja sananvapauden halveksumista. Näin toimii Sipilä.
Jos Sipilän veronkierrosta ja veronmaksajien rahojen varastamisesta julkaisee uutisen, niin näköjään saa potkut. Voimia toimittajat
Kunhan punaruput osoittaisitte jotain veronkiertoa tai varastamista tapahtuneen.
Onkohan Stiller sairastunut vitutukseen?
Iltalehdestä:
"Ylellä jatkettiin aiheesta uutisoimista vielä tuona viikonloppuna, mutta viime viikon maanantaina jatkojutut päätettiin hyllyttää. Yhdessä hyllytetyssä jatkojutussa oli haastateltu kahta oikeusoppinutta siitä, oliko Sipilä ollut Kateran vuoksi esteellinen päättäessään sadan miljoonan euron lisärahoituksesta Terrafamelle.
Stiller sai varoituksen, koska hän oli aikonut käsitellä aihetta Pressiklubissa. Helsingin Sanomille Stiller kertoi pelänneensä tosissaan potkuja.
- Olin aivan pöllämystynyt, kun se varoitus lyötiin käteen. Sain kävellä käytävillä 10-15 minuuttia ja miettiä, tulenko toisiin ajatuksiin. En tullut. Sanoin, että tämä on omantunnonkysymys”, Stiller sanoi HS:lle kokouksestaan esimiestensä kanssa.
- Mulle alkoi selvitä, että jumalauta, tässähän on edessä potkut. Lähdin kokouksesta pois ja suoraan sanoen mua pelotti todella paljon, Stiller kuvaili lehdessä."
* * * * *
Ruben Stiller vaikuttaa perin omalaatuiselta persoonalta. Ainakin kaukaa katsottuna hän näyttää paljon Paavo Väyrystä vastenmielisemmältä. Vaikutelman täydentää huomattavan kankea ulosanti.
Pressiklubia, jossa käsiteltiin Ruben Stilleriä, ei olisi pitänyt koskaan tehdä sellaisena kuin se tehtiin. Käsittääkseni vastuu tästä virheestä kuuluu päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Stillerillä olisi luonnollisesti pitänyt olla sen verran arvostelukykyä, että hän ei lähde juontamaan itseänsä käsittelevää ohjelmaa. Sellaiseen kykeneviä henkilöitä on toki olemassa, mutta heitä on harvassa, ja Ruben ei missään tapauksessa kuulu tähän ryhmään.
Erittäin outona pidän sitä, että Stilleriä on varoitettu aikomuksen perusteella. Oman näkemykseni mukaan hänelle olisi voitu sanoa, että häntä voidaan varoittaa tai että äärimmäisessä tapauksessa hänen työsuhteensa voidaan purkaa, mikäli hän toteuttaa aikomuksensa.
Itse asiassa varoittamalla ennen toteutusta Ylen johto sitoi kätensä. Se ei olisi voinut laillisesti irtisanoa taikka purkaa Stillerin työsopimusta, vaikka tämä olisi käsitellyt asiaa aikomuksensa mukaisesti. Samasta teostahan ei saa antaa useampaa varoitusta tai antaa sen perusteella varoitusta ja purkaa työsopimusta.
Ylen johdon analysointikykyä ei voi tässä tapauksessa pitää hyvänä. Samaa on tosin todettava Ruben Stilleristä, ja siksi ajatus siitä, että Pressiklubissa käsitellään Stilleriä hänen itsensä juontamana on ollut äärettömän huono. Lisäksi asetelma, jossa Jääskeläinen oli käytännössä yksin juontajaa ja kahta vierasta vastaan, oli myös huonosti harkittu. Ervastillahan on ainakin Jääskeläistä ja luultavasti Yleäkin vastaan paljon hampaankolossa ja toisellakin riittävän kaunainen asenne valmiina.
En ihmettele lainkaan, jos Stiller on edelleen tuuliajolla. Saattaa siis olla, että hän ei ole osannut laittaa palikoita kohdalleen, ja siksi remmi luistaa, jos sairauspoissaolo aihetuu jonkinlaisista henkisistä oireista.
Mutta minne hyvät toimittajat katoavat. Petri Sarvanmaa on klassinen esimerkki. Hän toimi loistavasti kaksoistornidraaman aikaan. Muutamien vuosien kuluttua hän oli muuttunut kyyniseksi änkyräksi. Kun hän ryhtyi haastattelemaan poliitikkoa, saattoi ajatella, että hän on taistolainen (nykykielellä Oikeistodemari).
Sama ilmiö toistuu nykyisinkin liian usein. Kun katselee alkuviikon A-studioita, vallasta täyteläiset yritysjohtajat saavat huomattavan lempeän kohtelun. Kun samaan studioon saapuu vallassa oleva poliitikko, toimittajista tulee kyynisiä telaketjutoimittajia.
Onhan seassa mainioitakin toimittajia. Esimerkiksi Heikki Ali-Hokka on verraton. Hän kykenee hyökkäämään hyökkäämättä ja viemään asiaa jankuttamatta eteenpäin. Jari Sarasvuo oli 1990-luvulla loistava. Kaikki häntä ennen ja kaikki hänen jälkeensä ovat MTV:llä olleet selvästi häntä huonompia. Leif Salmen oli hänkin parhaimmillaan loistava ja huonoimmillaankin nykyisiä Ylen toimittajia parempi.. Kari Tervo oli myös taitava. Kaikkein paras on kuitenkin ollut Arto Tuominen.
Stillerissä on yksi hyvä puoli. Hän on suoraan sanonut olevansa demari, eikä yritäkään esittää olevansa tasapuolinen ja puolueeton.
Kallellaanhan ruuben on.