Emme hyväksyneet väkivaltaa silloin, emme hyväksy väkivaltaa nyt
Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäsen – natsi, jos niin haluatte sanoa – pahoinpideltiin eilisen marssin yhteydessä. Tapahtumien kulku ei ole aivan selvä, mutta eräiden tietojen mukaan pahoinpitely on tapahtunut osin poliisiautossa, johon sekä uhri että tekijä päätyivät yhtä aikaa.
Viimeisten tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että tämänkertaisella pahoinpitelyn uhrilla oli parempi tuuri kuin Jimi Karttusella, ja hän selviää sairaalareissulla.
Tekeekö kuitenkaan uhrin parempi tuuri tekijästä sen parempaa ihmistä? Juridisesti kyllä tekee, sillä kuolemantuottamuksesta ei tule syytettä. Mutta tekeekö se tekijästä moraalisesti sen paremman ihmisen? Mikä tahansa pahoinpitely on hengenvaarallinen. Joskus vaan käy pahemmin kuin toisella kerralla. Esitettiin tavallaan perusteltuja epäilyksiä siitä, oliko Karttunen itse asiassa kuollut pahoinpitelyyn lainkaan, mutta mikään näistä epäilyksistä ei vähentänyt itse pahoinpitelyn tuomittavuutta.
Tekijän juridinen vastuu käsitellään aikanaan oikeudessa. Moraalista vastuuta luovat kaikki kansalaiset omalla suhtautumisellaan.
Jimi Karttusen kuoleman jälkeen joukko puolueita, muita kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia toi ilmi oman suhtautumisensa poliittiseen väkivaltaan. Se suhtautuminen tehtiin selvästi ilmi ja se oli yksioikoisen tuomitseva, ja se on aivan ymmärrettävää. Samankaltaista tuomitsemista, samankaltaisia puheita ja samankaltaisia mielenosoituksia odotan nyt.
Häpeällisen paljon kuulin Jimi Karttusen tapauksen jälkeen sellaisiakin kommentteja, jotka vierittivät vastuuta uhrin itsensä päälle, kuten kertomuksia hänen omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Joukossa oli jopa väitteitä, joiden mukaan hän olisi ansainnutkin tulla pahoinpidellyksi. Kunnioituksesta Jimiä kohtaan en toista niitä kommentteja tässä: se, jota ne kiinnostavat, löytää niitä kyllä muutenkin vähällä vaivalla. Sen sijaan olen – ikävä kyllä – varma siitäkin, että uhria syyllistäviä kommentteja tulemme kuulemaan paljon tälläkin kerralla.
Odotan kuitenkin kaikilta niiltä puolueilta, järjestöiltä ja ihmisiltä, jotka Peli pokki -kampanjaan osallistuivat, selvää kannanottoa tähänkin asiaan. Odotan, että teemme selväksi, että emme hyväksyneet poliittista väkivaltaa silloin, emmekä hyväksy poliittista väkivaltaa nytkään. Emme suostuneet pelkäämään silloin, emmekä suostu pelkäämään nytkään. Poliittiset toimintavapaudet ja muutkin ihmisoikeudet kuuluivat tasapuolisesti meille kaikille silloin, ja niin ne kuuluvat nytkin.
http://oulalintula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227533-emme-hyvaksyneet-vakivaltaa-silloin-emme-hyvaksy-vakivaltaa-nyt
Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäsen – natsi, jos niin haluatte sanoa – pahoinpideltiin eilisen marssin yhteydessä. Tapahtumien kulku ei ole aivan selvä, mutta eräiden tietojen mukaan pahoinpitely on tapahtunut osin poliisiautossa, johon sekä uhri että tekijä päätyivät yhtä aikaa.
Viimeisten tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että tämänkertaisella pahoinpitelyn uhrilla oli parempi tuuri kuin Jimi Karttusella, ja hän selviää sairaalareissulla.
Tekeekö kuitenkaan uhrin parempi tuuri tekijästä sen parempaa ihmistä? Juridisesti kyllä tekee, sillä kuolemantuottamuksesta ei tule syytettä. Mutta tekeekö se tekijästä moraalisesti sen paremman ihmisen? Mikä tahansa pahoinpitely on hengenvaarallinen. Joskus vaan käy pahemmin kuin toisella kerralla. Esitettiin tavallaan perusteltuja epäilyksiä siitä, oliko Karttunen itse asiassa kuollut pahoinpitelyyn lainkaan, mutta mikään näistä epäilyksistä ei vähentänyt itse pahoinpitelyn tuomittavuutta.
Tekijän juridinen vastuu käsitellään aikanaan oikeudessa. Moraalista vastuuta luovat kaikki kansalaiset omalla suhtautumisellaan.
Jimi Karttusen kuoleman jälkeen joukko puolueita, muita kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia toi ilmi oman suhtautumisensa poliittiseen väkivaltaan. Se suhtautuminen tehtiin selvästi ilmi ja se oli yksioikoisen tuomitseva, ja se on aivan ymmärrettävää. Samankaltaista tuomitsemista, samankaltaisia puheita ja samankaltaisia mielenosoituksia odotan nyt.
Häpeällisen paljon kuulin Jimi Karttusen tapauksen jälkeen sellaisiakin kommentteja, jotka vierittivät vastuuta uhrin itsensä päälle, kuten kertomuksia hänen omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Joukossa oli jopa väitteitä, joiden mukaan hän olisi ansainnutkin tulla pahoinpidellyksi. Kunnioituksesta Jimiä kohtaan en toista niitä kommentteja tässä: se, jota ne kiinnostavat, löytää niitä kyllä muutenkin vähällä vaivalla. Sen sijaan olen – ikävä kyllä – varma siitäkin, että uhria syyllistäviä kommentteja tulemme kuulemaan paljon tälläkin kerralla.
Odotan kuitenkin kaikilta niiltä puolueilta, järjestöiltä ja ihmisiltä, jotka Peli pokki -kampanjaan osallistuivat, selvää kannanottoa tähänkin asiaan. Odotan, että teemme selväksi, että emme hyväksyneet poliittista väkivaltaa silloin, emmekä hyväksy poliittista väkivaltaa nytkään. Emme suostuneet pelkäämään silloin, emmekä suostu pelkäämään nytkään. Poliittiset toimintavapaudet ja muutkin ihmisoikeudet kuuluivat tasapuolisesti meille kaikille silloin, ja niin ne kuuluvat nytkin.
http://oulalintula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227533-emme-hyvaksyneet-vakivaltaa-silloin-emme-hyvaksy-vakivaltaa-nyt
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei ole olemassa mitään hyväksyttävämpää tai parempaa väkivaltaa?