JOULUKUUN 7 PÄIVÄNÄ

Koetelkaamme ja tutkistelkaamme teitämme ja palatkaamme Herran tykö. Valit. 3:40.

Kun Jeremia Valit. 3:ssa luvussa puhuu siitä, että joku on tullut hyljätyksi ja väärin tuomituksi ja on sen johdosta murheen vallassa sanonut: »Kuka sanoo ja se tapahtuu, ellei Herra sitä käskenyt. Eikö hyvä, ia paha tule sen Koreimman suusta». Hän lisää: »Miksi siis ihminen nurisee eläissänsä? Kukin nuriskoon syntejänsä vastaan. Koetelkaamme ja tutkistelkaamme teitämme ja palatkaamme Herran tykö.» Tämä on tärkeä varoitus! Onko meillä todella tahtoa päästä pahasta?

Herra on voimallinen ja uskollinen ystävä, ystävä iankaikkisesti. Hän tahtoo pelastaa sielun. Hän tahtoo vapahtaa meidät iankaikkisesta kadotuksesta, helvetistä. Kuinka sanomattoman ankarasti silloin on useinkin ulkonainen ihmisemme pidettävä, jotta sisäinen ihmisemme pysyisi elossa ja terveenä. Älä ole siis niin lihallismielinen, että jonkin onnettomuuden sinua kohdatessa katsot vain ihmisiin ja ulkonaisiin olosuhteisiin.

Usko toki, että luonamme elää Jumala, joka tietää jokaisen hiuskarvankin päässämme, niin ettei vähinkään paha meitä kohtaa hänen tahtomattaan. Mene itseesi ja tutki omaa olemustasi. Eikö siinä löydy mitään, johon Herra tämän ahdistavan koettelemuksen kautta viittaa? Totisesti, jollemme ole aivan sokaistuja, tulemme pian huomaamaan, mitä Herra tarkoittaa, ja meidän täytyy tunnustaa jonkin synnin tahi uskottomuuden olevan syynä siihen pahaan, jota kärsimme.

Tulemme huomaamaan, että mikä kärsimys meitä kohdanneekin, emme voi puolustaa itseämme väittämällä, ettei se olisi missään yhteydessä meidän synteihimme. Ja niin kauan kuin et sinä etsi perussyytä, joka on sinun uskottomuutesi ja syntisi, ja et etsi vapautusta niistä, et sinä saa rauhaa sielullesi, jos kerran olet oikea lapsi, jota taivasta varten kasvatetaan.

Daavid puhuu vaikenemisesta synnin suhteen Herran edessä so. kun Jumalan kasvojen edessä emme tahdo tunnustaa syntiämme ja etsiä armoa. Hän sanoo: »Kun olin vaiti, riutuivat luuni alituisesta valituksestani. Sillä yöt ja päivät kätesi minua painoi ja elinnesteeni kuivui niin kuin kesän kuumassa. Sela. Silloin minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt rikkomuksiani, sanoin: »minä tunnustan Herralle rikokseni». niin sinä annoit anteeksi syntieni velan. Sela. Rukoilkoot sentähden sinua kaikki hurskaat aikana, jona olet löydettävissä. Ja vaikkakin suuret tulvat tulevat, eivät ne kuitenkaan ulotu heihin.»

Siinä on tie pahasta pelastumiseen. Jos sitä vastoin löydät levon synnissä, jos sinulla on rauha, vaikka tietoisesti elät uskottomuudessa, ja suosit syntiä, niin silloin on pelastus ulkonaisesta pahasta suurin onnettomuutesi, sillä silloin odottaa sinua suuri murhe iankaikkisuudessa. Sen takia kohdatkoonpa meitä mikä paha tahansa, olkoon hätä, johon olemme joutuneet, kuinka suuri hyvänsä, niin emme saata rukoilla: »Pelasta meidät pahasta», muistamatta syntejämme. Tämä koskee kuitenkin vain oikeita Jumalan lapsia, joilla on jumalanpelon henki sydämessään.

Ja katso, ei kestä kauan ennen kuin silmämme kääntyvät sisäänpäin. Tutkistelevat ja ymmärtävät Jumalan tarkoituksen. Silloin, kuten jo sanoimme, sinä et saa rauhaa, et saavuta oikeata luottamusta Herraan, ennen kuin olet hänelle tunnustanut syntisi, et ennen kuin olet syyttänyt ja tuominnut itsesi ja ruvennut syynalaiseksi sanoen: Minä olen ansainnut tuhannen kertaa suuremman kärsimyksen kuin tämä on sekä täällä ajassa että iankaikkisuudessa, sillä olen tehnyt syntiä. »Pelasta minut, pelasta minut synnistäni.»

Ja samalla kuin me nöyrrymme Herran edessä, tunnustamme syntimme ja tunnustamme hänen tuomionsa oikeiksi, samalla saamme me lohdutuksen, virvoituksen ja lapsellisen luottamuksen hänen armoonsa sekä vakuutuksen: Herra kuulee rukoukseni ja pelastaa minut kaikesta pahasta.

Mutta koska kaikki, mitä Herra tekee, tarkoittaa juuri sitä, että hän tahtoo meitä parantaa pahimmasta taudistamme, synnistä, tahtoo tehdä meitä hengellisesti terveiksi ja iankaikkisesti autuaiksi, sen takia hän usein tekee päinvastoin kuin mitä me ajattelemme ja tahdomme. Hän ei silloin pelasta meitä ulkonaisesta pahasta, eipä usein sisäisestäkään, antaapa vielä monen hengellisen pahan vaivata sieluamme. Hän väsyttää ja näännyttää vanhan ihmisemme alinomaisella nöyryytyksellä, vaikka me tahtoisimme paljon kernaammin olla voimakkaita ja terveitä, »Herra ihmeellisesti kohtelee hurskastansa.»

Sen takia hän antaakin sinua vaivaavan pahan vielä jonkin aikaa kestää, ehkäpä koko elämäsi ajan, ehkä antaa sen lisäksi vielä jonkin uuden vaivan. Tämä tulee sinulle liian kovaksi, jopa sietämättömäksi. Sinä tuskastut Herran hallitukseen, jollet syvästi tutkistele ja paina sydämeesi hänen uskollista aivoitustaan ja tarkoitustaan sinuun nähden. Hän näet siten puhdistaa ja vapahtaa suurimmasta pahasta, synnistä. Hän pyhittää sielusi ja ruumiisi ja kasvattaa sinua taivasta varten.