Mikä on kuollessa vaikeinta?
Surusta ja surutyöstä
Surun kymmenen vaihetta
*********************
Mikä on kuollessa vaikeinta?
Monet luulevat, että kuolemaan liittyy aina pelottava kipu. Näin on kuitenkin vain harvoin, kenties yleensä vain väkivaltaisen kuoleman tapauksessa. Monet nukkuvat pois niin huomaamatta, että on vaikea sanoa, koska heidän sydämensä löi viimeisen kerran.
Meidän tuleekin muistaa, että kuolema ei ole tuskallinen, tuskallista on ainoastaan se sairaus joka johtaa kuolemaan. Silloin kuolema on vapauttaja.
Voimme tuskin antaa yleistä vastausta kysymykseen, mikä on vaikeinta kuollessa.
Jotkut kuolevat ovat hirvittävän pelon kourissa, jotkut taas eivät pelkää mitään. Jotkut tietävät miten heidän käy, toiset eivät tiedä eivätkä valitettavasti haluakaan tietää.
Uskoakseni eräs asia on todella vaikea, nimittäin se, kun tajuissaan oleva ihminen ymmärtää kuolevansa, kun hän on riittävästi voimissaan voidakseen arvioida elämäänsä ja kun hän tuon arvioinnin perusteella huomaa elämänsä kuluneen hukkaan. Elämättömästä elämästä luopuminen on kaikkein vaikeinta.
Siksi uskallan väittää, että ihminen on jo etukäteen päättänyt millainen hänen kuolemansa on oleva. Fyysisen kuoleman hetki ei ole todellinen kuolema.
Ihminen kuolee sillä hetkellä, jolloin paljastuu, millaisen kuoleman hän on valinnut elämänsä laaduksi silloin, kun valinta vielä oli mahdollinen. Olennaista on, kestävätkö valitsemamme arvot kaiken ulkonaisen tuhoutuessa.
Tällaisia arvoja ei ole mahdollista ostaa rahalla. Niille voi omistautua antautumalla niiden palvelukseen.
Aito katumus voi kuolinhetkelläkin antaa ihmiselle mahdollisuuden päästä noista arvoista osalliseksi, mutta katumusta ei voida puristaa esiin väkipakolla.
Meillä ei ole valtaa näihin asioihin, ja siksi meidän ei pitäisi lohduttautua sillä, että selvitämme asiamme myöhemmin.
Päätös ihmisarvoisesta elämästä on tehtävä juuri nyt.
Otteita Ewaldsin kirjasta Sielunhoito ja terapia Karas-Sana 1985
jatkuu
http://lindell.netmission.fi/kuolema.htm
Surusta ja surutyöstä
Surun kymmenen vaihetta
*********************
Mikä on kuollessa vaikeinta?
Monet luulevat, että kuolemaan liittyy aina pelottava kipu. Näin on kuitenkin vain harvoin, kenties yleensä vain väkivaltaisen kuoleman tapauksessa. Monet nukkuvat pois niin huomaamatta, että on vaikea sanoa, koska heidän sydämensä löi viimeisen kerran.
Meidän tuleekin muistaa, että kuolema ei ole tuskallinen, tuskallista on ainoastaan se sairaus joka johtaa kuolemaan. Silloin kuolema on vapauttaja.
Voimme tuskin antaa yleistä vastausta kysymykseen, mikä on vaikeinta kuollessa.
Jotkut kuolevat ovat hirvittävän pelon kourissa, jotkut taas eivät pelkää mitään. Jotkut tietävät miten heidän käy, toiset eivät tiedä eivätkä valitettavasti haluakaan tietää.
Uskoakseni eräs asia on todella vaikea, nimittäin se, kun tajuissaan oleva ihminen ymmärtää kuolevansa, kun hän on riittävästi voimissaan voidakseen arvioida elämäänsä ja kun hän tuon arvioinnin perusteella huomaa elämänsä kuluneen hukkaan. Elämättömästä elämästä luopuminen on kaikkein vaikeinta.
Siksi uskallan väittää, että ihminen on jo etukäteen päättänyt millainen hänen kuolemansa on oleva. Fyysisen kuoleman hetki ei ole todellinen kuolema.
Ihminen kuolee sillä hetkellä, jolloin paljastuu, millaisen kuoleman hän on valinnut elämänsä laaduksi silloin, kun valinta vielä oli mahdollinen. Olennaista on, kestävätkö valitsemamme arvot kaiken ulkonaisen tuhoutuessa.
Tällaisia arvoja ei ole mahdollista ostaa rahalla. Niille voi omistautua antautumalla niiden palvelukseen.
Aito katumus voi kuolinhetkelläkin antaa ihmiselle mahdollisuuden päästä noista arvoista osalliseksi, mutta katumusta ei voida puristaa esiin väkipakolla.
Meillä ei ole valtaa näihin asioihin, ja siksi meidän ei pitäisi lohduttautua sillä, että selvitämme asiamme myöhemmin.
Päätös ihmisarvoisesta elämästä on tehtävä juuri nyt.
Otteita Ewaldsin kirjasta Sielunhoito ja terapia Karas-Sana 1985
jatkuu
http://lindell.netmission.fi/kuolema.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
ok..