Narsistiäiti lastenkasvattajana

Minusta kasvatettiin nöyrä *palvelija*perheeseen. Olin *Äidin pikkuapulainen* naapureidenkin mielestä. Pikkuapulaisen työt olivat todellisuudessa ihan rankkaa kotityötä, ruuanlaitosta alkaen.
Siivousta suoritettiin niin monta kertaa, kunnes läpäistiin pikkutarkka lopputarkastus.
Poismuuttoni jälkeen narsistiäidin äiti kiirehti *siivousavuksi* äidilleni, joka ei selvinnyt yksin kodin siivouksesta.

No mulle taas tehtiin kaikki konkreettiset asiat väkisin mun puolesta mitä olisin halunnut tehdä itse, ja siten otettiin henkinen ote minusta eli oma irrallinen toimija kadotettiin melkeen kokonaan. Samalla saatiin muut ihmiset pilkkaamaan ja kadehtimaan minua ja pitämään todella itsekkäänä, vaikkei minua melkeen ollu olemassakaan. Tämä on voinut johtaa tähän etten edelleenkään ole konkreettisesti taitava ihminen, ja kiinnostukseni ovat lähes yksinomaan henkisiä, koska sillä alueella saatoin vapaasti liikuttaa mieltäni kun konkretiassa minulla ei ollut paikkaa lainkaan.

Mutta en tajunnu vielä mitään sillon kun hän ton kirjan mulle lahjotti kymmenisen vuotta sitten.

Siis se kirja kertoo semmosesta oikein tosi hirveästä kauhua herättävästä ja laajamittaisesta kiusaamisesta, jossa oikeen kukaan ei tajua missä mennään.

Mä en muista ihan varmuudella oliko se syntymäpäivälahja vai ylimääräinen lahja

Noo mitä nää narsistien kakarat sitte tälläsestä, kun mun fatsi ruoski perseelle jokaisesta lainakirjasta jonka lukemisesta se minut yllätti ja lehtiikää mää en saanu lukee, se vaa otti vahvemma oikeuvel minult lehen pois. Mää sain lukee vain läksyi ja niitäkii ääneen, siks et se kuuli et mää luin läksyi, etten mää vaan missää nimes lukenu muuta. Ei sillo puhuttu mitää mistää narssisteista, kakarat sai tuntee perse nahossaa sen tosi narssistisen tuppivyön, siin meille ol narsistii iha riittämii. Pitäkää vaan työ narssistie kakarat turpanna kii tai muuten mää teille narssistit järjestän pers nahastanna.

Narssistologia kirjoitti:

Noo mitä nää narsistien kakarat sitte tälläsestä, kun mun fatsi ruoski perseelle jokaisesta lainakirjasta jonka lukemisesta se minut yllätti ja lehtiikää mää en saanu lukee, se vaa otti vahvemma oikeuvel minult lehen pois. Mää sain lukee vain läksyi ja niitäkii ääneen, siks et se kuuli et mää luin läksyi, etten mää vaan missää nimes lukenu muuta. Ei sillo puhuttu mitää mistää narssisteista, kakarat sai tuntee perse nahossaa sen tosi narssistisen tuppivyön, siin meille ol narsistii iha riittämii. Pitäkää vaan työ narssistie kakarat turpanna kii tai muuten mää teille narssistit järjestän pers nahastanna.

Lue lisää

Niin se tuli meillekin selkää vyöstä ja täysin ilman syytä hiilihangosta ei kasvattaminen saa olla tyranniaa

Olisko tää joku semmonen juttu missä ei- psykopaatti laitetaan psykopaattikouluun.
Ilmankos mä leikin lapsena noitakoulun oppilasta. (mun keksimä leikki, jota sitten ainakin yksi kaveri osasi leikkiä mun kaa) :)

Niin luskelin taas tuolla toisaalla ennen tänne tuloa ja sitten taas näitä, ehkei tuo pullan leipominen ole kuitenkaan se juttu joka traumatisoi vaan ne muut asiat. Ehkä pullan leipomisesta on vaan helpompi puhua kuin niistä muista kipeämmistä asioista...

Mutta joo lapsuutta ja kaikkea siihen liittyvää voi olla jossain vaiheessa elämää hyvä pohtia syystä, että sieltä saattaa löytyä niitä aineksia siihen millaisia aikuisia meistä on kasvanut.

Mutta en tiedä onko noitakaan tarpeen enää aikuisena loppu elämäänsä vatvoa, saati muistella kärsimäänsä pahaa, kun sitä menneisyyttä ei voi muuttaa muutta. On vain pärjättävä niillä eväillä mitä on saanut ja pyrkiä elämään tässä ja nyt sellaista elämää kuin itse haluaa ja mihin omat resurssit riittää...

Ajatus vastata tähän postaukseen syntyivät toisaalta lukemani artikkelin pohjalta, joka liittyy noihin päihdejuttuihin, mutta sopinee mielestäni myös näihin narsistin aikuisiin lapsiinkin...

"Milloin selviytyminen riittää? Milloin väsymme katkeruuteen ja kaunaan, lapsuutemme tai vanhempiemme syyttämiseen? Koska meidän kuppimme täyttyy? Me tarvitsemme hetken, jolloin muutos on väistämätön. Me tarvitsemme turvan tunnistaa ja tuntea tunteita. Niitä tunteita, joita lapsuudessa ei saanut olla, sillä jos olisi ollut, niin olisi mennyt pahemmin rikki. Me olemme suojanneet itseämme selvitäksemme.

Elämässä on tultava kohta, kun kuppi täyttyy, väsyy kierteeseen, väsyy voimaan huonosti. On tultava oikea hetki, että toipuminen voi alkaa. Hetket ilmentävä itseään kriiseissämme, vastustuksessa ja toistuvissa kehissä, joita ihmettelemme. Kriisit haastavat meitä muutokseen sitkeästi ja toiveikkaina.

Lapsella on yhdet vanhemmat, kaiken vihan ja kylmyyden alla on rakkaus ja haavoittunut sielu. Pohjaton äidin ja isän ikävä, jonka päällä on betonimuuri. ”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus.” Ei niin. Onni tarkoittaa sitä, että voit aikuisena elää vapaana, ilman katkeruutta ja syytöksiä. Uutta lapsuutta ei voi saada, mutta uuden näkökulman siihen. Itsensä ja oman elämän vuoksi.

Myötätunto, hyväksyminen ja anteeksianto vapauttavat elämään omaa elämää ja päästämään irti. Joskus niiden löytymiseen tarvitaan kuolema. Toivottavasti yhä useimmin ei."

http://oikeahetki.fi/blogit/sovinto/

Mä taas juuri katsoin videon jossa sanottiin että paholaisen pahin juoni on uskotella ettei sitä ole olemassa.

toinennäkökulma kirjoitti:

Mä taas juuri katsoin videon jossa sanottiin että paholaisen pahin juoni on uskotella ettei sitä ole olemassa.

Pahin paholainen tekeytyy siis enkelimäiseksi ja näyttelee ylikilttiä ja empaattista piilottaakseen pahuutensa ja kostonhimonsa. Mahtaako muutoinkin näytellä omaa elämäänsä kohteilleen? Tavoitteena saada joku jakamaan juuri sitä illuusiota, mikä on vain hänen päänsä sisällä, joka siis edellyttää toiselta eräänlaisena orjana olemista. Samalla tähän yhteyteen sopii termi alistaminen, kuka oikein alistaa ja ketä. Onko sittenkin niin, että ihminen, joka toista haukkuu alistajaksi, onkin se todellisuudessa itse, koska peilaa niitä omia ikäviä puolia toiseen?

Melkein mitä vain voi olla olemassa melkein miten päin vain. Varmasti menee välillä väärin, jos ajattelee kaiken vain yhden kaavan mukaisesti.
Varmasti poikkeuksia kaavasta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, jos kaikkeen toteutetaan yhtä ja samaa ajatuskaavaa.
Paholainen voi varmasti näytellä mitä vain. Mutta ei ei tarkoita, että kaikki mitä paholainen osaa näytellä olisi paholaista. Jos paholainen osaa olla enkelimäinen, se ei tarkoita, etteikö puhtaasti hyviä enkeleitä olisi olemassa.

Kaikki on monimutkaista, koska ajatustapoja voi olla miljoonia erilaisia.
Jotkut ovat sitä mieltä, että jokainen vastaa vain itsestään ja joku filosofi oli sanonut, (nyt pitäisi nimi tarkistaa), että kaikki ovat vastuussa kaikesta.
Eli pohdittavaa riittää niin että tylsää ei tule olemaan koskaan.

vieläyhäkö kirjoitti:

Pahin paholainen tekeytyy siis enkelimäiseksi ja näyttelee ylikilttiä ja empaattista piilottaakseen pahuutensa ja kostonhimonsa. Mahtaako muutoinkin näytellä omaa elämäänsä kohteilleen? Tavoitteena saada joku jakamaan juuri sitä illuusiota, mikä on vain hänen päänsä sisällä, joka siis edellyttää toiselta eräänlaisena orjana olemista. Samalla tähän yhteyteen sopii termi alistaminen, kuka oikein alistaa ja ketä. Onko sittenkin niin, että ihminen, joka toista haukkuu alistajaksi, onkin se todellisuudessa itse, koska peilaa niitä omia ikäviä puolia toiseen?

Lue lisää

Toisaalta jos jotkut ihmiset ovat kostonhimoisia, jotkut muut voivat olla esimerkiksi himoisia ajattelemiseen.

ajattelunhimoa kirjoitti:

Toisaalta jos jotkut ihmiset ovat kostonhimoisia, jotkut muut voivat olla esimerkiksi himoisia ajattelemiseen.

Niin mitä jos uskaltautuisit hetkeksi ajattelemaan jotain senkaltaista kuin, että päästäisit irti vanhemmastasi, niin ettet lakkaamatta ajattelisi häntä ja kaikkea häneen liittyvää

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin mitä jos uskaltautuisit hetkeksi ajattelemaan jotain senkaltaista kuin, että päästäisit irti vanhemmastasi, niin ettet lakkaamatta ajattelisi häntä ja kaikkea häneen liittyvää

Lue lisää

Tuo neuvohan on täydellinen ja sanan "vanhemmastasi" tilalle voi sovittaa kenet tahansa läheisen, jonka kanssa epätoivoisesti yrittää mahdollisesti yksipuolisesti suhteilla. Toimisiko tuollainen kuinka hyvin?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin mitä jos uskaltautuisit hetkeksi ajattelemaan jotain senkaltaista kuin, että päästäisit irti vanhemmastasi, niin ettet lakkaamatta ajattelisi häntä ja kaikkea häneen liittyvää

Lue lisää

Dilemma on tämä. Pitäisikö minun pikkusen kitua ylimääräisesti, että äitirukka saisi vähän lisäenergiaa, kun ei osaa hakea sitä Luojaltaan. Heti kun kidun, äiti on niin pirteä, niin pitkään kituilin hänelle rakkaudestani häneen. Mutta jos vähän piristyn, niin äiti jo melkeen kyynelehtii. Tulee niin sääli. Siis ei tääkään on kivaa, että ilosena pitää sitten aina katella säälittävää kuvaa äidistä. Olis kiva kun molemmat vois olla ilosia yhtäaikaa, mutta kun ei mitenkään voi. Eli pitää kitua ja katella ilosta äitiä tai sitten toisinpäin. No se johtuu varmaan siitä, että kun äiti on henkinen loinen toisessa kasvissa niin noinhan se menee. Mutta voi loisparkaa kun irrotan sen kokonaan. Ei oo kivaa.

Pitäisi varmaan ostaa äidille joku kukka symboloimaan minua.
Ja neuvoa antamaan sille vettä tosi kitsaasti. Voi kukkaparkaa.

Kiitän kärsivällistä palstaväkeä. Tämän vähän ylitsepuhuvan tyylin harjoittelu täällä netissä tuotti hyviä tuloksia. Puhuin isäni kanssa elämäni ensimmäisen ja pisimmän sujuneen keskustelun, melkein 15 minuuttia. Muutaman kerran piti sanoa että hänen on nyt käyttäydyttävä kunnolla niin kauan ku mä selitän asioita.
Isä naureskellen totteli, kun riittävän monta kertaa toistin oikein päättäväisesti.

Mutta se ei ollut mitään tunteellista puhetta, vaan mä vähän "politikoin"niinku.

Onko muut narsistien kohteet kokeilleet hillitöntä näkemystensä paapottamista ?
Mä paapotan joka suuntaan ilman lupaa ja vähän hillittömästi. Tilanne on parempi kuin oli ilman "huonoa käytöstäni" eli hillitöntä paapotustani.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin luskelin taas tuolla toisaalla ennen tänne tuloa ja sitten taas näitä, ehkei tuo pullan leipominen ole kuitenkaan se juttu joka traumatisoi vaan ne muut asiat. Ehkä pullan leipomisesta on vaan helpompi puhua kuin niistä muista kipeämmistä asioista...

Mutta joo lapsuutta ja kaikkea siihen liittyvää voi olla jossain vaiheessa elämää hyvä pohtia syystä, että sieltä saattaa löytyä niitä aineksia siihen millaisia aikuisia meistä on kasvanut.

Mutta en tiedä onko noitakaan tarpeen enää aikuisena loppu elämäänsä vatvoa, saati muistella kärsimäänsä pahaa, kun sitä menneisyyttä ei voi muuttaa muutta. On vain pärjättävä niillä eväillä mitä on saanut ja pyrkiä elämään tässä ja nyt sellaista elämää kuin itse haluaa ja mihin omat resurssit riittää...

Ajatus vastata tähän postaukseen syntyivät toisaalta lukemani artikkelin pohjalta, joka liittyy noihin päihdejuttuihin, mutta sopinee mielestäni myös näihin narsistin aikuisiin lapsiinkin...

"Milloin selviytyminen riittää? Milloin väsymme katkeruuteen ja kaunaan, lapsuutemme tai vanhempiemme syyttämiseen? Koska meidän kuppimme täyttyy? Me tarvitsemme hetken, jolloin muutos on väistämätön. Me tarvitsemme turvan tunnistaa ja tuntea tunteita. Niitä tunteita, joita lapsuudessa ei saanut olla, sillä jos olisi ollut, niin olisi mennyt pahemmin rikki. Me olemme suojanneet itseämme selvitäksemme.

Elämässä on tultava kohta, kun kuppi täyttyy, väsyy kierteeseen, väsyy voimaan huonosti. On tultava oikea hetki, että toipuminen voi alkaa. Hetket ilmentävä itseään kriiseissämme, vastustuksessa ja toistuvissa kehissä, joita ihmettelemme. Kriisit haastavat meitä muutokseen sitkeästi ja toiveikkaina.

Lapsella on yhdet vanhemmat, kaiken vihan ja kylmyyden alla on rakkaus ja haavoittunut sielu. Pohjaton äidin ja isän ikävä, jonka päällä on betonimuuri. ”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus.” Ei niin. Onni tarkoittaa sitä, että voit aikuisena elää vapaana, ilman katkeruutta ja syytöksiä. Uutta lapsuutta ei voi saada, mutta uuden näkökulman siihen. Itsensä ja oman elämän vuoksi.

Myötätunto, hyväksyminen ja anteeksianto vapauttavat elämään omaa elämää ja päästämään irti. Joskus niiden löytymiseen tarvitaan kuolema. Toivottavasti yhä useimmin ei."

http://oikeahetki.fi/blogit/sovinto/

Lue lisää

Kyllä lapsi joutuu tulemaan toimeen vanhempiensa kanssa niin kauan kuin vanhempi tai itse on elossa. Ja kun narsistivanhempi on elossa, näihin asioihin törmää aina halusi tai ei. Jätti tai ei, teki mitä teki. Aivan sama. Jos et pidä narsistivanhempaasi yhteyttä, hän kyllä alkaa pitää sinuun vaikka oman vakoiluverkostonsa kautta. Hän alkaa toimia välikäsien kautta ja aiheuttaa elämääsi harmia. Kun narsisti on kuolonkankea voi sanoa vapautuneensa hänestä jos narsistin verkosto ei jatka enää narsistin tekemää tihutyötä. Kyllä narsitivanhempi on yhtä kuin helvetti maanpäällä.
Vanhemmastasi et voi erota, aviopuolisostasi voit.

fgdfgsdffb kirjoitti:

Kyllä lapsi joutuu tulemaan toimeen vanhempiensa kanssa niin kauan kuin vanhempi tai itse on elossa. Ja kun narsistivanhempi on elossa, näihin asioihin törmää aina halusi tai ei. Jätti tai ei, teki mitä teki. Aivan sama. Jos et pidä narsistivanhempaasi yhteyttä, hän kyllä alkaa pitää sinuun vaikka oman vakoiluverkostonsa kautta. Hän alkaa toimia välikäsien kautta ja aiheuttaa elämääsi harmia. Kun narsisti on kuolonkankea voi sanoa vapautuneensa hänestä jos narsistin verkosto ei jatka enää narsistin tekemää tihutyötä. Kyllä narsitivanhempi on yhtä kuin helvetti maanpäällä.
Vanhemmastasi et voi erota, aviopuolisostasi voit.

Lue lisää

Tää on vähän sellainen asia, mitä ei todellakaan haluta ymmärtää. Usein sanotaan, että olet *läheisriippuvainen*, kun et pääse irti narsistivanhemmasta.
Mutta se todellinen irrottautuminen on elinikäinenprosessi. Kiusanteko ja syyllistäminen jatkuu narsistivanhemman toimesta, milloin mitenkin. Kanavat ovat moninaiset ja pahuudella ei tunnu olevan mitään rajoja.

Niin ja ympäristö vaikuttaa, olis paljon helpompaa jos muut ihmiset sanois: "Joo me ymmärretään, sun vanhemmat on narsisteja ja siksi vaan sulla olla tollasta vähän erikoisempaa juttua. Ei siinä mitään."
Eli jos vaikka itse sulattaisi asian, niin muut ei suhtaudu luontevasti.

ympäristö kirjoitti:

Niin ja ympäristö vaikuttaa, olis paljon helpompaa jos muut ihmiset sanois: "Joo me ymmärretään, sun vanhemmat on narsisteja ja siksi vaan sulla olla tollasta vähän erikoisempaa juttua. Ei siinä mitään."
Eli jos vaikka itse sulattaisi asian, niin muut ei suhtaudu luontevasti.

Lue lisää

Tavallaan tämä kuvio on *vanhemmuusmyytti*. Ympäristö painostaa lasta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka epäkelpoja kasvattajia tahaansa.
Niin lapsen olisi pyrittävä normalisoimaan epäkelpo tilanne, ympäristön silmissä normaaliksi.
Joka on muuten täysin mahdoton tehtävä lapselle. Koska narsisti ei muutu koskaan.
Ympäristö ei näe, tai halua nähdä todellisia tapahtumia perheessä. Vaan lapsi leimataan usein *huonotapaiseksi*, kun hän yrittää pelastaa itseään.

Sanotaan; -Pyydä anteeksi heiltä, -sovi vanhempiesi kanssa, koska he ovat jo iäkkäitä. -Saattaa olla, että vanhempasi eivät ymmärrä tekemäänsä vääryyttä.
-Heillä on saattanut olla huono lapsuus yms. Vanhempia siis säälitään, tässä tilanteessa.
Ja lapsen olisi tätä pyydettävä anteeksi heiltä. ikään kuin hän olisi syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Näin lapsesta tehdään ympäristön silmissä *syyllinen* vanhempien käytökseen. Mutta kukaan ei tartu todelliseen *perhehelvetti* -ongelmaan.

No näin on.

Tutkin tuossa viime yönä vielä näitä Raamattu -asioita ja kyllä se niin on että minun äitini toiminta muistuttaa aivan huomattavasti sitä miten paholainen toimii.
Ja kyllä se nyt niin on että minä en halua seurata paholaista vaikka ilmenisikin äitini hahmossa. Meinaan oksentaa. Tämmönen on kyllä varmaan inhottavimpia koetinkiviä mitä henkisellä tiellä voi olla, varsinkin sen kummallisen ilmiön takia, että puoli maailmaa on minulle vihaisia, jos en halua seurata paholaista juurikin tuon "vanhemmuusmyytin" takia.
Eriskummallisesti minun äitini itse ei oikeastaan sano mitään näitä teorioitani vastaan. Myöntää senkin että minulle on tehty ihan hirveää pahaa ja vääryyttä toisin kuin muut ihmiset. Se on hämmentänyt koko ajan. Noh mutta ainakin jossain Youtube videoissa sanotaan, että paholainen voikin juuri puhua välillä totta, koska se tekee hänestä uskottavan, mutta että silti totuutta ei pitäisi kuunnella paholaisen huulilta. Joo varmaan jotenkin niin. Minun äitini tekee suuntaansa vetäväksi se että hän vaikuttaa puhuvan enemmän totta kuin muut ympärilläni.
Mutta eriskummallisesti muut luottavat äitiini, vaikka he eivät usko totta mitä hän puhuu. Paradoksaalista. Mulla menee toisin päin. Mä tiedän, että tietyt asiat mitä hän puhuu on totta, mutta mä en luota häneen muista syistä, jotka ovat tiedossani.
Mutta joka tapauksessa tämä kokonaisuus on todella harvinaisen kieroa menoa.
Ja mä tiedän etten mä halua siihen mukaan. Sen mä tiedän. Joten ei auta muu kuin hyväksyä tosiasiat.

Lisäksi todella kiinnostaa mikä on se synti Pyhää Henkeä vastaan mitä Raamatun mukaan ei voi saada anteeksi. Tulkintoja nimittäin löytyy netistä pilvin pimein. Erään mukaan sellaista syntiä ei voisi meidän aikakautenamme tehdä, mutta mulle se siinä yhteydessä esitetty perustelu oli vähän sellainen, että en ole mitenkään vakuuttunut että ne Raamatun kohdat todella tarkoittavat sitä mitä siinä selitettiin koska kyseisillä sanoilla on ihan sanoina muitakin merkityksiä.
Joka tapauksessa minä tulkitsisin nykyisellä tiedollani niin, että ihmisten väliset asiat sinällään ovat anteeksiannettavia, mutta anteeksiannettavia ei välttämättä ole jotkut sellaiset asiat, jotka käyvät perustavimmanlaatuisiin henkisiin kysymyksiin. En ole tätä tulkintaa lukenut mistään. Tämä on ihan vain omani, eli siis mitä minun epätäydellinen järkeni sanoisi asiasta.

Ja nyt osaan selittää vielä paremmin miksi minua epäilyttää anteeksiantaminen äidilleni. Sillä minua jotenkin epäilyttää, että hän olisi voinut tehdä perstavanlaatuisiin henkisiin kysymyksiin kohdistuvaa syntiä ja jos minä annan anteeksi, pelkään päätyväni siihen mukaan, vaikka noin ihmisenä muuten olenkin kaikin puolin halukas antamaan anteeksi äidilleni kaiken, jo ihan siksikin että se tuntuu helpommalle. Mutta koska tässä on epäselvyyttä siitä mitä ensinnäkin on sellaiset synnit mitä ei voi saada anteeksi ja vaikka se olisikin tiedossa, niin mielestäni ihmisten olisi mahdotonta tässä maailmassa pystyä varmuudella tulkitsemaan oikein onko joku ihminen semmoisia todella tehnyt vai ei, niin minun mielestäni ihminen ei voi alkaa tällaisissa asioissa tuomitsemaan ollenkaan, enkä minä mitenkään tuomitse äitiäni tai väitä että hän olisi tehnyt sellaista syntiä. Nimittäin jos ei olisikaan ja joku väittäisi, että on, niin sellainen olisi minusta erittäin vakava synti, kenties ei edes anteeksiannettava, koska se käy noihin vakavimpiin syvimpiin henkisiin kysymyksiin, joita minun mielestäni ei voi tietää kuin Jumala, joten minä haluan jättää koko asian Jumalalle, enkä varsinaisesti puuttua siihen mitenkään.

Ja näin maallisella kielellä ilmaistuna, minua epäilyttää antaa äidilleni anteeksi, koska minua huolestuttaa että sitä kautta hän yrittäisi saada ujutettua päähäni psykopaattisia ajatusmalleja. Joten raja tuntuu tiukemmalta kun sanon: "En anna anteeksi." Se on vähän kuin synonyymi sanoille: "Tuota törkyä ei minun päähän ujuteta".

tytär-1 kirjoitti:

Tavallaan tämä kuvio on *vanhemmuusmyytti*. Ympäristö painostaa lasta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka epäkelpoja kasvattajia tahaansa.
Niin lapsen olisi pyrittävä normalisoimaan epäkelpo tilanne, ympäristön silmissä normaaliksi.
Joka on muuten täysin mahdoton tehtävä lapselle. Koska narsisti ei muutu koskaan.
Ympäristö ei näe, tai halua nähdä todellisia tapahtumia perheessä. Vaan lapsi leimataan usein *huonotapaiseksi*, kun hän yrittää pelastaa itseään.

Sanotaan; -Pyydä anteeksi heiltä, -sovi vanhempiesi kanssa, koska he ovat jo iäkkäitä. -Saattaa olla, että vanhempasi eivät ymmärrä tekemäänsä vääryyttä.
-Heillä on saattanut olla huono lapsuus yms. Vanhempia siis säälitään, tässä tilanteessa.
Ja lapsen olisi tätä pyydettävä anteeksi heiltä. ikään kuin hän olisi syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Näin lapsesta tehdään ympäristön silmissä *syyllinen* vanhempien käytökseen. Mutta kukaan ei tartu todelliseen *perhehelvetti* -ongelmaan.

Lue lisää

Aivan. Saatetaan kehoittaa jäämään tähän epäterveeseen ihmissuhteeseen näin vähätellen sen vaikutusta psyykeeseen, tai sitten vain kielletään asian olemassaolo. Narsistin lapsella ei saisi olla omaa elämää ja aina pitäisi vain ymmärtää ja antaa anteeksi. Ketä ne on neuvomaan? Kyllä ilman omia vanhempiakin pärjää! Tosin osa ei pääse eroon heistä koskaan ainakaan kokonaan.

Joku-raja kirjoitti:

Aivan. Saatetaan kehoittaa jäämään tähän epäterveeseen ihmissuhteeseen näin vähätellen sen vaikutusta psyykeeseen, tai sitten vain kielletään asian olemassaolo. Narsistin lapsella ei saisi olla omaa elämää ja aina pitäisi vain ymmärtää ja antaa anteeksi. Ketä ne on neuvomaan? Kyllä ilman omia vanhempiakin pärjää! Tosin osa ei pääse eroon heistä koskaan ainakaan kokonaan.

Lue lisää

Loistavasti oivallettu asianydin. Ja se on ihan totta, että asian olemassaolo *kielletään*. Ei siis haluta ymmärtää sitä, että tällä kaytösmallilla suhteet ei tule koskaan toimimaan. Ja ajatellaan lisäksi, että lapsi on syyllinen, joka aiheuttaa tämän toimimattomuuden suhteissa. Omassa käytöksessä ei vikoja haluta nähdä koskaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin luskelin taas tuolla toisaalla ennen tänne tuloa ja sitten taas näitä, ehkei tuo pullan leipominen ole kuitenkaan se juttu joka traumatisoi vaan ne muut asiat. Ehkä pullan leipomisesta on vaan helpompi puhua kuin niistä muista kipeämmistä asioista...

Mutta joo lapsuutta ja kaikkea siihen liittyvää voi olla jossain vaiheessa elämää hyvä pohtia syystä, että sieltä saattaa löytyä niitä aineksia siihen millaisia aikuisia meistä on kasvanut.

Mutta en tiedä onko noitakaan tarpeen enää aikuisena loppu elämäänsä vatvoa, saati muistella kärsimäänsä pahaa, kun sitä menneisyyttä ei voi muuttaa muutta. On vain pärjättävä niillä eväillä mitä on saanut ja pyrkiä elämään tässä ja nyt sellaista elämää kuin itse haluaa ja mihin omat resurssit riittää...

Ajatus vastata tähän postaukseen syntyivät toisaalta lukemani artikkelin pohjalta, joka liittyy noihin päihdejuttuihin, mutta sopinee mielestäni myös näihin narsistin aikuisiin lapsiinkin...

"Milloin selviytyminen riittää? Milloin väsymme katkeruuteen ja kaunaan, lapsuutemme tai vanhempiemme syyttämiseen? Koska meidän kuppimme täyttyy? Me tarvitsemme hetken, jolloin muutos on väistämätön. Me tarvitsemme turvan tunnistaa ja tuntea tunteita. Niitä tunteita, joita lapsuudessa ei saanut olla, sillä jos olisi ollut, niin olisi mennyt pahemmin rikki. Me olemme suojanneet itseämme selvitäksemme.

Elämässä on tultava kohta, kun kuppi täyttyy, väsyy kierteeseen, väsyy voimaan huonosti. On tultava oikea hetki, että toipuminen voi alkaa. Hetket ilmentävä itseään kriiseissämme, vastustuksessa ja toistuvissa kehissä, joita ihmettelemme. Kriisit haastavat meitä muutokseen sitkeästi ja toiveikkaina.

Lapsella on yhdet vanhemmat, kaiken vihan ja kylmyyden alla on rakkaus ja haavoittunut sielu. Pohjaton äidin ja isän ikävä, jonka päällä on betonimuuri. ”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus.” Ei niin. Onni tarkoittaa sitä, että voit aikuisena elää vapaana, ilman katkeruutta ja syytöksiä. Uutta lapsuutta ei voi saada, mutta uuden näkökulman siihen. Itsensä ja oman elämän vuoksi.

Myötätunto, hyväksyminen ja anteeksianto vapauttavat elämään omaa elämää ja päästämään irti. Joskus niiden löytymiseen tarvitaan kuolema. Toivottavasti yhä useimmin ei."

http://oikeahetki.fi/blogit/sovinto/

Lue lisää

Toivotaan ettei se uhrin kuppi täyty narsisin eläessä koska se saattaa monissa tapauksissa tietää todella ikävää niin narsistille ja sitten myös uhrille...

Joku-raja kirjoitti:

Aivan. Saatetaan kehoittaa jäämään tähän epäterveeseen ihmissuhteeseen näin vähätellen sen vaikutusta psyykeeseen, tai sitten vain kielletään asian olemassaolo. Narsistin lapsella ei saisi olla omaa elämää ja aina pitäisi vain ymmärtää ja antaa anteeksi. Ketä ne on neuvomaan? Kyllä ilman omia vanhempiakin pärjää! Tosin osa ei pääse eroon heistä koskaan ainakaan kokonaan.

Lue lisää

Narsistille anteeksianto? Kokeilkaapa elää alkoholistin kanssa ja antakaa hänelle anteeksi hänen tekonsa, juomisensa, pieksämiset, rahojen tuhlaamiset ja kaikki muukin paska. Silloinko hän havahtuu ja parantuu?? Tuskin. Anteeksi voi antaa vain jos pahantekijä ymmärtää anteeksiannon ja pyytää ja katuu vilpittömästi.

Aivan. Mulla on on menny elämä ihan hukkaan tässä anteeksiantaessa mm. äitini loputonta henkistä aggressiota, joka jo pään sisällä repii.
Ei huvita enää puhua näistä asioista kelleen, kun sitten ne taas vaan hokee sitä anteeksiantoa. Mä haluan sen kauhean räksyttäjän pois päästäni, enkä vaan koko aika anteeksiantoa. Se en ole minä joka mun pään sisällä vihottelee, vaan mun äiti, joka on ollut vihainen jo ainakin viitisenkymmentä vuotta pötköön.

fghghjklöjhgfds kirjoitti:

Narsistille anteeksianto? Kokeilkaapa elää alkoholistin kanssa ja antakaa hänelle anteeksi hänen tekonsa, juomisensa, pieksämiset, rahojen tuhlaamiset ja kaikki muukin paska. Silloinko hän havahtuu ja parantuu?? Tuskin. Anteeksi voi antaa vain jos pahantekijä ymmärtää anteeksiannon ja pyytää ja katuu vilpittömästi.

Lue lisää

Tää on oikeesti hyvä kirjoitus. Sama pätee narsistiin, jos annat anteeksi narsistin epäkurantin käytöksen. Niin narsistivanhempi kääntää asian omassa päässään siten, että sinä olet myös se *syyllinen* tapahtuneisiin asioihin.
Koska narsistihan ikään kuin siirtää omat huonot piirteensä uhrinsa piirteiksi. Joten anteeksiannon pitää myös tulla uhrin puolelta. Ei narsisti ikinä ymmärrä sitä, että hän on se todellinen syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Janne Viljamaahan kirjoitti, kuinka narsistin omatunto on aina puhdas, koska se on käyttämätön.

fghghjklöjhgfds kirjoitti:

Narsistille anteeksianto? Kokeilkaapa elää alkoholistin kanssa ja antakaa hänelle anteeksi hänen tekonsa, juomisensa, pieksämiset, rahojen tuhlaamiset ja kaikki muukin paska. Silloinko hän havahtuu ja parantuu?? Tuskin. Anteeksi voi antaa vain jos pahantekijä ymmärtää anteeksiannon ja pyytää ja katuu vilpittömästi.

Lue lisää

Juuri näin. Narsisti ei voi alkaa parantumaan tai kehittymään, koska hän ei kykene havaitsemaan mitään vikaa itsessään.

Anteeksi voit antaa itsellesi ja lähteä heti.

Ja sitten no contact on ainoa todettu keino mikä narsistien ja oman mielenrauhan kannalta toimii.

Älä katso taaksesi.

Aivan elämä pitäisi täyttää kaikella muulla niin tiukasti ettei narsistin signaalit mene enää läpi. Harva siinä onnistuu ja kun narsistilla on kalliopora käytössä, ja loputon into käyttää sitä, saa hän reiän jostakin kautta läpi uhrinsa elämään. .

Niin monenlaista puhetta tämän aiheen piiristä on ja on ollut.

Ammoisina aikoina olen itse mm. Milleriä lukenut siinä kuin hiljattain tutustunut tähän uudempaan Katriina Järvisenkin teokseen..

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/23/alice-miller-oli-aina-lapsen-puolella

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kaikella-kunnioituksella-irtiottoja-vanhempien-vallasta/

Mielestäni on hyvä että asioista puhutaan ja lakejakin on säädetty, kun tosiaan kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta onnelliseen lapsuuteen, johtuen heidän vanhemmistaan ja jotkut vanhemmat saattavat olla jopa vaaraksi lapsilleen...

Mutta joo, hieman ehkä provosoivasti viittasit teineihin. En tiedä minkä ikäisiä nämä ihmiset täällä ovat, mutta ymmärtääkseni kuitenkin jotkut ovat antaneet ymmärtää olevansa jo keski ikäisiä, vaikka käyttävätkin vielä lapsi nimitystä itsestään suhteessa vanhempaansa...

Paljon puhetta tuntuu riittävän siitä, ettäkö lapsen pitäisi antaa anteeksi vanhemmalleen. Käsittääkseni kukaan ei vaadi sellaista lapselta, vaikka lapset kyllä itsessään antavat paljon anteeksi ja ovat lojaaleja vanhemmilleen.

Mutta lapsetkin tosiaan kasvavat aikuisiksi jolloin tullaan siihen kysymykseen, että voisiko aikuinen ihminen antaa anteeksi omille vanhemmilleen heidän virheensä/väärintekonsa, sen että he eivät osanneet, kyenneet...

Mm, se, että esim. tutustuu aikuisena vanhempansa taustoihin niin siltä pohjalta saattaa siiten itse aikuisena ymmärtää miksi se vanhempi oli/on sellainen kuin oli, ei osannut ei kyennyt, teki tai jätti tekemättä niin tai näin.

Se ei tarkoita sen kummemmin vanhemman säälimistä vaan ymmärrystä siitä miksi jotkut ihmiset saattavat vahingoittua syystä tai toisesta siten että on tullut persoonaan häiriö, mielenterveys yms. ongelmia tai vanhempi ei jostain syystä osaa, kykene kaikkeen.

Jotenkin mua aina pikkusen vaivaa jokin sellainen, että jos on vielä aikuisenakin vaikea hyväksyä sitä, että maailma on täynnään epätäydellisiä ihmisiä ja useat heistä tulevat myös vanhemmiksi. Vanhemmatkin kun kuitenkin ovat vain ihmisiä, joilla voi olla ongelmia siinä kuin muillakin ihmisillä ja usein ne vanhempien ongelmat sitten vaikuttavat lastenkin elämään. Puhutaan sukupolvien ketjusta vrt. isien synnit aina kolmanteen, neljänteen polveen...

Mutta joo aikuisena on sitte ihan omalla vastuulla miten niihin ongelmaisiin vanhempiinsa suhtautuu, kuinka paljon antaa heille aikaa ja vaikutusvaltaa itseensä ja omaan elämäänsä. Kysehän on jo tällöin kahden aikuisen ihmisen suhteesta, että kyllä sen napanuoran voi katkaista niihin huonoihinkin vanhempiin ed. kirjoittajan sanoja lainatakseni.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin monenlaista puhetta tämän aiheen piiristä on ja on ollut.

Ammoisina aikoina olen itse mm. Milleriä lukenut siinä kuin hiljattain tutustunut tähän uudempaan Katriina Järvisenkin teokseen..

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/23/alice-miller-oli-aina-lapsen-puolella

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kaikella-kunnioituksella-irtiottoja-vanhempien-vallasta/

Mielestäni on hyvä että asioista puhutaan ja lakejakin on säädetty, kun tosiaan kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta onnelliseen lapsuuteen, johtuen heidän vanhemmistaan ja jotkut vanhemmat saattavat olla jopa vaaraksi lapsilleen...

Mutta joo, hieman ehkä provosoivasti viittasit teineihin. En tiedä minkä ikäisiä nämä ihmiset täällä ovat, mutta ymmärtääkseni kuitenkin jotkut ovat antaneet ymmärtää olevansa jo keski ikäisiä, vaikka käyttävätkin vielä lapsi nimitystä itsestään suhteessa vanhempaansa...

Paljon puhetta tuntuu riittävän siitä, ettäkö lapsen pitäisi antaa anteeksi vanhemmalleen. Käsittääkseni kukaan ei vaadi sellaista lapselta, vaikka lapset kyllä itsessään antavat paljon anteeksi ja ovat lojaaleja vanhemmilleen.

Mutta lapsetkin tosiaan kasvavat aikuisiksi jolloin tullaan siihen kysymykseen, että voisiko aikuinen ihminen antaa anteeksi omille vanhemmilleen heidän virheensä/väärintekonsa, sen että he eivät osanneet, kyenneet...

Mm, se, että esim. tutustuu aikuisena vanhempansa taustoihin niin siltä pohjalta saattaa siiten itse aikuisena ymmärtää miksi se vanhempi oli/on sellainen kuin oli, ei osannut ei kyennyt, teki tai jätti tekemättä niin tai näin.

Se ei tarkoita sen kummemmin vanhemman säälimistä vaan ymmärrystä siitä miksi jotkut ihmiset saattavat vahingoittua syystä tai toisesta siten että on tullut persoonaan häiriö, mielenterveys yms. ongelmia tai vanhempi ei jostain syystä osaa, kykene kaikkeen.

Jotenkin mua aina pikkusen vaivaa jokin sellainen, että jos on vielä aikuisenakin vaikea hyväksyä sitä, että maailma on täynnään epätäydellisiä ihmisiä ja useat heistä tulevat myös vanhemmiksi. Vanhemmatkin kun kuitenkin ovat vain ihmisiä, joilla voi olla ongelmia siinä kuin muillakin ihmisillä ja usein ne vanhempien ongelmat sitten vaikuttavat lastenkin elämään. Puhutaan sukupolvien ketjusta vrt. isien synnit aina kolmanteen, neljänteen polveen...

Mutta joo aikuisena on sitte ihan omalla vastuulla miten niihin ongelmaisiin vanhempiinsa suhtautuu, kuinka paljon antaa heille aikaa ja vaikutusvaltaa itseensä ja omaan elämäänsä. Kysehän on jo tällöin kahden aikuisen ihmisen suhteesta, että kyllä sen napanuoran voi katkaista niihin huonoihinkin vanhempiin ed. kirjoittajan sanoja lainatakseni.

Lue lisää

Ja Höpö höpö, napanuorat on katkaistu jo synnytyksessä. Teillä on napanuorat olleet solmussa. Mitään henkisiä napanuoria ei ole olemassakaan. Kahden aikuisen suhde? Kahden aikuisen suhde on avioliitto. Vanhemman ja lapsen suhde kestää kuolemaan saakka, onko se niin vaikea ymmärtää tontut? Veikkaan että sinä olet narsisti ja se sinut jättänyt mies oli uhri?

No minä joka sitä anteeksiantoasiaa täällä väännän, niin ei minulla ainakaan ole kyse mistään tommosesta ollenkaan, se on ihan sinun omaa kokemusmaailmaasi, jossa jotakuta harmittaa että joku ei osannut tai kyennyt jotain. Mun äiti kyllä tietää ja jopa ihmetteli aina aikoinaan miksi mä aina ymmärrän kaikkia jotka ei osaa tai kykene ja aina annan anteeksi sellasille.
kun mä annoin aina automaattisesti anteeksi kun mun äiti nimitti jotakin ihmistä kykenemättömäksi, niin se kykenemätön -sana laukasi mulla hyvin voimakkaan empatiareaktion, ja muistan kyllä kuinka äidin kanssa asiasta väänneettiin, koska hänen mielestään automaattinen anteeksiantoreaktio kykenemätöntä kohtaan oli niin outo, kun hänen mielestään jos joku on kykenemätön niin se tarkottaa vaan sitä että asetutaan sellasen yläpuolelle eikä mitään alata ymmärtämään jos joku on kykenemätön. Niinkuin hän tuli aika pröystäileväksi kun mä vammaannuin.
Kykemätön vanhempi on aika eri ilmiö vielä kuin melko äärmmäisesti manipulointiin suuntautuneen ihmisen vallasta pääseminen ja aivojensa vapauttaminen siitä oli se henkilö sitten vanhempi tai ihan joku muu.

Vietäpä jonkun psykopaatin kanssa puolivuosisataa putkeen oikein tiiviissä kommunikaatiossa ja kerro sitten miltä tuntuu. (mutta en ehdota oikeesti tehdä niin missään tapauksessa.)

En mä ole edelleenkään katkera mistään vajavaisista vanhemmista, vaan mä haluan siitä helkutin manipulaatiosta vapauttaa pääni. Ja aika pitkällä tässä jo ollaan. Sen lisäksi en halua joutua helvettiin. Joten mun on tutkittava myös näitä hengellisiä kysymysiä.

Varmaan viittaat minuun tuolla kirjoituksellasi kun 40 vuodesta kirjotat ja psykopaatista. Mistä sä tiedät mun psykopaatin muista manipuloiduista mitään ???
Kuitenkaan pienissä suvuissa ei ole 24:ää läheistä.
Niin jos haluaa vaikuttaa vähintään 24 ihmiseen, on se kokemus tuotettava itselleen jollain muulla kuviolla.
Ja kuka muu kuin psykopaatti myöntäis jollekin manipuloineensa häntä melkein 50 vuotta ja sanois sitte, että no nyt sä voit tehdä jotain muuta elämässä ?

rgergergerg kirjoitti:

Ja Höpö höpö, napanuorat on katkaistu jo synnytyksessä. Teillä on napanuorat olleet solmussa. Mitään henkisiä napanuoria ei ole olemassakaan. Kahden aikuisen suhde? Kahden aikuisen suhde on avioliitto. Vanhemman ja lapsen suhde kestää kuolemaan saakka, onko se niin vaikea ymmärtää tontut? Veikkaan että sinä olet narsisti ja se sinut jättänyt mies oli uhri?

Lue lisää

Jahas, tämmöstä taas, hieman huvittaakin toi viimonen kommentti, että kaikenlaista yritystä näköjään...

Mutta joo tuo näköjään hivenen kinkkinen juttu tuo lapsijuttu, milloin ollaan aikuisia ja milloin lapsia. Kuitenkin tuo irtatuminen vanhemmista kuuluu ihmisen normaaliin kehistyskaareen ja alkaa murrosiän paikkeilla ja vanhempien vaikutusvalta alkaa vähentyä.

Tässä tapauksessa ny tarkoitetaan kaiketi että ollaan henkisesti aikuisia vaikka vanhempi vielä elossa onkin. Toki joku voi vielä kokea olevansa lapsi suhteessa vanhempaansa aikuisenakin.

Esimerkkinä mieleen muistui kuulemani juttu vanhasta äidistä joka asui vanhainkodilla ja hänen 60 vuotias alkoholisoitunut aikamiespoikansa kävi aina eläkepäivinä äitinsä luona vierailulla todellisuudessa kävi "kuppaamassa" rahaa jolloin äidin rahat ei riittänyt omiin menoihin.

Asiaa käsiteltiin ko. laitoksessa ja myös vanhuksen kanssa keskusteltiin. Käytiin myös läpi asiaa siten, että mummo tavallaan mahdollistaa poikansa juomista ja vie pojalta mahdollisuuden kantaa vastuuta omasta elämästään.

Mummo ei ollut tyhmä vaan käsitti asian ja seuravaana eläkepäivänä sitten ilmoittikin pojalleen , ettei enää anna tälle rahaa. Poikahan toki suuttui ja syytti äitiä lapsensa hylkäämisestä.

kaikkeakanssa kirjoitti:

Varmaan viittaat minuun tuolla kirjoituksellasi kun 40 vuodesta kirjotat ja psykopaatista. Mistä sä tiedät mun psykopaatin muista manipuloiduista mitään ???
Kuitenkaan pienissä suvuissa ei ole 24:ää läheistä.
Niin jos haluaa vaikuttaa vähintään 24 ihmiseen, on se kokemus tuotettava itselleen jollain muulla kuviolla.
Ja kuka muu kuin psykopaatti myöntäis jollekin manipuloineensa häntä melkein 50 vuotta ja sanois sitte, että no nyt sä voit tehdä jotain muuta elämässä ?

Lue lisää

Sitäpaitsi, en mä ole ainoo joka on huomannu tässä henkilössä näitä hieman erikoisia ominaisuuksia, mutta kukaan muu ei ole halukas astuun esiin ku minä, enkä mä haluaiskaan, koska vain mulla on tämä erityinen oikeus nimittää häntä psykopaatiksi, koska olen hänen tytär itse, kunnianarvoinen Päämanipuloitu.
(toivottavasti ymmärrätte lievää huumoria)

manipuloidunkunniaasia kirjoitti:

Sitäpaitsi, en mä ole ainoo joka on huomannu tässä henkilössä näitä hieman erikoisia ominaisuuksia, mutta kukaan muu ei ole halukas astuun esiin ku minä, enkä mä haluaiskaan, koska vain mulla on tämä erityinen oikeus nimittää häntä psykopaatiksi, koska olen hänen tytär itse, kunnianarvoinen Päämanipuloitu.
(toivottavasti ymmärrätte lievää huumoria)

Lue lisää

Sanompa vaan, että mun mielestä, jos jatkatte noin kaavamaisella logiikalla ajattelua, teiltä jää kyllä todennäköisesti manipuloija psykopaatit huomaamatta.

Siis noi on kaikki mun viestäjä noi edelliset vaikka tuli taas eri nimimerkeillä

Ja yhteenlaskutoimituksen viesteistä olen saanyt käsityksen että kyseessä muulla tavoin vaikea lapsuus kuin minulla, eikä pääongelmana manipulointi.

Meidän perheessä on tämä älynarsistien sanoilla käyty venkoilu ja psykopaatin toteuttama manipulointi.
Ei ole ollut koskaan mitään alkoholiongelmaa, eikä jouluflirttailua yhteisessä ruokapöydässä tai mitään sen tapaista. Kun täällä mm. yks täyspäiväsesti manipuloi.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jahas, tämmöstä taas, hieman huvittaakin toi viimonen kommentti, että kaikenlaista yritystä näköjään...

Mutta joo tuo näköjään hivenen kinkkinen juttu tuo lapsijuttu, milloin ollaan aikuisia ja milloin lapsia. Kuitenkin tuo irtatuminen vanhemmista kuuluu ihmisen normaaliin kehistyskaareen ja alkaa murrosiän paikkeilla ja vanhempien vaikutusvalta alkaa vähentyä.

Tässä tapauksessa ny tarkoitetaan kaiketi että ollaan henkisesti aikuisia vaikka vanhempi vielä elossa onkin. Toki joku voi vielä kokea olevansa lapsi suhteessa vanhempaansa aikuisenakin.

Esimerkkinä mieleen muistui kuulemani juttu vanhasta äidistä joka asui vanhainkodilla ja hänen 60 vuotias alkoholisoitunut aikamiespoikansa kävi aina eläkepäivinä äitinsä luona vierailulla todellisuudessa kävi "kuppaamassa" rahaa jolloin äidin rahat ei riittänyt omiin menoihin.

Asiaa käsiteltiin ko. laitoksessa ja myös vanhuksen kanssa keskusteltiin. Käytiin myös läpi asiaa siten, että mummo tavallaan mahdollistaa poikansa juomista ja vie pojalta mahdollisuuden kantaa vastuuta omasta elämästään.

Mummo ei ollut tyhmä vaan käsitti asian ja seuravaana eläkepäivänä sitten ilmoittikin pojalleen , ettei enää anna tälle rahaa. Poikahan toki suuttui ja syytti äitiä lapsensa hylkäämisestä.

Lue lisää

Irtautuminen vanhemmista. Kyllä jokainen irtautuu vanhemmistaan, ja se ei merkitse sitä etteikö edelleen olisi uhri. Yhteenlaskutoimitus ei ole tainnut narsismia nähdäkään kun kirjoittelee täällä napanuoran katkaisuista ja irtautumisista. Vittuilua tuo lähinnä taitaa olla ja muiden halventamista ja tyhmänä pitämistä. Luulisi että jo tuollaisista neuvoista kuin napanuoran katkaiseminen olisi jo tälläkin palstalla päästy eroon ja kehitytty hieman korkeammalle tasolle. Mutta samat ympärileikkaukset ovat edelleen vaan käytössä.

Ehkä sen napanuorasanan tilalta vois käyttää sanaa "energiakanava" tai "energiasäie". Niitä mun mielestä tulee narsistin ja kohteen väliin, vaikkei olisi vanhempi-lapsi suhde kyseessä. Se ei ole riippuvainen henkilön kehitysasteesta.
Tuolla Youtubessa on vaikka mitä uusia teorioita, joita siellä esitetään reippaasti, niin miksi ei täälläkin voisi ?
Jokukin puhuja oli tullut siihen johtopäätökseen että itseasiassa älykäs ihminen joutuu narsistin uhriksi helpommin koska hänellä on sellainen luontainen uteliaisuus kaikkea outoa ja tuntematonta kohtaan kun taas vähemmän älykäs helpommin välttää kontaktia, jos joku puhuu jotain mitä hän ei ole koskaan ennen kuullut ja mikä kuulostaa hänellee oudolle.

ffffffffffffffffffb kirjoitti:

Irtautuminen vanhemmista. Kyllä jokainen irtautuu vanhemmistaan, ja se ei merkitse sitä etteikö edelleen olisi uhri. Yhteenlaskutoimitus ei ole tainnut narsismia nähdäkään kun kirjoittelee täällä napanuoran katkaisuista ja irtautumisista. Vittuilua tuo lähinnä taitaa olla ja muiden halventamista ja tyhmänä pitämistä. Luulisi että jo tuollaisista neuvoista kuin napanuoran katkaiseminen olisi jo tälläkin palstalla päästy eroon ja kehitytty hieman korkeammalle tasolle. Mutta samat ympärileikkaukset ovat edelleen vaan käytössä.

Lue lisää

No jatkan sitten "kettuilu" linjalla" edelleen jos joku sellaiseksi haluaa kirjoitukseni mieltää ja tyydyn ny lainaileman itseäni viisaampien kirjoittamia sanoja asiani tueksi josko niitä ei otettaisi niin henk. koht, kun ovat suunnattuja kaikille lukijoille...

Mutta joo, tässä nyt kun mainittiin sana uhri niin mieleen toki tuli het että myös uhriutumisesta kannattaa pyrkiä eroon...

"Uhriutuminen on selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista. Mutta jonkin ajan jälkeen uhriutuminen on myös juuttumista menneisyyteen ja vanhojen tapahtumien tuomista nykypäivän elämää haittaamaan. En voi kuin sanoa että olen todella pahoillani siitä kohtelusta, minkä olet saanut osaksesi. Kukaan vanhempi ei saisi kohdella lastaan huonosti – tai aikuiset yleisesti lapsia (tai ihmiset toisia ihmisiä), mutta vanhemman kohdalla tilanne menee vielä syvemmälle sydämeen. Mutta se on jotain mikä on jo tapahtunut. Aikuisena sinä olet ainoa, joka voi lopettaa sen, että kohtelet itse itseäsi huonosti.

Uhriutujalle voi olla vaikea ymmärtää sitä, että on ainoa henkilö, joka voi ohjata laivaansa. Enkä nyt tarkoita darwinistista ”jokainen on meistä täällä yksin”-ajatusta, vaan sitä, että uhriutuja itse voi kääntää elämänsä suunnan. Tai yrittää sitä – joskus menneisyys voi pitää niin tiukasti otteessaan, että siitä ei pääse irti kokonaan ikinä. Mutta kannattaa silti yrittää, jos vaikka arjesta ei lottovoittajan elämää tulisikaan, voi se silti olla himpun verran helpompaa."

http://www.havahtuminen.fi/oletko-uhriutuja/

http://www.sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/irti-menneisyyden-taakoista

Toki näissäkin asioissa pitä aina myös muistaa jo monesti aiemminkin tänne laittamani linkin sanoma

"Kaikki eivät toivu lapsuuden tai aikuisuuden henkisistä sodista ennalleen. Psykoterapioissa ja psykiatrisilla osastoilla ei kohdata supersankareita eikä sen enempää mielipuoliakaan, vaan sitäkin useammin kohtuuttomissa hengen pommituksissa vahingoittuneita ihmisiä.

On karkeaa vääristää traumaattiset kokemukset sankaritarinoiksi. Yhtä karkeaa on sanoa, että ihminen rikkoutuu lopullisesti niin, että toipumisen mahdollisuudet ovat toivottomat.

Ihmismieli on samanaikaisesti käsittämättömän toipuva ja hauraan herkkä. Toipumisen keskeistä lähteitä ovat toisten ihmisten antama turva, sinnikkyys tunnemyrskyissä ja säröjen kanssa toimeen tulemisen opettelu.

Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000002885262.html

Ihan ok, mutta kun sama ohje joka paikassa yhä uudelleen ja uudelleen niin jonain päivänä haluaa jotain uutta.
Kun nuo ihan samat lainaukset olen lukenu täältäkin jo monta kertaa.
Ehkä siksi kun mun vanhemmat aina jankkaa samoja lauseita vuodesta toiseen ja jyskyttäneet niitä munkin päähän, niin mulle ei tunnu hyvältä toistamiseen lukea melkeen prikulleen samoja neuvoja. Kun jos muut toistelee, mun pää alkaa kanssa toistella ja se vaivaa mua. Siksi mulla on tämä idea että joka päivä uusia ja uudenlaisia Youtube videoita jne. Että vetristämme päämme niin vetreiksi, että psykopaatin pää ei tunnu niin kovalle vastukselle. Joku tommonen on mun idea.

Varmaan yhteenlaskutoimituksen teksti on tueksi joillekin, Kriitiikkini voi olla turhan kärjekästä koska tuo teksti ei sovellu henkilökohtaisesti mun tunnemaisemaan.
Mulle tulee voimakkaita tunteita sanoista. Ja noi ei oo niitä sanoja mitä mä tarviin mun pään vetristymiseen manipulaation jäljiltä.

Mulle sopii vaikka tämmönen: "Vetristäkäämme päämme ja kuvitelkaamme päämme vetristymistä ja kokekaamme päämme vetreys ja vehreys..."

anteeksiantaja kirjoitti:

Ihan ok, mutta kun sama ohje joka paikassa yhä uudelleen ja uudelleen niin jonain päivänä haluaa jotain uutta.
Kun nuo ihan samat lainaukset olen lukenu täältäkin jo monta kertaa.
Ehkä siksi kun mun vanhemmat aina jankkaa samoja lauseita vuodesta toiseen ja jyskyttäneet niitä munkin päähän, niin mulle ei tunnu hyvältä toistamiseen lukea melkeen prikulleen samoja neuvoja. Kun jos muut toistelee, mun pää alkaa kanssa toistella ja se vaivaa mua. Siksi mulla on tämä idea että joka päivä uusia ja uudenlaisia Youtube videoita jne. Että vetristämme päämme niin vetreiksi, että psykopaatin pää ei tunnu niin kovalle vastukselle. Joku tommonen on mun idea.

Varmaan yhteenlaskutoimituksen teksti on tueksi joillekin, Kriitiikkini voi olla turhan kärjekästä koska tuo teksti ei sovellu henkilökohtaisesti mun tunnemaisemaan.
Mulle tulee voimakkaita tunteita sanoista. Ja noi ei oo niitä sanoja mitä mä tarviin mun pään vetristymiseen manipulaation jäljiltä.

Mulle sopii vaikka tämmönen: "Vetristäkäämme päämme ja kuvitelkaamme päämme vetristymistä ja kokekaamme päämme vetreys ja vehreys..."

Lue lisää

Siis ei mun vanhemmat samoja lauseita jankkaa kuin yhteenlaskutoimitus

Nimittäin jankkaus on tehokkaimpia normaaleja manipulaatiomenetelmiä, joita mun psykopaatti on käyttäny. Siis hokenu kymmenenkin vuotta päivittäin jotain samaa lausetta mulle. Se on aivan kamalaa. Ja sit kun mun päässä jo pyörii, niin väitetään että mä olen se joka jankkaa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jahas, tämmöstä taas, hieman huvittaakin toi viimonen kommentti, että kaikenlaista yritystä näköjään...

Mutta joo tuo näköjään hivenen kinkkinen juttu tuo lapsijuttu, milloin ollaan aikuisia ja milloin lapsia. Kuitenkin tuo irtatuminen vanhemmista kuuluu ihmisen normaaliin kehistyskaareen ja alkaa murrosiän paikkeilla ja vanhempien vaikutusvalta alkaa vähentyä.

Tässä tapauksessa ny tarkoitetaan kaiketi että ollaan henkisesti aikuisia vaikka vanhempi vielä elossa onkin. Toki joku voi vielä kokea olevansa lapsi suhteessa vanhempaansa aikuisenakin.

Esimerkkinä mieleen muistui kuulemani juttu vanhasta äidistä joka asui vanhainkodilla ja hänen 60 vuotias alkoholisoitunut aikamiespoikansa kävi aina eläkepäivinä äitinsä luona vierailulla todellisuudessa kävi "kuppaamassa" rahaa jolloin äidin rahat ei riittänyt omiin menoihin.

Asiaa käsiteltiin ko. laitoksessa ja myös vanhuksen kanssa keskusteltiin. Käytiin myös läpi asiaa siten, että mummo tavallaan mahdollistaa poikansa juomista ja vie pojalta mahdollisuuden kantaa vastuuta omasta elämästään.

Mummo ei ollut tyhmä vaan käsitti asian ja seuravaana eläkepäivänä sitten ilmoittikin pojalleen , ettei enää anna tälle rahaa. Poikahan toki suuttui ja syytti äitiä lapsensa hylkäämisestä.

Lue lisää

Taisi tuo yrittäjä osua ihan maaliin asti, kommentistasi päätellen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No jatkan sitten "kettuilu" linjalla" edelleen jos joku sellaiseksi haluaa kirjoitukseni mieltää ja tyydyn ny lainaileman itseäni viisaampien kirjoittamia sanoja asiani tueksi josko niitä ei otettaisi niin henk. koht, kun ovat suunnattuja kaikille lukijoille...

Mutta joo, tässä nyt kun mainittiin sana uhri niin mieleen toki tuli het että myös uhriutumisesta kannattaa pyrkiä eroon...

"Uhriutuminen on selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista. Mutta jonkin ajan jälkeen uhriutuminen on myös juuttumista menneisyyteen ja vanhojen tapahtumien tuomista nykypäivän elämää haittaamaan. En voi kuin sanoa että olen todella pahoillani siitä kohtelusta, minkä olet saanut osaksesi. Kukaan vanhempi ei saisi kohdella lastaan huonosti – tai aikuiset yleisesti lapsia (tai ihmiset toisia ihmisiä), mutta vanhemman kohdalla tilanne menee vielä syvemmälle sydämeen. Mutta se on jotain mikä on jo tapahtunut. Aikuisena sinä olet ainoa, joka voi lopettaa sen, että kohtelet itse itseäsi huonosti.

Uhriutujalle voi olla vaikea ymmärtää sitä, että on ainoa henkilö, joka voi ohjata laivaansa. Enkä nyt tarkoita darwinistista ”jokainen on meistä täällä yksin”-ajatusta, vaan sitä, että uhriutuja itse voi kääntää elämänsä suunnan. Tai yrittää sitä – joskus menneisyys voi pitää niin tiukasti otteessaan, että siitä ei pääse irti kokonaan ikinä. Mutta kannattaa silti yrittää, jos vaikka arjesta ei lottovoittajan elämää tulisikaan, voi se silti olla himpun verran helpompaa."

http://www.havahtuminen.fi/oletko-uhriutuja/

http://www.sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/irti-menneisyyden-taakoista

Toki näissäkin asioissa pitä aina myös muistaa jo monesti aiemminkin tänne laittamani linkin sanoma

"Kaikki eivät toivu lapsuuden tai aikuisuuden henkisistä sodista ennalleen. Psykoterapioissa ja psykiatrisilla osastoilla ei kohdata supersankareita eikä sen enempää mielipuoliakaan, vaan sitäkin useammin kohtuuttomissa hengen pommituksissa vahingoittuneita ihmisiä.

On karkeaa vääristää traumaattiset kokemukset sankaritarinoiksi. Yhtä karkeaa on sanoa, että ihminen rikkoutuu lopullisesti niin, että toipumisen mahdollisuudet ovat toivottomat.

Ihmismieli on samanaikaisesti käsittämättömän toipuva ja hauraan herkkä. Toipumisen keskeistä lähteitä ovat toisten ihmisten antama turva, sinnikkyys tunnemyrskyissä ja säröjen kanssa toimeen tulemisen opettelu.

Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000002885262.html

Lue lisää

Tyhmä lainailee viisaampiensa sanomisia ja luulee siten olevansa itse se viisas...
Sinullakin yhteen vai vähennyslasku, on myös napanuora, kaikilla on napanuora ja moneenkin asiaan. Puhut niinkuin itse olisit kaikesta riippumaton ihminen, ja paskat, sinäkin olet riippuvainen monesta asiasta. Napanuora kulkee vähän kaikkien välillä halusimme tai ei, joten tuollaiset napanuoran katkaisu teemat osoittavat että sinun ei kannata lukea viisaampien kirjoja, se ei sinua sen viisaammaksi näy tekevän, viisastelijaksi kyllä. Darwinit ja muut älyköt pyörii sanomisissa. Mutta eikös narsisti puhu aina toisten suulla ja lainaile toisten sanomisia? Eikai vain tässäkin ole kyse siitä? Katkaise itse napanuorasi ja tule sitten neuvomaan muita katkomaan niitä. Kertolaskutoimutuksella on napanuoria joka suuntaan, mutta on niin tyhmä ja itsekäs että näkee itsensä täydellisenä ja riippumattomana muista. Irrallisena.

Tämän laskutoimituksen kirjoittelu muistuttaa uskovaisten toimintaa jossa lainataan raamatusta kohtia ja puhutaan niillä ja heidän oma päänsä on tyhmä kuin koiran perse!

Niin ja tällä palstallakin samaistuin monta kertaa mm. oli joku nimimerkki herkkis ja sitte tytär ja joitain muita.

Kerran mun psykopaatti aikoja sitten lahjoitti mulle hienon piirtämänsä kaavion, jossa mä olin keskiössä ja sitte ympärille oli piirretty monimutkanen peli, jonka keskelle mä olen joutunut täysin ilman omaa syytäni. Hyvin oli kaavio piirretty ihan ilman apuani. Tein siitä ite tietokoneella pienemmän version, kun se hänen oli sellanen juliste muistaakseni. En sinällään arvostele sitä kaaviota se oli hyvin tehty.

Mutta eiks tää mun "arvoisa Päämanipuloitu" oo kuitenkin vielä vähemmän uhriuttava ?

Todellisuudessa lapsi kyllä aikuistuttuaan on IRTAUTUNUT narsistivanhemmastaan. Mutta narsistivanhempi edelleen roikkuu hänessä kiinni. Ja käyttää lastaan hyväksi. Lapsi on hänelle väline, jonka kautta hän pyrkii hankkimaan itselleen erilaisia *hyötyjä*.

Esimerkiksi, kun narsistivanhempi haluaa hoviltaan sympatiaa ja sääliä. Hän kertoo kuulijoilleen kyyneleet silmissä säälittäviä *tarinoita* siitä, kuinka hänen lapsensa on käyttääntynyt tosi häikäilemättömästi häntä kohtaan.
Todellisuudessa mitään tällaista ei ole tapahtunut. Narsistivanhempi vain valehtelee ja *uhraa* näin lapsensa maineen, saavuttaakseen kuulijansa myötätunnon ja säälin.

Seuraavaksi hän saattaa kertoa kuulijalleen, että kuinka hän keittäisi itselleen riisipuuroa, mutta tytär on vienyt häneltä kattilan. Siis näin tytär on jo leimattu häikäilemättömäksi pahantekijäksi, sekä varkaaksi. Tätä narsisti harrastaa päivästä toiseen, lapsensa selän takana. Kuulijat vain vaihtuu ja lapsen epämääräinen maine kasvaa pahantekijänä.

Eikä narsistivanhempi kärsi tästä huonoa omaatuntoa. Hänen täysin tunteettomassa tunne-elämässä, ei ole merkitystä sillä, että hän uhrasi OMAN lapsensa maineen.

tytär-1 kirjoitti:

Todellisuudessa lapsi kyllä aikuistuttuaan on IRTAUTUNUT narsistivanhemmastaan. Mutta narsistivanhempi edelleen roikkuu hänessä kiinni. Ja käyttää lastaan hyväksi. Lapsi on hänelle väline, jonka kautta hän pyrkii hankkimaan itselleen erilaisia *hyötyjä*.

Esimerkiksi, kun narsistivanhempi haluaa hoviltaan sympatiaa ja sääliä. Hän kertoo kuulijoilleen kyyneleet silmissä säälittäviä *tarinoita* siitä, kuinka hänen lapsensa on käyttääntynyt tosi häikäilemättömästi häntä kohtaan.
Todellisuudessa mitään tällaista ei ole tapahtunut. Narsistivanhempi vain valehtelee ja *uhraa* näin lapsensa maineen, saavuttaakseen kuulijansa myötätunnon ja säälin.

Seuraavaksi hän saattaa kertoa kuulijalleen, että kuinka hän keittäisi itselleen riisipuuroa, mutta tytär on vienyt häneltä kattilan. Siis näin tytär on jo leimattu häikäilemättömäksi pahantekijäksi, sekä varkaaksi. Tätä narsisti harrastaa päivästä toiseen, lapsensa selän takana. Kuulijat vain vaihtuu ja lapsen epämääräinen maine kasvaa pahantekijänä.

Eikä narsistivanhempi kärsi tästä huonoa omaatuntoa. Hänen täysin tunteettomassa tunne-elämässä, ei ole merkitystä sillä, että hän uhrasi OMAN lapsensa maineen.

Lue lisää

No tuohon puurokattila juttuun liittyen tulee pakostakin mieleen, että jos esimerkkisi on suht tuore ja jos oikein muistan vanhempasi on jo ysikymppinen niin kyse saataa olla muistisairaudesta.

"On aika tyypillistä, että muistiongelman takia ei löydä tavaroitaan ja sitten alkaa selittää asiaa toisten tekemisillä (varastaminen, kiusanteko)."

http://www.alzheimerinfo.fi/kysy-asiantuntijalta/onko-vainoharhaisuus-tyypillistae-alzheimerille

En ny tiedä voiko puhua ihan valehtelustakaan, kun oman käsitykseni mukaan monet vanhukset uskovat ihan tosissaan harhoihinsa ja suuttuvat helposti jos niitä lähtee kyseenalaistamaan...

En tiedä keitä/millaisia ihmisiä hänen kuulijakuntaansa/hoviinsa kuuluu, mutta oletettavasti osa on samaa ikäluokkaa. Itse kun tunnen ammattini puolesta paljon vanhuksia niin kyllä joo, joku saattaa kertoa jos jonkinmoisia tarinoita ja mummot ja papat sitten kilvan taivastelevat , että voi kauheeta. Mutta en usko ainakaan vähänkään enemmän vanhuksia tuntevan henkilön uskovan noita juttuja.

Nyt en muista oletko ainut lapsi vai oliko teitä sisaruksia muitakin. Jos sisaruksia on, mitä he ajattelevat näistä asioista. Saatko henkistä tukea heiltä tai muilta sukulaisilta.

Miksi esim. sinä haluat aina pikkusen kyseenalaistaa kirjoittajan omaa kokemusta omasta elämästään ?
Se mielenkiintoinen ominaisuus on monilla,niin toivoisin ymmärtäväni sitä paremmin, että mistä se kumpuaa ?

Koska mä ajattelisin niin että kun ihminen saa oikeuden omaan kokemukseensa ja vahvistua sitä kautta niin sitten hänellä on enää vähemmän syytäkään valittaa toisten ihmisten käytöksestä.
Valitettavasti on todella harvinaista että ihmiset todella antaisivat oikeuden toistensa aidolle kokemykselle.
Tosin kun psykopaatti saa vahvistusta omalle kokemykselleen hänestä tulee energisempi psykopaatti.

Mun puolesta mun äiti saa olla omassa elämäntarinassaan vaikka Narnian kuningatar, mutta mun elämäntarinassa hän on psykopaatti.

vieläykskommentti kirjoitti:

Koska mä ajattelisin niin että kun ihminen saa oikeuden omaan kokemukseensa ja vahvistua sitä kautta niin sitten hänellä on enää vähemmän syytäkään valittaa toisten ihmisten käytöksestä.
Valitettavasti on todella harvinaista että ihmiset todella antaisivat oikeuden toistensa aidolle kokemykselle.
Tosin kun psykopaatti saa vahvistusta omalle kokemykselleen hänestä tulee energisempi psykopaatti.

Lue lisää

No, kyllä se vähän tahtoo olla narsistin kanssa sama juttu, että narsisti saa näistä *jutuista* ison annoksen lisäenergiaa elämään.

osaatkoselittää kirjoitti:

Miksi esim. sinä haluat aina pikkusen kyseenalaistaa kirjoittajan omaa kokemusta omasta elämästään ?
Se mielenkiintoinen ominaisuus on monilla,niin toivoisin ymmärtäväni sitä paremmin, että mistä se kumpuaa ?

Lue lisää

Tarkoitus ny oli vaan tässä kohtaa tuoda tuohon "kattilanvarastamisjuttuun" toinenkin näkökulma, että kyse saattaa olla myös siitä että ko. vanhus on saattanut iän lisääntyessä myös dementoitua. Mitä ajatusta tukee myös kun toisesta ketjusta luin että tyttären mukaan on vaan vanhetessaan tullut pahemmaksi.

Tosiaan olen tässä tarinassa ymmärtänyt että tyttären vanhempi on jo hyvin iäkäs, ysikymppinen ja muistaakseni tytär on kertonut jossain kommentissa , että kotihoito käy antamassa lääkkeet, mikä viittaa siihen ettei siellä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa olla.

Ymmärrän kyllä, että varkaaksi syyttely loukkaa, mutta monetkin pääsevät loukkaantumisen tunteista eroon, kun ymmärtävät ne sairauteen liittyvinä oireina.

No mun on yli seittemänkymppinen. Ja kyllä pahentunu on luonne vuosien mittaan, vaikka peruspiirteiltä samanlainen. Mutta niin Youtubevideoidenkin narsistiäidit tulleet vanhemmiten pahemmiksi. Eli on ilmeisesti myös narsismissa tyypillistä että vanhetessa pahenee. Eli siitä että vanhetessa pahenee ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei olisi narsismia.

Ja kyllä minua haittaisi, jos minua luultaisiin varkaaksi, vaikka se johtuisikin vaan jonkun vanhuksen sairaudesta se luulo. Mutta jos minun kuitenkin pitäisi elää varkaaksi luultuna yhteisössä, niin suoraan sanottuna kokisin varsin haittaavana,
On mullekin käynyt kerran niin, että eräs mummeli oli kadottanut erään esineen ja mulla oli samanlainen, niin hän epäili, että se minun olisi se hänen kadonnut. Mutta kyllä mä olin omani ihan kaupasta ostanu ja varmaan kuittikin oli tallella, mutten kuitenkaan lähtenyt sitä esittämään. Ja olis ne varmaan siellä kaupassakin ehkä muistaneet asiointini, kun oli sellainen pieni erikoisliike eikä ostoksesta pitkää aikaa. Mutta tunne oli kyllä kiusallinen, mutta kestin lepposasti kun ajattelin vanhuudesta johtuvaksi.

Mutta taas luulet että ihmisiä vaivaa vaan jotkut lapselliset tunteet kuten loukkaantuminen. Ja niin monet muutkin luulee. Sitä mä ihmettelen että elääkö ne ihmiset itse niin lapsellisissa tunteissa kun sillätavoin asioita tulkitsevat.
Ainakin mulle tulis mieleen, että ongelma on siinä jos ihmiset erheellisesti luulee jotakin henkilöä varkaaksi, kun siitähän voi tulla vaikka mitä hämminkiä, varsinkin jos luulot pääsee pitkälle. Siis ainakin vastaavassa tilanteessa mua vaivais tollanen seikka, ei mikään semmonen tunne, että haluan lerputtaa alahuulta.

Jännästi meidän perheessä oli sama ilmiö käänteisesti, Mun kaapista katos aikoinaan kattilat salaperäisesti ...
Ja sitten mua haukuttiin, kun kuulemma semmonen on ihan normaalia, mutta mä oon niin kummallinen, että ihmettelen normaalia ilmiötä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Tarkoitus ny oli vaan tässä kohtaa tuoda tuohon "kattilanvarastamisjuttuun" toinenkin näkökulma, että kyse saattaa olla myös siitä että ko. vanhus on saattanut iän lisääntyessä myös dementoitua. Mitä ajatusta tukee myös kun toisesta ketjusta luin että tyttären mukaan on vaan vanhetessaan tullut pahemmaksi.

Tosiaan olen tässä tarinassa ymmärtänyt että tyttären vanhempi on jo hyvin iäkäs, ysikymppinen ja muistaakseni tytär on kertonut jossain kommentissa , että kotihoito käy antamassa lääkkeet, mikä viittaa siihen ettei siellä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa olla.

Ymmärrän kyllä, että varkaaksi syyttely loukkaa, mutta monetkin pääsevät loukkaantumisen tunteista eroon, kun ymmärtävät ne sairauteen liittyvinä oireina.

Lue lisää

Kuulehan nyt "yhteenlaskutoimitus". Jos työskentelet vanhusten parissa. Niin olet varmasti huomannut itsekin kyseisen seikan, että *ysikymppisenä* tarvitaan jo avustettua kotiasumista. Ihminen saattaa ikääntyessä rappeutua muuten, mutta sen ei aina tarvitse olla muistisairautta, kun *kattilat katoavat*.

katoavatkattilat kirjoitti:

No mun on yli seittemänkymppinen. Ja kyllä pahentunu on luonne vuosien mittaan, vaikka peruspiirteiltä samanlainen. Mutta niin Youtubevideoidenkin narsistiäidit tulleet vanhemmiten pahemmiksi. Eli on ilmeisesti myös narsismissa tyypillistä että vanhetessa pahenee. Eli siitä että vanhetessa pahenee ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei olisi narsismia.

Ja kyllä minua haittaisi, jos minua luultaisiin varkaaksi, vaikka se johtuisikin vaan jonkun vanhuksen sairaudesta se luulo. Mutta jos minun kuitenkin pitäisi elää varkaaksi luultuna yhteisössä, niin suoraan sanottuna kokisin varsin haittaavana,
On mullekin käynyt kerran niin, että eräs mummeli oli kadottanut erään esineen ja mulla oli samanlainen, niin hän epäili, että se minun olisi se hänen kadonnut. Mutta kyllä mä olin omani ihan kaupasta ostanu ja varmaan kuittikin oli tallella, mutten kuitenkaan lähtenyt sitä esittämään. Ja olis ne varmaan siellä kaupassakin ehkä muistaneet asiointini, kun oli sellainen pieni erikoisliike eikä ostoksesta pitkää aikaa. Mutta tunne oli kyllä kiusallinen, mutta kestin lepposasti kun ajattelin vanhuudesta johtuvaksi.

Mutta taas luulet että ihmisiä vaivaa vaan jotkut lapselliset tunteet kuten loukkaantuminen. Ja niin monet muutkin luulee. Sitä mä ihmettelen että elääkö ne ihmiset itse niin lapsellisissa tunteissa kun sillätavoin asioita tulkitsevat.
Ainakin mulle tulis mieleen, että ongelma on siinä jos ihmiset erheellisesti luulee jotakin henkilöä varkaaksi, kun siitähän voi tulla vaikka mitä hämminkiä, varsinkin jos luulot pääsee pitkälle. Siis ainakin vastaavassa tilanteessa mua vaivais tollanen seikka, ei mikään semmonen tunne, että haluan lerputtaa alahuulta.

Jännästi meidän perheessä oli sama ilmiö käänteisesti, Mun kaapista katos aikoinaan kattilat salaperäisesti ...
Ja sitten mua haukuttiin, kun kuulemma semmonen on ihan normaalia, mutta mä oon niin kummallinen, että ihmettelen normaalia ilmiötä.

Lue lisää

Kyllä minullakin oli näitä yllättäviä vetoja tapahtunut *käänteisesti*. Hävisi ihan isompaakin tavaraa täältä kotoa. Ja sieltähän ne löytyi narsistivanhemman huomasta. Kysyin häneltä tuolloin ohimennen; - Oletko ollut tyytväinen uuteen imuriisi? Kas, kun on samanlainen, kun se, mikä minulla OLI??!! Kyllä mä jouduin lukitsemaan tiettyt laatikot, jos vanhempi jäi yksin kotiini. Hän oli hyvin innokas *inventaarion tekijä*.

Joo kyllä työskentelen ja nuo dementiaa liittyvät varastamissyytteet ovat hyvin yleisiä ja syytettyjen kannalta kovin ikäviä, siinä kuin kaikki muukin ko. sairauteen kuuluva käytös. Syytellään milloin omaisia, milloin naapureita, kylän miehiä ja hoitohenkilökuntakin saa osansa syytteistä...

Hieman ny kummastelen tätä ärtymystä, liittyen tähän esille ottamaani mahdollisuuteen, kun kyse on vanhuksesta. Mielestäni on kyllä täysin mahdollista, että narsistikin voi iän myötä dementoitua. Toki narsisti itse ei hyväksy ajatusta, että hänessä olisi mitään "vikaa" vielä vanhanakaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Joo kyllä työskentelen ja nuo dementiaa liittyvät varastamissyytteet ovat hyvin yleisiä ja syytettyjen kannalta kovin ikäviä, siinä kuin kaikki muukin ko. sairauteen kuuluva käytös. Syytellään milloin omaisia, milloin naapureita, kylän miehiä ja hoitohenkilökuntakin saa osansa syytteistä...

Hieman ny kummastelen tätä ärtymystä, liittyen tähän esille ottamaani mahdollisuuteen, kun kyse on vanhuksesta. Mielestäni on kyllä täysin mahdollista, että narsistikin voi iän myötä dementoitua. Toki narsisti itse ei hyväksy ajatusta, että hänessä olisi mitään "vikaa" vielä vanhanakaan.

Lue lisää

Ihan nyt sivusta kysäisen, kun olet vanhusten hoidon ammattilainen, että paheneeko se narsismi myös siinä ihmisen vanhentuessa vai pysyykö se samantasoisena?
Mikä sairaus, ehkä vanhuuden pelkoon liittyvä on sellainen, kun toistelee olevansa niin nuori ja kykenevä ja samanaikaisesti yrittää pukeutua teinimäisesti, vaikka siis kuuskymppiä kolkuttelee parin vuoden päästä? Korjailee toisten puheissa olevia virheitä oikein tarkkailemalla niitä? Paheneeko vai helpottaako, kun hyväksyy ikänsä ja sen tuomat muutokset?

En ole yhteenlaskutoimitus, mutta minulla on teoria miksi ajattelisin että narsistin luonne voi oikeasti paheta vanhemmiten.
Jostain videolta opin jotain sellaista, että ihmisen teot ja kokemukset muokkaavat hänen persoonaansa, joten päättelisin, että mitä enemmän narsisti on elämässään ehtinyt tehdä ilkeitä tekoja, sitä ilkeämmäksi hänen persoonallisuutensa muuttuu.

Kertookohan tämä elokuva muuten narsismista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dorian_Grayn_muotokuva

Näin se lapsena ja kyllä siitä jäi sillon pitkäksi aikaa karmaiseva mielikuva.

(Mutta minä kyllä hyväksyn nuorekkaat tavat vanhalle ihmiselle ja joiltain osin aion itekkin sellasia omaksua.)

sivustakysymys kirjoitti:

Ihan nyt sivusta kysäisen, kun olet vanhusten hoidon ammattilainen, että paheneeko se narsismi myös siinä ihmisen vanhentuessa vai pysyykö se samantasoisena?
Mikä sairaus, ehkä vanhuuden pelkoon liittyvä on sellainen, kun toistelee olevansa niin nuori ja kykenevä ja samanaikaisesti yrittää pukeutua teinimäisesti, vaikka siis kuuskymppiä kolkuttelee parin vuoden päästä? Korjailee toisten puheissa olevia virheitä oikein tarkkailemalla niitä? Paheneeko vai helpottaako, kun hyväksyy ikänsä ja sen tuomat muutokset?

Lue lisää

jaa eipähän ole vielä työkuvioissa moista tapausta vielä vastaan tullut, että hoitoon olis narsimi diagnoosilla varustettu vanhus tullut, etten osaa vastata kysymykseesi...

Joten joudun turvautumaan lukemaani tietoon

"Vanhuus voi sitten olla tosi vaikea ja yksinäinen, kun hurmaamisen ja manipuloinnin kyky iän myötä vähenee.

Vanheneminen itsessään on jo kova pala, kun ulkoisen kuvan ylläpito vaikeutuu ja usko kaikkivoipaisuuteen väkisinkin rapistuu. Vaikeaa se voi olla myös läheisille, sillä narsistista tulee herkästi epäluuloinen, ja hän pelkää, että kaikki ovat häntä vastaan."

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/narsisti_suuri_ja_hauras

Jonkin verran nimenomaan persoonallisuushäiröistä vanhusta on pohdittu tässä artikkelissa

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo99376

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Joo kyllä työskentelen ja nuo dementiaa liittyvät varastamissyytteet ovat hyvin yleisiä ja syytettyjen kannalta kovin ikäviä, siinä kuin kaikki muukin ko. sairauteen kuuluva käytös. Syytellään milloin omaisia, milloin naapureita, kylän miehiä ja hoitohenkilökuntakin saa osansa syytteistä...

Hieman ny kummastelen tätä ärtymystä, liittyen tähän esille ottamaani mahdollisuuteen, kun kyse on vanhuksesta. Mielestäni on kyllä täysin mahdollista, että narsistikin voi iän myötä dementoitua. Toki narsisti itse ei hyväksy ajatusta, että hänessä olisi mitään "vikaa" vielä vanhanakaan.

Lue lisää

Kyllä voi dementoitua, tai olla dementoitumatta. Tai sitten narsistivanhempani on dementoitunut jo hyvin nuorena. Koska tämä hänen käytös, ei ole mitään uutta ja nyt iäkkäänä havaittua.

Muutoksia aina vaan vaikeempaan suuntaan sen sijaan jotkut olis valmiita tekemään. Mitä järkeä...

Narsisteilla on kivaa, kun joillain on vaikeaa, se on se ainoa järki ja logiikka mikä sieltä saattaa löytyä.