Onko teillä joku vaihe jossa päätätette luopua kaipauksesta vai tapahtuuko se itsestään?
Itse olen tajunnut että tulen olemaan naisen elämässä pelkkänä statistina ja on vain päästettävä irti näistä ajatuksista. Se tapahtunee ajan myötä kevään auringon saapuessa..
Ihmettelen vaan että mitä tällä saavuttaa kun hänellä on oma elämänäsä omine kuvioineen ja sosiaalisine ympäröineen ja minulla on...no, kai tätäkin voi elämäksi kutsua jollakin tavalla.
Itse olen tajunnut että tulen olemaan naisen elämässä pelkkänä statistina ja on vain päästettävä irti näistä ajatuksista. Se tapahtunee ajan myötä kevään auringon saapuessa..
Ihmettelen vaan että mitä tällä saavuttaa kun hänellä on oma elämänäsä omine kuvioineen ja sosiaalisine ympäröineen ja minulla on...no, kai tätäkin voi elämäksi kutsua jollakin tavalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuun loppuun mennessä 00:01 2017.
Mä tiedän ettei mulla se noin onnistu. Joudun aloittamaan "työn teon" sitä varten jo nyt että olisin keväällä unohtanut.
Tietysti jos tapais jonkun kivan naisen tässä välissä niin se helpottais kovasti...
Eiköhän sitä jonkun kivan keväällä tapaa;)
ole olemassa päivämäärää, tai parasta ennen, se vaan jää taakse silloin kun,,,
https://www.youtube.com/watch?v=eTElyWaFJ4E
Ei kaipauksesta voi luopua vain päättämällä niin, eikä se toisaalta tapahdu myöskään itsestään.
Kaipauksen heräämisen, kestämisen, sitä vastaan kipuilun ja siitä irti pääsemisen kokeneena uskallan näin sanoa. Omat tunteensa täytyy käsitellä ja hyväksyä, aikaa myöten sitten pystyy pääsemään kaipauksen ikeestä.
Onnea ja kärsivällisyyttä matkaan.