Poltin pyhää savua ja mirhamia

Tiernapojat-näytelmässä lauletaan sanat "kultaa, pyhää savua ja mirhamia", kun kerrotaan, mitä itämaan tietäjät toivat lahjaksi Jeesus-lapselle. Otin selvää asioista, netitse kun löytyy kaikenlaista.

"Pyhä savu" tarkoittaa sellaista suitsuketta, jonka nimi on nykyään olibaanihartsi. Sitä kun saadaan olibaani-puun rungosta vuodattamalla.

Jenkkivetoinen nettimedia käyttää siitä sanaa "frank/insence", jonka suomalaiset new-age-hörhöt vääntävät tietenkin väärällä tavalla muotoon "frankinsensi".

Mirhami puolestaan on mirhamipuun pihkaa.

Tilasin netistä kumpaakin - ja toiselta sivustolta tilasin sen lisäksi myös suitsukeastian eli kadilon, sekä suuresti arvostettua hollantilaista Three KIngs-yhtiön hiilibrikettejä.

Kun poltetaan suitsukkeita pyhästi niinkuin Jumala on pyhä, niin silloin ei suitsukkeiden sytykkeenä käytetä mitään koivuklapin hiiltä, vaan sellaista pyökkihiiltä, joka ei itsessään savua ollenkaan ja joka ei itsessään anna mitään hajua, joka sekoittaisi suitsukkeen tuoksua.

Suitsukkeen alle laitettava hiilibriketti on vain suitsukkeen nöyrä ja neutraali alusta; kuten Kristoforos.

MIrhami tuoksuu happamalta, raskaalta, synkkämeliseltä, väsyttävältä, ja siksi sitä onkin aikaisemmin käytetty hautajaissuitsukkeena. Myös Jeesuksen aikoina.

"Pyhä savu"eli olibaanihartsi puolestaan tuoksuu hedelmäiseltä, makealta, iloiselta ja kepeältä. Outoa on, että näitä kumpaakin vastakkaista tuoksua on kristikunnan historissa käytetty useinkin yhtä aikaa, samoissa jumalanpalveluksissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mirha

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olibaanihartsi

https://www.google.fi/search?q=suitsukkeet osta&btnG=Search&client=opera&hl=en