Suomen evankelis-luterilainen kirkko liberalisoituu. Siitä ei liene kenelläkään epäilystä. Kerron seuraavassa miksi en itse pidä tällaista kehitystä suotavana. Samalla näytän, että liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelussa ei ole kyse pelkästään homoudesta tai naispappeudesta, vaan asetelma on paljon syvemmällä. Oikeastaan puhumme kahden eri uskonnon välisestä kamppailusta.
Perusta-lehdessä (6/2011) oli mielenkiintoinen Hanna Salomäen tutkimus siitä, miten kirkon liberaalit ja konservatiivit suhtautuvat oppikysymyksiin, uskonnonharjoitukseen ja moraalinäkemyksiin. Tulokset olivat melko paljastavia. Annan joitakin esimerkkejä: Liberaaleista vain puolet uskoi persoonalliseen Jumalaan. Samoin liberaaleista 46 prosenttia ei lukenut koskaan Raamattua ja vain yksi prosentti luki sitä vähintään kerran viikossa.
Näyttää siltä, että saman kirkon sisällä olevien konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu on jopa suurempi kuin eri kirkkokuntien väliset kiistakysymykset. Liberaalien ja konservatiivien kiistakysymykset menevät syvemmälle kuin perinteiset kirkkojen väliset kysymykset. Enää ei kiistellä jonkin Raamatunkohdan tulkinnasta, vaan siitä onko Raamattu ylipäätään Jumalan inspiroimaa tai onko sillä mitään merkitystä meidän elämässämme.
Liberaaliteologian perustuksena ja lähtökohtana ei ole Raamattu tai Jumalan ilmoitus puhumattakaan sitä selittävästä traditiosta. Sen sijaan se lähtee liikkeelle ja rakentaa ihmisen kokemuksen varaan. Eri ihmisillä on erilaisia kokemuksia Jumalasta ja nämä ovat kaikki sinänsä yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Raamattu on sitten vain yksi tällainen kokemus muiden joukossa.
Kun rakennetaan kokemuksille, joudutaan välttämättä hylkäämään Jeesus ainoana pelastustienä. Saattaahan ihmisillä olla uskonnollisia kokemuksia kristinuskon ulkopuolellakin. Siksi Kristuksesta tulee vain yksi historian suurista opettajista, jolta voimme ehkä saada hyviä ohjeita. Tässä tapauksessa lähetystyö käykin tarpeettomaksi. Nyt olemmekin jo nähneet suurten seurakuntayhtymien aloittaneen lähetystyön alasajon lakkauttamalla taloudellisen tuen useille lähetysjärjestöille.
Pahimmillaan sattaa käydä niin, että kristinuskon kolmiyhteiselle Jumalalle ei oikein jää mitään annettavaa. Karkeimmillaan se tarkoittaa sitä, että Jumala ei ollenkaan puhu tai toimi historiassa. Raamattu ei ole tällöin Pyhän Hengen inspiroimaa, vaan taas erilaisten ihmisten kokemuksia Jumalasta, jotka eivät sinänsä ole meitä velvoittavia. Kristus ei noussut ruumiillisesti ylös kuolleista, eikä syntynyt neitseestä. Uskontunnustus on vain kuvainnollista puhetta eri ihmisten kokemuksista. Näin on pienessä hetkessä romutettu koko kristillisen uskon keskeinen sisältö. Sanoisin, että liberaali kristinusko onkin usein käytännön ateismia tai ehkä parhaimmillaan jonkinlaista yleisuskonnollisuutta.
Jumala ei siis toimi maailmassa, mutta sen sijaan ihminen toimii ja puhuu maailmassa. Niinpä uskon keskus ei olekaan enää Kristuksessa tai edes Jumalassa, vaan ihmisen toiminnassa. Kristinuskon tärkeimmäksi sisällöksi muodostuu tällä tavoin lähimmäisen rakastaminen. Kuoleman jälkeisestä elämästä tai taivaasta ei enää puhuta, vaan se yritetään tuoda tänne maan päälle epämääräisesti rakastamalla lähimmäisiä.
Tätä rakkautta ei määritellä mitenkään, vaan se tarkoittaa jonkinlaista hämärää kaikkien suvaitsemista ja kilttinä olemista. Missään tapauksessa Jumalan lakia ei saarnata kokonaisuudessaan, vaan kehotetaan lähinnä rakastamaan lähimmäistään, mutta samalla unohdetaan se, että lähimmäisen rakastaminen on juuri 10 käskyn noudattamista ja Jeesuksen eettisten ohjeiden seuraamista.
Kaiken keskukseksi tulee siis vaatimus rakastaa eli laki. Jos kristinuskon keskus on rakkauden kaksoiskäsky, on kristinusko silloin lakiuskonto, eikä eroa käytännössä mitenkään juutalaisuudesta. Liberaaliteologia on näin pohjimmiltaan lakihenkistä. Armo menettää tässä tapauksessa myös merkityksensä. Armosta tulee pelkästään sormien läpi katsomista tietyissä eettisissä kysymyksissä. Armo on silloin selkääntaputtelua syntiselle ihmiselle: "Et sinä ole tehnyt mitään väärää." Tämä ei kuitenkaan ole armoa, vaan ainoastaan välinpitämättömyyttä.
Koska kyse ei missään vaiheessa ole Jumalasta, vaan pelkästään toisista ihmisistä ja heidän rakastamisestaan, ei synnistä ole tarve puhua ollenkaan. Tämänkin vuoksi armo jää pelkästään edellä kuvaamakseni selkääntaputteluksi. Näin käy selväksi, että liberaaliteologia kadottaa lopulta armonkin. Se sekoittaa pahemman laatuisesti lain ja evankeliumin. Kun toinen niistä hämärtyy, menetetään toinenkin. Käy juuri päin vastoin kuin mediassa ja yleisessä mielipiteessä annetaan ymmärtää, sillä siellä juuri konservatiivit nähdään lakihenkisinä tuomitsijoina ja liberaalit taas armollisina toisten hyväksyjinä.
Perusta-lehdessä (6/2011) oli mielenkiintoinen Hanna Salomäen tutkimus siitä, miten kirkon liberaalit ja konservatiivit suhtautuvat oppikysymyksiin, uskonnonharjoitukseen ja moraalinäkemyksiin. Tulokset olivat melko paljastavia. Annan joitakin esimerkkejä: Liberaaleista vain puolet uskoi persoonalliseen Jumalaan. Samoin liberaaleista 46 prosenttia ei lukenut koskaan Raamattua ja vain yksi prosentti luki sitä vähintään kerran viikossa.
Näyttää siltä, että saman kirkon sisällä olevien konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu on jopa suurempi kuin eri kirkkokuntien väliset kiistakysymykset. Liberaalien ja konservatiivien kiistakysymykset menevät syvemmälle kuin perinteiset kirkkojen väliset kysymykset. Enää ei kiistellä jonkin Raamatunkohdan tulkinnasta, vaan siitä onko Raamattu ylipäätään Jumalan inspiroimaa tai onko sillä mitään merkitystä meidän elämässämme.
Liberaaliteologian perustuksena ja lähtökohtana ei ole Raamattu tai Jumalan ilmoitus puhumattakaan sitä selittävästä traditiosta. Sen sijaan se lähtee liikkeelle ja rakentaa ihmisen kokemuksen varaan. Eri ihmisillä on erilaisia kokemuksia Jumalasta ja nämä ovat kaikki sinänsä yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Raamattu on sitten vain yksi tällainen kokemus muiden joukossa.
Kun rakennetaan kokemuksille, joudutaan välttämättä hylkäämään Jeesus ainoana pelastustienä. Saattaahan ihmisillä olla uskonnollisia kokemuksia kristinuskon ulkopuolellakin. Siksi Kristuksesta tulee vain yksi historian suurista opettajista, jolta voimme ehkä saada hyviä ohjeita. Tässä tapauksessa lähetystyö käykin tarpeettomaksi. Nyt olemmekin jo nähneet suurten seurakuntayhtymien aloittaneen lähetystyön alasajon lakkauttamalla taloudellisen tuen useille lähetysjärjestöille.
Pahimmillaan sattaa käydä niin, että kristinuskon kolmiyhteiselle Jumalalle ei oikein jää mitään annettavaa. Karkeimmillaan se tarkoittaa sitä, että Jumala ei ollenkaan puhu tai toimi historiassa. Raamattu ei ole tällöin Pyhän Hengen inspiroimaa, vaan taas erilaisten ihmisten kokemuksia Jumalasta, jotka eivät sinänsä ole meitä velvoittavia. Kristus ei noussut ruumiillisesti ylös kuolleista, eikä syntynyt neitseestä. Uskontunnustus on vain kuvainnollista puhetta eri ihmisten kokemuksista. Näin on pienessä hetkessä romutettu koko kristillisen uskon keskeinen sisältö. Sanoisin, että liberaali kristinusko onkin usein käytännön ateismia tai ehkä parhaimmillaan jonkinlaista yleisuskonnollisuutta.
Jumala ei siis toimi maailmassa, mutta sen sijaan ihminen toimii ja puhuu maailmassa. Niinpä uskon keskus ei olekaan enää Kristuksessa tai edes Jumalassa, vaan ihmisen toiminnassa. Kristinuskon tärkeimmäksi sisällöksi muodostuu tällä tavoin lähimmäisen rakastaminen. Kuoleman jälkeisestä elämästä tai taivaasta ei enää puhuta, vaan se yritetään tuoda tänne maan päälle epämääräisesti rakastamalla lähimmäisiä.
Tätä rakkautta ei määritellä mitenkään, vaan se tarkoittaa jonkinlaista hämärää kaikkien suvaitsemista ja kilttinä olemista. Missään tapauksessa Jumalan lakia ei saarnata kokonaisuudessaan, vaan kehotetaan lähinnä rakastamaan lähimmäistään, mutta samalla unohdetaan se, että lähimmäisen rakastaminen on juuri 10 käskyn noudattamista ja Jeesuksen eettisten ohjeiden seuraamista.
Kaiken keskukseksi tulee siis vaatimus rakastaa eli laki. Jos kristinuskon keskus on rakkauden kaksoiskäsky, on kristinusko silloin lakiuskonto, eikä eroa käytännössä mitenkään juutalaisuudesta. Liberaaliteologia on näin pohjimmiltaan lakihenkistä. Armo menettää tässä tapauksessa myös merkityksensä. Armosta tulee pelkästään sormien läpi katsomista tietyissä eettisissä kysymyksissä. Armo on silloin selkääntaputtelua syntiselle ihmiselle: "Et sinä ole tehnyt mitään väärää." Tämä ei kuitenkaan ole armoa, vaan ainoastaan välinpitämättömyyttä.
Koska kyse ei missään vaiheessa ole Jumalasta, vaan pelkästään toisista ihmisistä ja heidän rakastamisestaan, ei synnistä ole tarve puhua ollenkaan. Tämänkin vuoksi armo jää pelkästään edellä kuvaamakseni selkääntaputteluksi. Näin käy selväksi, että liberaaliteologia kadottaa lopulta armonkin. Se sekoittaa pahemman laatuisesti lain ja evankeliumin. Kun toinen niistä hämärtyy, menetetään toinenkin. Käy juuri päin vastoin kuin mediassa ja yleisessä mielipiteessä annetaan ymmärtää, sillä siellä juuri konservatiivit nähdään lakihenkisinä tuomitsijoina ja liberaalit taas armollisina toisten hyväksyjinä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kun kristinuskon keskukseen tulee vaatimus rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään, tarkoittaa se sitä, että pelastus saadaan tekemällä tekoja ja armo kadotetaan. Mutta liberaaliteologiassa pelastus ei olekaan enää kristillinen pelastus eli taivas, vaan erilaisten vähemmistöryhmien emansipaatio. Evankeliumista tulee näin kokonaan sosiaalista. Se vaikuttaa vain yhteiskunnallisella tasolla, eikä enää ihmisten sydämissä. Jumalastakaan ei tarvitse enää puhua, vaan kaikki ateisteista lähtien voidaan saada maksamaan kirkollisveroja ja kokemaan kirkko tärkeäksi. Näin uskonto laimenee pelkäksi etiikaksi ja elämäntavaksi.
Kristinuskosta tulee liberaalina versiona keskiluokkaisten ihmisten sosiaalidemokraattista puuhastelua. Sellaiselle ihmiselle, joka ei kykene rakastamaan, ei tällaisesta opetuksesta ole paljon hyötyä. Ihmisille, jotka ovat tehneet vakavia syntejä tai ovat epäonnistuneet rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään, ei löydy enää mistään lohdutusta, koska vaatimus rakastaa ei anna voimaa rakastaa.
Kristinuskon keskuksessa ei voikaan olla vaatimus rakastaa, vaan armo. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja koska Jumala on itse rakkaus, meidät on tarkoitettu rakastamaan. Mutta synnin seurauksena meillä ei olekaan enää voimaa rakkauteen. Tarvitsemme armoa, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka uskoo. Sen pohjalta on mahdollista myös rakastaa lähimmäistään. Apostoli Johannes tiivistää tämän hyvin: (1. Joh. 4:10) Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Jos armo kadotetaan, kuten nyt uhkaa käydä, menettää kristinusko merkityksensä. Tämän jälkeen se ei enää eroa mitenkään muista uskonnoista. Toisaalta tällainen armoton kristinusko ei anna kenellekään mitään. Ihmiset tajuavat, että tyhjää saa tilaamattakin ja jättävät kirkon. Liberaaliteologia on siten sen tuho. Siellä taas missä ihmisen synti ja Jumalan armo otetaan todesta, kirkot ovat täynnä ja ihmiset kokevat uskon merkitykselliseksi, koska siitä saa valtavasti omaan elämäänsä: syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden Jumalan kanssa.
>Siellä taas missä ihmisen synti ja Jumalan armo otetaan todesta, kirkot ovat täynnä ja ihmiset kokevat uskon merkitykselliseksi, koska siitä saa valtavasti omaan elämäänsä: syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden Jumalan kanssa.
Eli synnistä ja parannuksenteosta julistaminenko lisää vanhoillisten uskovaisten määrää? Millä ihmeen mekanismilla, jos saa kysyä?
On vain yhdenlaisia uskovia.
Ihminen ei voi olla uskova ilman, että tunnustaa tarvitsevansa Jeesuksen pelastajakaseen.
Liberaalit pärjäävät ihan omillaankin.
Et sitten viitsinyt edes yrittää vastata kysymykseen vaikka aikaa sulla oli ripuloida monta viestiä minuutin parin välein eri suuntiin. Eihän siihen tosin järjellistä vastausta olekaan, että sikäli.
>Ihminen ei voi olla uskova ilman, että tunnustaa tarvitsevansa Jeesuksen pelastajakaseen.
Mitä nyt kaikki maailman muslimit ja juutalaiset ovat, muutamia mainitakseni.
En voi vastata koska en tiedä mitä ovat vanhoilliset uskovat.
On vain yhdenlaisia uskovia.
Ja uskovien määrä lisääntyy kuten kuvasin.
>Ja uskovien määrä lisääntyy kuten kuvasin.
Kuvasit missä?
"Ihminen ei voi olla uskova ilman, että tunnustaa tarvitsevansa Jeesuksen pelastajakseen."
Kun ihminen tajuaa syntisyytensä ja sen, ettei itse voi sitä sovittaa vaan ainostaan Jeesus niin hänestä tulee uskova ja hänen elämäsnsä muuttuu.
Tiedän, että sinä et usko joten en ala kanssasi asiasta jankuttamaan, sopiiko näin?
>Tiedän, että sinä et usko joten en ala kanssasi asiasta jankuttamaan, sopiiko näin?
Sopii todella hyvin, kunhan lupauksesi koskee kaikkia muitakin nimimerkkejäsi. Koskeeko?
>En voi vastata koska en tiedä mitä ovat vanhoilliset uskovat.
On vain yhdenlaisia uskovia.
Sinä haluat puhua fundisterminologialla, minä yleisellä. Omapa on valintasi.
"Kun ihminen tajuaa syntisyytensä ja sen, ettei itse voi sitä sovittaa vaan ainostaan Jeesus niin hänestä tulee uskova ja hänen elämäsnsä muuttuu."
Millainen olit ennen kuin elämäsi muuttui, entä millainen olet omasta mielestäsi nyt?
Minä olin ihminen ilman Jeesusta ja toivoa. Nyt minulla on Jeesus ja toivo.
Totta on vain yhdenlaisia uskovia, yksi seurakunta, Kristuksen seurakunta. Ja tähän kuuluvat he jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, elävät ja toimivat. Jokainen joka kuulee Jeesuksen äänen. Amen
Joh. 18:37
Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
Aamenta tuohon.
"Liberaaliteologian perustuksena ja lähtökohtana ei ole Raamattu tai Jumalan ilmoitus puhumattakaan sitä selittävästä traditiosta. Sen sijaan se lähtee liikkeelle ja rakentaa ihmisen kokemuksen varaan. Eri ihmisillä on erilaisia kokemuksia Jumalasta ja nämä ovat kaikki sinänsä yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Raamattu on sitten vain yksi tällainen kokemus muiden joukossa."
Erittäin hyvin kuvattu !
"Näyttää siltä, että saman kirkon sisällä olevien konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu on jopa suurempi kuin eri kirkkokuntien väliset kiistakysymykset. Liberaalien ja konservatiivien kiistakysymykset menevät syvemmälle kuin perinteiset kirkkojen väliset kysymykset. "
Edellä mainitusta seuraa vääjäämättömästi hajaantuminen, jopa jonkinasteinen tuho ja tuosta talon sisäisestä ristiriitaan joutumisesta ja mitä siitä seuraa, Jeesus sanoo näin: Mark 3:24-25
24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.
Jeesuksen omat eivät ole jonkun kirkkokunnan sisällä vaan heitä on yli kirkkokunta- ja seurakuntarajojen. Heitä yhdistää nimeomaan Jeesus ja Raamatun sana eikä mikään kirkkokunta.
Patmos on hyvä esimerkki uskovien yhteydestä
Sinä ilmeisesti olet saanut jostain oikeuden määritellä sen kuka on "jeesuksen oma"?
Kuka tuon oikeuden jaakaa ihmiset "jeesuksen omiin" ja muihin on sinulle antanut?
Patmoslaiset ovat mielestään synnittömiä joilla on oikeus määritellä kuka pelastuu ja kuka ei ja kuka on Jeesuksen oma ja kuka ei. Eikä heidän velvollisuuksiinsa kuulu edes palstalla riehuvien patmos-trollien törkeyksien ja valheiden suitsiminen, ainoat asiat joihin puututaan tuomiten ja moittien, ovat liberaalius ja tasa-arvoinen ihmiskäsitys.
"Mark 3:24-25
24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä."
Naispappeus ja homous ovat päätekijöitä, jotka hajoittavat kirkon, mikä on sinänsä todella hyvä asia. Näin ihmisiä tulee uskovaisten luokse evankeliumia kuulemaan.
Keitä ovat sitten nämä uskovat, niin Jeesus tuntee kyllä lampaansa todella hyvällä varmuudella :)
Joh. 10:16
Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
2. Tim. 2:19
Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
Ef. 1:13
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Ja keissä on sitten tämä Pyhän Hengen sinetti, niin me emme sitä määrää, mutta se on varmaa, että tunnistamme uskovina jokaisen jolla tämä sinetti on! Me tunnistamme sisaremme ja veljemme Jeesuksessa Kristuksessa samalla tavalla kuin ihminen tunnistaa maalliset sisaret ja veljet.
Raamatunjakeita kyllä löytyy joka asiaan puolesta ja vastaan, se vaatii vain monesti viitseliäsyyttä, ei niinkään totuuden etsimistä.
Raamattua ei tulekaan lukea vain irrallisina jakeina vaan koko kirjana niin ymmärtää mitä mikin jae tarkoittaa.
Raamatussa ei ole ristiriitaa.
Totuutta kirjoitat.
Elämme ajassa, jossa ihmisillä on jumalallisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman, eli Jeesuksen hänen seuraajilleen lupaaman Pyhän Hengen voiman.
Kirkko on vuosikymmenien ajan tieteellistänyt itseänsä, joka tieteellistäminen ilmenee esim. piispa Riekkisenkin todetessa vuonna 2014, että Jeesuksen neitseestäsyntymisenkin voi heittää romukoppaan.
Mikäli kirkko julkisesti alkaa esittää, että Jeesus ei ole Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta saanut alkuaan neitsyt Marian kohdussa, niin koko kirkon opin voi heittää romukoppaan.
Helsingin teologisessa tiedekunnassa on olemassa "Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa" huippututkimusyksikkö, jonka yksikön tutkimuksista esimerkki:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/raamatun_sana_on_niin_kuin_
luetaan
Kun dosentti Pakkalan mukaan hyvällä omallatunnolla voidaan hylätä niitä Raamatun käsityksiä, jotka eivät kuulu nykymaailmaan, niin kriittisestä raamatuntutkimuksestako johtunee esim. kuudennen käskyn: Älä tee huorin" muutos: "Älä tee aviorikosta", vuoden 1992 Raamatussa?
Alkaa näyttämään siltä, että kirkkomme taholta aletaan hamassa tulevaisuudessa tarjoilemaan kansallemme ihan ihka uutta raamattua, ja muuten, kun se krislam-raamattukin on jo valmiina, niin ehkä suunta kallistuu siihen.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/raamatun_sana_on_niin_kuin_luetaan
Linkki ei toiminut, joten uusi yritys.
>> Suomen evankelis-luterilainen kirkko liberalisoituu. Siitä ei liene kenelläkään epäilystä. <<
Itse asiassa on. Kun esim kirkon liberaalein piispa Wille Riekkinen jäi eläkkeelle, niin hänen tilalleen valittiin änkyräkonservatiivinen Jari Jolkkonen. Eli mies, joka ei mennyt edes lastensa kevätjuhlaan kun siellä ei hoilattu virsiä.
Toinen esimerkki, kun Tikkurilan seurakunta ei antanut rahaa kirkon seitsemästä lähetysjärjestöstä oliko se nyt viidelle fundisvetoiselle, niin viimeisten srk-vaalien jälkeen Tikkurilastakin tuli konservatiivienemmistöinen ja nyt se antaa rahaa niille kaikille, ihan piispojen suosituksen mukaan.
Nyt seurakunnista paria pääkaupunkiseudun seurakuntaa lukuunottamatta Kaikki Suomen ev. lut. seurakunnat on konservatiivienemmistöisiä.
Kirkko on jo nyt niin konservatiivinen että pahaa tekee ja yhä konservatiivisemmaksi se on menossa. Samalla tuo kehitys aiheuttaa sen, ettei kirkon srk-vaaleihin osallistu kohta kuin herätysliikkeet.
Tästä seuraa vääjämättä se, että ennenpitkää kirkolliskokous muistuttaa viisläis-lestadiolais-fundamentalistista herätyskokousta.
Meillä taitaa siis olla pikkuisen eri käsitys siitä, mitä se kirkon liberalisoituminen käytännössä tarkoittaa ja miten se kirkon virallisessa linjassa näkyy.
Pari sateenkaarimessua ei tilanne muuksi muuta, kun varsinaiset päätökset kuitenkin tehdään yhä konservatiivisemmassa kirkolliskokouksessa.
>> liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelussa ei ole kyse pelkästään homoudesta tai naispappeudesta, vaan asetelma on paljon syvemmällä. Oikeastaan puhumme kahden eri uskonnon välisestä kamppailusta. <<
Siinähän se kirkon kannalta suurin munaus tehtiin, kun herätysliikkeet imaistiin jo alunperin kirkon sisälle.
>> Näyttää siltä, että saman kirkon sisällä olevien konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu on jopa suurempi kuin eri kirkkokuntien väliset kiistakysymykset. <<
No tottakai on kun v-lestoilla, viisläisillä ja muutamalla muulla herätysliikkeellä on jokaisella ikiomat totuutensa ja omilleen varatut taivaat ja helvettinsä.
Esikoislestadiolaiset alkaa kohta jakamaan omia ehtoollisiaan ja Luther-säätiöllä on jo oma piispakin. Että johan tuossa on opillisen hajaannuksen ainekset koossa.
Mutta ihan vapaasti, syytä liberaaleja ja vaadi erotuomaria pois kehästä. Arvaatko mitä siitä seuraa?
On siis ihan täyttä roskaa yrittää vyöryttää syytä kirkon opillisesta hajaannuksesta pelkästään liberaalien niskaan, kun juuri liberaalit tekee hommia 24/7 lakaistakseen änkyräkonservatiivien tekemät tempaukset maton alle.
>> Liberaalien ja konservatiivien kiistakysymykset menevät syvemmälle kuin perinteiset kirkkojen väliset kysymykset. <<
Kun koko kirkkoshow oppeineen, tulkintoineen ja taivaineen pyörii pelkän mielikuvituksen varassa ja kun ainoa kirkon hajaannusta hidastava realiteetti on pyrkimys minimoida jäsenkato, niin ei olekaan ihme, että lopputulos vaikuttaa sekasotkulta.
Se näyttää tännepäin samalta, kuin jos aikaihmiset riitelisi Harry Potter-kirjan taikametsän realiteeteista.
>> Enää ei kiistellä jonkin Raamatunkohdan tulkinnasta, vaan siitä onko Raamattu ylipäätään Jumalan inspiroimaa <<
Poikkeuksellisen inspiroiva väite.
Ensinnäkin nuo herätysliikkeet omaavat jokainen oman täysin omanlaisensa tulkinnan raamatustaan.
Toiseksi, yksikään noista herätysliikkeistä ei anna omasta totuus-tulkinnastaan milliäkään periksi.
Kun jokaisella on oma vastaus jokaiseen asiaan, eikä kukaan neuvottele omasta vastauksestaan, niin eipä siinä kovin kummoista keskustelyhteyttä voi syntyä.
Arkkipiispan tärkein tehtävä taitaakin tällä hetkellä olla se, että saisi pidettyä innokkaimmat riitapukarit irti toistensa kurkuista.
>> Liberaaliteologian perustuksena ja lähtökohtana ei ole Raamattu tai Jumalan ilmoitus puhumattakaan sitä selittävästä traditiosta. Sen sijaan se lähtee liikkeelle ja rakentaa ihmisen kokemuksen varaan. <<
Voi olla ja konservatiivien/fundamentalistien herätysliikkeet rakentavat jokainen oman totuutensa jokainen oman oppi-isänsä varaan. Rauhanyhdistyksissä ja muualla päätetään, mitä kirkon rauhaan kulloinkin pitää kuuluu.
Kreisiä touhua.
liberaaliteologian ongelmakohta tai oikeastaan HARHAOPPI on sen tosiasian sivuuttaminen että ihminen on joko KRISTUKSEN oma tai sitten SAATANAN!!! muita vaihtoehtoja ei ole!!! NYT on käsillä VIIMEISET hetket tehdä PARANNUS SYNNEISTÄ ja lähteä seuraamaa KRISTUSTA!!! se tie on kuitenkin RISTIN TIE ja tätä liberaaliteologia ei ihmisten maallista SYNTITAHTOA kosiskellessaa halua kertoa!!!
Paholainen aina hajottaa laitoksen johon voi pesiytyä ja luterilainen kirkko hajoaa ja siellä olevat ihmiset alkaa repimään toisiaan hajalle oikein olan takaa - jälki on henkisellä tasolla yhtä rumaa kuin Aleppossa. Varsinkin vanhoja ihmisiä suren, kun ovat koko ikänsä luottaneet ja tukeutuneet kirkkoon. Kyllä ihmisen pahuus ja vallanhimo on kauhea asia sen tavallisen ihmisen kannalta.
Paholaista ei ole muualla kuin taikauskoisen ajan myyteissä ja legendoissa joten se ei hajoita eikä kokoa mitään. Jos Jumala on olemassa, hän on kaikkien Jumala, niin juutalaisten, katolisten, islamilaisten, buddhalaisten, liberaalien, konservatiivien ja kaikkien, tasapuolisesti.
>Kyllä ihmisen pahuus ja vallanhimo on kauhea asia sen tavallisen ihmisen kannalta.
Joita edustavat mm. naispappeus, tieteen hyväksyminen ja Helvetti-tuomioiden puuttuminen monien pappien saarnoista. Valtavaa pahuutta kerrassaan, kyllä vanhuksilla on kauheaa nyt. Ennen oli paljon paremmin, kun ei tarvinnut vanhaksi edes elää.
Kiitos aloittaja, nimim. : "Takaisin Raamattuun!" !
Kirjoitat oivaltavasti ja tarkkanäköisesti. En löydä kirjoituksestasi mitään missä olisin eri mieltä.
Kuten sanottu, kirkon elämänkysymys on se pysyykö kirkko uskollisena Jumalan sanalle vaiko ihmismielipiteille. Kun nyt puhutaan kirkosta, täytyy mukana olla tietenkin uskon näkökulma ja sen mukaan kirkon pää on Kristus ja tätä kirkkoa eivät Tuonelan portit voita. Jumala siunaa kirkkoaan, mutta tällä ei pidä käsittää että Jumala siunaisi automaattisesti Suomen evl kansankirkkoa, vaan SITÄ oikeaa Kristuksen kirkkoa joka pysyy sanassa.
Sen takia uskovilla ei pitäisi olla lainkaan huolta siitä onko kirkko meidän nähdäksemme iso vaiko pieni. Nyt kun elämme sellsiessa ajassa jossa Kristuksen kirkko on taisteleva kirkko, on pikemminkin odotettavaa Jeesuksen sanat: "löytäneekö Hän usko maan päältä?"...