Lähimmäisen rakkautta puheissa muttei teoissa

Minä olisin tullut sinun pöytääsi. Mutta valitettavasti en enää liiemmin liiku ihmisten ilmoilla.

Minusta ei taitaisi olla edes kyseisiin kekkereihin lähtijäksi, enkä voi vannoa, että olisin pystynyt tulemaan sinulle seuraa pitämään.
Koen itse usein ulkopuolisuutta. Silloin minua lohduttaa, että Jeesus jätettiin yksin kaiken ulkopuolelle, ja että hän ei meitä hylkää eikä jätä. Hänhän viihtyi nimenomaan muiden syrjimien ihmisten seurassa.

Jeesus olisi valinnut sinun pöytäsi, ja myös minä. Eivät kaikki uskovaiset toimi niinkuin siellä näit toimitun missä olit. Eivät ne pakkaudu yhden pöydän ääreen, ellei siinä seurakunnassa ihan oikeasti ole jotain perustavanlaatuisesti pielessä...!

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. 9 Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. 10 Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.

Mikään ei ole suomalaiselle niin vaikeaa kuin tuntemattoman kohtaaminen. Jos on sattunut introvertiksi syntymään, niin ei Jumala kenenkään luonnetta täysin toiseksi muuta.

Miten on, lähestyykö ketjun aloittaja itse tuntemattomia ystävällisesti ja avoimesti? Joskus ihminen voi olla niin sulkeutuneen ja torjuvan tuntuinen, ettei häntä uskalla kukaan lähestyä. Tällainen ihminen tavallaan sulkee itsensä muiden ulkopuolelle. En toki yritä sanoa, että juuri aloittaja olisi tällainen.

Pystyn itse lähestymään ihmisiä, mutta minutkin on tyrmätty lukuisia kertoja. En jaksa ottaa siitä kuitenkaan itseeni. Ihmiset seurustelevat viime kädessä niiden kanssa, jotka haluavat seurustella heidän kanssaan.

Lähimmäisen rakkaus on vaativampaa kuin pelkkä sosiaalisuus. Rakastaa ei osaa, ellei ole itse kokenut rakkautta. Ihmiseltä ei voi vaatia sitä mitä hän ei vielä osaa. On muistettava, että seurakunta on rikkinäisten, ei täydellisten yhteisö.

Mä itse juuri en ole saanut kokea tuolla seurakunnan keskellä rakkautta. Minua on porukalla syrjitty miten voisin jutella avoimesti ja ystävällisesti jos iso porukka syrjii ja yksikään ei ole ikinä tullut juttelemaan saati tervehtimään mua ?. Tuntuu pahalta ja kohtuuttomalta että tulet syyttämään mua tästä. Kun itse en ole juuri ole saanut kokea rakkautta. Pahin asia minkä juuri teit että mainitset asian mua kohtaan josta olen jouri ite joutunut kärsimään ja tämä oli asia jota juuri tarkoitin miten sen voi kääntää mua vastaan. Jos itse joutuisit yhtä raadollisesti kokemaan mitä mä oon kokenut et varmasti syyttäisi mua mun kokemuksista joka tapauksessa Jumalan siunausta.

Sanoin kommentissani, että minuunkin on suhtauduttu usein torjuvasti. Jumalan koulussa olen kuitenkin oppinut, että minun on pyrittävä itse antamaan, eikä vain odotettava, että muut antavat minulle.

Em. ei suinkaan tarkoita, että tuomitsisin tai pyrkisin syyllistämään sinua. Mainitsin asiasta lähinnä siksi, että Suomessa on tapana odottaa, että joku muu tekee aloitteen. Ja sitten vaan kyräillään, eikä kukaan tule tehneeksi sitä. Juttua kuitenkin syntyy, jos itse tekee aloitteen.

Jos toinen ei reagoi aloitteeseen, niin ei sitäkään kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti. Reaktion puute liittyy todennäköisesti enemmän tämän ihmisen omaan tilanteeseen kuin sinuun. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa, eivätkä ne aina näy päälle päin.

Lähimmäisen valikoimaton rakastaminen on kristityn velvollisuus. En itse ole aktiivinen seurakunnassa kävijä, mutta kristittyjen kokemuksia somessa lukiessa tulee usein mieleen, että sitä lähimmäisenrakkautta ja rakkautta sisarien ja veljien kesken ei ole seurakunnissakaan siinä määrin, mikä on Jumalan tahto. Se on surullista.

Samastun aloittajaan kyllä enemmän kuin niihin porukoissa olijoihin, koska olen itse enemmänkin arka ja ujo. Eli lohdutuksena aloittajalle ainakin on se, että hän ei ole yksin.

Kirjoitin pari päivää sitten blogiini aiheesta lähimmäisenrakkaus ja rakkauden kaksoiskäsky. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käy lukemassa: http://ilouutinen.blogspot.fi/

En ymmärrä teitä jotka kommentoitte ja vähättelette kokemuksiani, jotka vieläpä pystyn raamatulla perustelemaan vääriksi. Se että harva on kommentoinut tätä viestiketjua, kertoo mielestäni asian olevan juuri näin. Ihmisiä ei todella tunnu kiinnostavan aito välittäminen kun eivät edes pysty kommentoimaan saati myöntämään asiaa. Tässä Paavalin kirjeessä roomalaisille toisessa luvussa korostuu hyvin se että omatunto todistaa asian olevan juuri näin, jos asiaa ei siis pysty kohtamaan olisiko kyse huonosta omatunnosta ? Jos asia on väärin raamatun valossa ja ihmisen luontaisen ymmärryksen nojalla, miksi siis sitä ei pysty kohtaamaan ? Paavalin kirje roomalaisille luku: 2 jae: Kun he kuitenkin luontaisen ymmärryksensä nojalla noudattavat lakia he ovat itse itsellensä laki, vaikka heillä ei lakia olekaan. Tämä osoittaa että lain vaatimukset on kirjoitettu heidän sydämeensä. Heidän omatuntonsa todistaa että asia on näin, sillä heidän ajatuksensa joko syyttävät tai puolustavat heitä sinä päivänä, kuten olen julistanut Jumala Jeesuksen Kristuksen välityksellä tuomitsee ihmisten salaisuudet.