Hallituksen tuore kivihiilen käyttölinjaus esittää, että Suomi luopuisi kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Olisimme suunnan näyttäjiä tässä asiassa muulle maailmalle. Suomi taas kerran tekee suuremmin, kuin mitä säännökset edellyttävät.
Millä korvattaisiin tämä kivihiili? Turve on yksi varteenotettava vaihtoehto. Turve on lähienergiaa ja toisi kaivattuja työpaikkoja maaseudulle. Turve on kiistelty energiamuoto, jonka EU luokittelee fossiiliseksi polttoaineeksi sen hitaasti tapahtuvan uusiutumisen takia. EU:n parlamentin ympäristövaliokunta torjui Suomen yrityksen sisällyttää turve uusiutuvien energioiden listalle vuonna 2008.
Suomen etuna on puu. Maapinta-alasta 80 prosenttia on metsää. Sitä hoidetaan niin, että puuta kasva enemmän kuin mitä hyödynnetään. Biomassojen käytön yhteydessä pohditaan usein sen hiilineutraalisuutta. Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että yhteyttämisessä sidottu hiilidioksidi palautuu ennemmin tai myöhemmin hajoamisen seurauksena takaisin ilmakehään hiilidioksidina tai hallitusti polttolaitoksissa, jolloin energiaa hyödynnetään ihmistoiminnassa.
Suomen metsissä kasvaa joka vuosi merkittävästi enemmän puuta, kuin mitä sitä käytetään erilaisiin hyötykäyttötarkoituksiin. Näin ollen esimerkiksi koko Suomen hiilitaseita tarkasteltaessa metsät ovat merkittävä hiilinielu. Kauppalehden kirjoituksessa siteerataan lakimies Timothy Searchingeria jonka mukaan biomassapohjaisten energialähteiden päästöttömyys perustuu perustavaa laatua olevaan laskuvirheeseen mutta ei kerrota minkälaiseen laskuvirheeseen.
Käytetty ilmaus ”tutkijoiden mukaan” antaa epäselvän, ehkä myös tarkoitushakuisen kuvan todellisuudesta. Suomella tällainen vahvuus on puun monipuolinen käyttö erilaisten tuotteiden ja palveluiden raaka-aineina. Ja käyttämätön puu eli lahoava metsä myös vapauttaa hiilidioksidia, ei sido.
Biomassassa on kuitenkin kaksi hyvää puolta. Ensimmäinen on että se on kotimaista ja toinen on että riippuvuus geologisesti rajoittuneisiin fossiilisiin esiintymiin vähenee ja pitkien riskialtiiden kuljetusten tarve vähenee. Turpeen hyvä puoli on sen kotimaisuus.
Suomessa on geologista suota n.5,1 milj.ha. ja metsätieteellistä suota n.8,9 milj.ha. Suo kasvaa biomassaa n.50 m3/ha vuodessa.,yhteensä n.700 milj. m3/vuosi. On kyllä aikamoista yksinkertaistamista "äly hoin" laskelmat co2 päästöistä. On verrattava turpeen vuotuista käyttöä vuotuiseen biomassan kokonaiskasvuun ja vasta sen jälkeen voidaan arvioida co2 päästöjä.Jos turpeen vuotuinen käyttö ei ylitä vuotuista biomassan tuottoa, niin silloin voidaan puhua hiilineutraalista energiasta. Ojitettuna soistuminen hidastuu,mutta vastaavasti muu kasvillisuus rehevöityy ja puuston kasvu kiihtyy joten myös hiilen sidonta yhteyttämisen kautta kiihtyy. Kaikki vihreät kasvit luonnossa ja viljelyksillä varastoivat kierrossa olevaa hiilidioksidia ja luovuttavat happea elävien hengitettäväksi. Biomassojen käyttö energiana ja ravintona ei voi lisätä ilmakehän hiilidioksidia,ainoastaan fossilisten energiamuotojen käyttö lisää ilmaston co2 pitoisuutta.
Millä korvattaisiin tämä kivihiili? Turve on yksi varteenotettava vaihtoehto. Turve on lähienergiaa ja toisi kaivattuja työpaikkoja maaseudulle. Turve on kiistelty energiamuoto, jonka EU luokittelee fossiiliseksi polttoaineeksi sen hitaasti tapahtuvan uusiutumisen takia. EU:n parlamentin ympäristövaliokunta torjui Suomen yrityksen sisällyttää turve uusiutuvien energioiden listalle vuonna 2008.
Suomen etuna on puu. Maapinta-alasta 80 prosenttia on metsää. Sitä hoidetaan niin, että puuta kasva enemmän kuin mitä hyödynnetään. Biomassojen käytön yhteydessä pohditaan usein sen hiilineutraalisuutta. Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että yhteyttämisessä sidottu hiilidioksidi palautuu ennemmin tai myöhemmin hajoamisen seurauksena takaisin ilmakehään hiilidioksidina tai hallitusti polttolaitoksissa, jolloin energiaa hyödynnetään ihmistoiminnassa.
Suomen metsissä kasvaa joka vuosi merkittävästi enemmän puuta, kuin mitä sitä käytetään erilaisiin hyötykäyttötarkoituksiin. Näin ollen esimerkiksi koko Suomen hiilitaseita tarkasteltaessa metsät ovat merkittävä hiilinielu. Kauppalehden kirjoituksessa siteerataan lakimies Timothy Searchingeria jonka mukaan biomassapohjaisten energialähteiden päästöttömyys perustuu perustavaa laatua olevaan laskuvirheeseen mutta ei kerrota minkälaiseen laskuvirheeseen.
Käytetty ilmaus ”tutkijoiden mukaan” antaa epäselvän, ehkä myös tarkoitushakuisen kuvan todellisuudesta. Suomella tällainen vahvuus on puun monipuolinen käyttö erilaisten tuotteiden ja palveluiden raaka-aineina. Ja käyttämätön puu eli lahoava metsä myös vapauttaa hiilidioksidia, ei sido.
Biomassassa on kuitenkin kaksi hyvää puolta. Ensimmäinen on että se on kotimaista ja toinen on että riippuvuus geologisesti rajoittuneisiin fossiilisiin esiintymiin vähenee ja pitkien riskialtiiden kuljetusten tarve vähenee. Turpeen hyvä puoli on sen kotimaisuus.
Suomessa on geologista suota n.5,1 milj.ha. ja metsätieteellistä suota n.8,9 milj.ha. Suo kasvaa biomassaa n.50 m3/ha vuodessa.,yhteensä n.700 milj. m3/vuosi. On kyllä aikamoista yksinkertaistamista "äly hoin" laskelmat co2 päästöistä. On verrattava turpeen vuotuista käyttöä vuotuiseen biomassan kokonaiskasvuun ja vasta sen jälkeen voidaan arvioida co2 päästöjä.Jos turpeen vuotuinen käyttö ei ylitä vuotuista biomassan tuottoa, niin silloin voidaan puhua hiilineutraalista energiasta. Ojitettuna soistuminen hidastuu,mutta vastaavasti muu kasvillisuus rehevöityy ja puuston kasvu kiihtyy joten myös hiilen sidonta yhteyttämisen kautta kiihtyy. Kaikki vihreät kasvit luonnossa ja viljelyksillä varastoivat kierrossa olevaa hiilidioksidia ja luovuttavat happea elävien hengitettäväksi. Biomassojen käyttö energiana ja ravintona ei voi lisätä ilmakehän hiilidioksidia,ainoastaan fossilisten energiamuotojen käyttö lisää ilmaston co2 pitoisuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.