Oikeusministeriön syrjiminen johti katastrofiin

Perustuslakien kirjoittajille ei ole juolahtanut mieleen, että romukauppiaiden ja talousrikollisten rahoittamat upikierot kepulistit ilkeäisivät käydä lainsäädännön valmistelun kimppuun.

Et näytä ymmärtävän tekijän ja johtajan eroa. Mistäpä punamekko sellaista olisi oppinut eihän muka konsultin mitään tarvitse tietääkään

Ensimmäinen oikeusministeri ilman oikeustieteellistä tutkintoa oli SDP:n Leena Luhtanen 23.9.2005-19.4.2007. SAK:n ylioppilas Eero Heinäluoma SDP:n uutena puheenjohtajana halusi nousta valtiovarainministeriksi kesken hallituskauden ja nosti samalla valtiotieteen maisteri Luhtasen oikeusministeriksi.
SDP vei läpi päätöksen, että oikeusministeriltä ei enää edellytetä oikeustieteellistä tutkintoa. Sopiva blondibimbo ohitti pätevät. -No, olihan samassa hallituksessa myös blondi-missi Tanja Karpela.
Toinen Heinäluoman merkittävä ansio oli varallisuusveron poisto. Sen seurauksena verottaja ei enää ole saanut omistajatietoja. SDP:n valtiovarainministerien Heinäluoman, Urpilaisen ja Kokoomuksen ideoima hallintarekisteri menee kohta eduskunnassa läpi, lopultakin. Jatkossa verottaja pystyy keskittymään pizzanpaistajien, eläkeläisten ja palkansaajien verottamiseen. Samalla palkkamenoissa säästetään, kun verovirkailijoita tarvitaan vähemmän.

Kepulistin on mahdoton myöntää ettei kahta ministerinpostia kantava laborantti mitenkään saata ohjata oikeusministeriön lainvalmisteluun liittyvää toimintaa. Juuri siksi hänet on nostettu "oikeusministeriksi".

Osaltaan tämän seurauksena on mtk-kepun zippilän hallituksen lainvalmistelu joutunut naurun aiheeksi ja kepufarssi ylimpien oikeusviranomaisten ja professoreiden kauhistuksen kohteeksi.

Vaan mitäpä mtk-kepu välittäisi maan hallinnosta kunhan vastikkeettomat tukiaiset säännnöllisesti kohoavat.

LumenTarkkailijat kirjoitti:

Kepulistin on mahdoton myöntää ettei kahta ministerinpostia kantava laborantti mitenkään saata ohjata oikeusministeriön lainvalmisteluun liittyvää toimintaa. Juuri siksi hänet on nostettu "oikeusministeriksi".

Osaltaan tämän seurauksena on mtk-kepun zippilän hallituksen lainvalmistelu joutunut naurun aiheeksi ja kepufarssi ylimpien oikeusviranomaisten ja professoreiden kauhistuksen kohteeksi.

Vaan mitäpä mtk-kepu välittäisi maan hallinnosta kunhan vastikkeettomat tukiaiset säännnöllisesti kohoavat.

Eipä se valmistelu onnistunut edelliseltä hallitukselta vaikka oli ministereitä niin että päät kolisivat toisiinsa.

Mitäpä SAK sosialistit maan asioista välittävät kunhan ei omiin etuihin kosketa ja sossutuet juoksevat

"Ministeri vain päättää suuntaviivat"

No ilmankos Sipilän kaikki mittarit näyttävät oikeaan suuntaan :D

Asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin kuvittelet. Ministerin pitää tietysti luoda poliittiset suuntaviivat lainsäädäntöhankkeille, mutta se ei riitä. Matkan varrella tulee aina juridisia tai asiaan liittyviä poliittisia yksityiskohtia, joista pitää sopia. Virkamiesten tehtävänä ei ole ratkoa lainvalmistelun poliittisia kysymyksiä eli lainsäädännön sisältöä. Lainvalmistelijat osaavat kyllä lainsäädäntötekniikan sekä osaavat kiinnittää huomiota ongelmakohtiin, jotka edellyttävät poliittista ohjausta. Ministeri joutuu sen vuoksi olemaan koko ajan kuulolla. Näistä syistä ministerin tulee olla hyvin perehtynyt asioihin sekä aikatauluttaa prosessi järkevästi huomioiden vielä koko ministeriön kaikki hankkeet ja niihin varatut resurssit.

Juridisten kysymysten osalta Lindström on täysi maallikko. Virkamiehillä menee aikaa jo pelkästään siihen, että tällainen maallikko saadaan opetettua ymmärtämään juridiset ongelmakohdat ja koko lain juridinen rakenne.

Suomen historian aikana on ollut kaksi maallikkoa oikeusministerinä. He ovat SDP:n Leena Luhtanen ja persujen Jari Lindström. He lienevät myös ylivoimaisesti surkeimmat oikeusministerimme. Itse tunnen alaa vähän sisältäkin katsottuna ja selkeä ykkönen asiantuntemuksen osalta on ollut RKP:n Christoffer Taxell. Hän on niin pätevä juristi, että tuskin häntä parempaa oikeusministeriä koskaan tuleekaan. Hänelle virkamiesten ei tarvinnut opettaa asioita, pikemminkin päinvastoin, hän opetti. No, tietysti virkamieshallitusten ministerit voivat samaan tasoon periaatteessa yltä, mutta kun heillä ole mitään poliittista mandaattia, tehtävä kuluu etupäässä juoksevien asioiden hoidossa.

Oikeusministerin tehtävä on sen luontoinen, että on suuri etu jos ministeri on itse lainoppinut. Meillähän oli aiemmin perustuslaissa määräys, jonka mukaan oikeusministerin ja yhden muun ministerin piti olla lainoppinut. Minusta tuntuu, että tämä vaatimus voitaisiin palauttaa perustuslakiin. Se voisi olla keino valvoa hallituksen sisältä käsin, että lainsäädäntö etenee joutuisasti eikä yllätyksiä tule vastaan niin paljon kuin tälle hallitukselle on tullut.

Huono tilanne voi olla koko hallituksen vika. On lähdetty valmistelemaan lakeja etupainotteisesti ja kovalla kiireelle. Lisäksi on keksitty matkan varrella vähän lisääkin profiilin nostamiseksi (siis persujen profiilin). Aikataulut ja resurssit ovat siinä rytäkässä unohtuneet insinöörismiehen prosessikaavioista.

Muuten lainvalmistelu ei ole vain oikeusministeriön alaa. Tämän kauden suurinta lainsäädäntöuudistusta samoin edellistä eli sotea ja eläkeuudistusta on vedetty sosiaali- ja terveysministeriössä.

mielipidepankki kirjoitti:

Asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin kuvittelet. Ministerin pitää tietysti luoda poliittiset suuntaviivat lainsäädäntöhankkeille, mutta se ei riitä. Matkan varrella tulee aina juridisia tai asiaan liittyviä poliittisia yksityiskohtia, joista pitää sopia. Virkamiesten tehtävänä ei ole ratkoa lainvalmistelun poliittisia kysymyksiä eli lainsäädännön sisältöä. Lainvalmistelijat osaavat kyllä lainsäädäntötekniikan sekä osaavat kiinnittää huomiota ongelmakohtiin, jotka edellyttävät poliittista ohjausta. Ministeri joutuu sen vuoksi olemaan koko ajan kuulolla. Näistä syistä ministerin tulee olla hyvin perehtynyt asioihin sekä aikatauluttaa prosessi järkevästi huomioiden vielä koko ministeriön kaikki hankkeet ja niihin varatut resurssit.

Juridisten kysymysten osalta Lindström on täysi maallikko. Virkamiehillä menee aikaa jo pelkästään siihen, että tällainen maallikko saadaan opetettua ymmärtämään juridiset ongelmakohdat ja koko lain juridinen rakenne.

Suomen historian aikana on ollut kaksi maallikkoa oikeusministerinä. He ovat SDP:n Leena Luhtanen ja persujen Jari Lindström. He lienevät myös ylivoimaisesti surkeimmat oikeusministerimme. Itse tunnen alaa vähän sisältäkin katsottuna ja selkeä ykkönen asiantuntemuksen osalta on ollut RKP:n Christoffer Taxell. Hän on niin pätevä juristi, että tuskin häntä parempaa oikeusministeriä koskaan tuleekaan. Hänelle virkamiesten ei tarvinnut opettaa asioita, pikemminkin päinvastoin, hän opetti. No, tietysti virkamieshallitusten ministerit voivat samaan tasoon periaatteessa yltä, mutta kun heillä ole mitään poliittista mandaattia, tehtävä kuluu etupäässä juoksevien asioiden hoidossa.

Oikeusministerin tehtävä on sen luontoinen, että on suuri etu jos ministeri on itse lainoppinut. Meillähän oli aiemmin perustuslaissa määräys, jonka mukaan oikeusministerin ja yhden muun ministerin piti olla lainoppinut. Minusta tuntuu, että tämä vaatimus voitaisiin palauttaa perustuslakiin. Se voisi olla keino valvoa hallituksen sisältä käsin, että lainsäädäntö etenee joutuisasti eikä yllätyksiä tule vastaan niin paljon kuin tälle hallitukselle on tullut.

Huono tilanne voi olla koko hallituksen vika. On lähdetty valmistelemaan lakeja etupainotteisesti ja kovalla kiireelle. Lisäksi on keksitty matkan varrella vähän lisääkin profiilin nostamiseksi (siis persujen profiilin). Aikataulut ja resurssit ovat siinä rytäkässä unohtuneet insinöörismiehen prosessikaavioista.

Muuten lainvalmistelu ei ole vain oikeusministeriön alaa. Tämän kauden suurinta lainsäädäntöuudistusta samoin edellistä eli sotea ja eläkeuudistusta on vedetty sosiaali- ja terveysministeriössä.

Voi näitä Tollakkoparkoja yksinkertaisuudessaan ja yksisilmäisyydessään. Sanoohan sen järkikin että johtajan pitää olla asioista vähintään yhtä hyvin perillä kuin alaisensa.

mielipidepankki kirjoitti:

Asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin kuvittelet. Ministerin pitää tietysti luoda poliittiset suuntaviivat lainsäädäntöhankkeille, mutta se ei riitä. Matkan varrella tulee aina juridisia tai asiaan liittyviä poliittisia yksityiskohtia, joista pitää sopia. Virkamiesten tehtävänä ei ole ratkoa lainvalmistelun poliittisia kysymyksiä eli lainsäädännön sisältöä. Lainvalmistelijat osaavat kyllä lainsäädäntötekniikan sekä osaavat kiinnittää huomiota ongelmakohtiin, jotka edellyttävät poliittista ohjausta. Ministeri joutuu sen vuoksi olemaan koko ajan kuulolla. Näistä syistä ministerin tulee olla hyvin perehtynyt asioihin sekä aikatauluttaa prosessi järkevästi huomioiden vielä koko ministeriön kaikki hankkeet ja niihin varatut resurssit.

Juridisten kysymysten osalta Lindström on täysi maallikko. Virkamiehillä menee aikaa jo pelkästään siihen, että tällainen maallikko saadaan opetettua ymmärtämään juridiset ongelmakohdat ja koko lain juridinen rakenne.

Suomen historian aikana on ollut kaksi maallikkoa oikeusministerinä. He ovat SDP:n Leena Luhtanen ja persujen Jari Lindström. He lienevät myös ylivoimaisesti surkeimmat oikeusministerimme. Itse tunnen alaa vähän sisältäkin katsottuna ja selkeä ykkönen asiantuntemuksen osalta on ollut RKP:n Christoffer Taxell. Hän on niin pätevä juristi, että tuskin häntä parempaa oikeusministeriä koskaan tuleekaan. Hänelle virkamiesten ei tarvinnut opettaa asioita, pikemminkin päinvastoin, hän opetti. No, tietysti virkamieshallitusten ministerit voivat samaan tasoon periaatteessa yltä, mutta kun heillä ole mitään poliittista mandaattia, tehtävä kuluu etupäässä juoksevien asioiden hoidossa.

Oikeusministerin tehtävä on sen luontoinen, että on suuri etu jos ministeri on itse lainoppinut. Meillähän oli aiemmin perustuslaissa määräys, jonka mukaan oikeusministerin ja yhden muun ministerin piti olla lainoppinut. Minusta tuntuu, että tämä vaatimus voitaisiin palauttaa perustuslakiin. Se voisi olla keino valvoa hallituksen sisältä käsin, että lainsäädäntö etenee joutuisasti eikä yllätyksiä tule vastaan niin paljon kuin tälle hallitukselle on tullut.

Huono tilanne voi olla koko hallituksen vika. On lähdetty valmistelemaan lakeja etupainotteisesti ja kovalla kiireelle. Lisäksi on keksitty matkan varrella vähän lisääkin profiilin nostamiseksi (siis persujen profiilin). Aikataulut ja resurssit ovat siinä rytäkässä unohtuneet insinöörismiehen prosessikaavioista.

Muuten lainvalmistelu ei ole vain oikeusministeriön alaa. Tämän kauden suurinta lainsäädäntöuudistusta samoin edellistä eli sotea ja eläkeuudistusta on vedetty sosiaali- ja terveysministeriössä.

Sinä et nyt oikein ymmärrä ministeriöiden itsenäisyyttä kun sotket prosessikaaviot tähän asiaan.
Oikeusministeriö valmistelee lainsäädännön itsenäisesti ja siihen ei pääministerillä ole juurikaan sanaansa sanottavana.
Kummallisen Keskusta-kaunasi vuoksi otit asian kuitenkin esille?

Kokonaisnäky kirjoitti:

Sinä et nyt oikein ymmärrä ministeriöiden itsenäisyyttä kun sotket prosessikaaviot tähän asiaan.
Oikeusministeriö valmistelee lainsäädännön itsenäisesti ja siihen ei pääministerillä ole juurikaan sanaansa sanottavana.
Kummallisen Keskusta-kaunasi vuoksi otit asian kuitenkin esille?

Et sitten ole koskaan kuullut hallitusohjelmasta. Se on asiakirja, missä lyödään jo pitkälti lukkoon hallituksen lainsäädäntöhankkeet. Tietysti sen jälkeen vastuu siirtyy ao. ministeriöille. Ministeriöissä valmistelu politiikkalinjoista vastaa luonnollisesti ministeri. Virkamiehet ovat alansa asiantuntijoita, mutta laikien sisältöjä he eivät viime kädessä päätä. Jos tämä hallitus tekee jonkun lain ja perustelee sen tarpeellisuuden, niin seuraava hallitus voi sen toiminnallaan kumota ja perustella kumoamisen tarpeellisuuden. Virkamiehet tekevät vain työtä käskettyä ja sama virkamies voi joutua siis uransa aikana kirjoittamaan perusteluja sekä lain säätämisen että sen kumoamisen puolesta.

Sipilän prosessikaaviot käsittelivät eri hankkeita ja niden aikataulustusta. Prosessikaaviossa luotiin siis pohja hankkeille. Siinä vaiheessa olisi pitänyt tarkemmin miettiä sitä, mitkä hankeet ovat realistisia toteuttaa jossain aikataulussa ottaen huomioon hyvän lainvalmistelun tarpeet.