Eikö vanhoillislestadiolaisillakin aviopareilla joskus esiinny tahatonta lapsettomuutta (= molemmat puolisot avioliitossa haluavat lapsia, mutta biologisista syistä raskaus ei ala tai tulee aina keskenmeno)?
Jos pariskunnan katsomus mahdollistaa jonkinlaiset hedelmöityshoidot ja he menevät hoitoihin, lasta ei silti välttämättä tule! (IVF-hoidothan tosin lienevät syntiä myös lestadiolaisille, koska niissä käytännössä aina abortoidaan alkioita, mutta on muunkinlaisia hed.hoitoja)
1. Millainen kriisi tahaton lapsettomuus on lestadiolaiselle aviovaimolle? Entä aviomiehelle? Entä pariskunnalle kokonaisuudessaan?
2. Onko puolisosta johtuva hedelmättömyys hyväksyttävä syy avioerolle lestadiolaisuudessa?
3. Käsitelläänkö asiaa yhteisöllisesti (esim. kuulustelemalla, miksi kyseisellä pariskunnalla ei ole lapsia, vaikka vuodet vierivät)?
4. Suositellaanko tahattomasti lapsettomalle avioparille adoptiota lestadiolaisuudessa?
5. Tunnetteko tahattomasti lapsettomia aviopareja, jotka ovat lestadiolaisia? Kuinka he itse tuntuvat pärjäävän?
Jos pariskunnan katsomus mahdollistaa jonkinlaiset hedelmöityshoidot ja he menevät hoitoihin, lasta ei silti välttämättä tule! (IVF-hoidothan tosin lienevät syntiä myös lestadiolaisille, koska niissä käytännössä aina abortoidaan alkioita, mutta on muunkinlaisia hed.hoitoja)
1. Millainen kriisi tahaton lapsettomuus on lestadiolaiselle aviovaimolle? Entä aviomiehelle? Entä pariskunnalle kokonaisuudessaan?
2. Onko puolisosta johtuva hedelmättömyys hyväksyttävä syy avioerolle lestadiolaisuudessa?
3. Käsitelläänkö asiaa yhteisöllisesti (esim. kuulustelemalla, miksi kyseisellä pariskunnalla ei ole lapsia, vaikka vuodet vierivät)?
4. Suositellaanko tahattomasti lapsettomalle avioparille adoptiota lestadiolaisuudessa?
5. Tunnetteko tahattomasti lapsettomia aviopareja, jotka ovat lestadiolaisia? Kuinka he itse tuntuvat pärjäävän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
nosto
paria haastateltiin viime kesänä kesäseuraradiossa. Avioliittoa oli kestänyt jo kahdeksan vuotta eikä yhtään lasta ollut.
Itse tiedän yhden parin, joka toivoi lasta 10 vuotta, mutta kun lasta ei alkanut kuulua, he päätyivät ulkomaiseen adoptioon. Sehän on vähän pitkä prosessi. Sitten kun alkoi tulla aika noutaa se adoptiolapsi, vaimo huomasi olevansa raskaana. He noutivat adoptiolapsensa ja saivat sitten omankin vauvan. Kaikki kaunista.
Lähipiirissäni on pari, joka sai ensiksi kaksi poikaa, mutta kun lisää lapsia ei alkanut kuulua, rouva turvautui raskaisiin hedelmäityshoitoihin. He saivat sitten vielä kaksi tytärtä. Kaikki täydellistä.
Ei elämä ole kovinkaan monimutkaista.
si vielä:
"Tuollaista
20.12.2016 16:28
Uusi
paria haastateltiin viime kesänä kesäseuraradiossa. Avioliittoa oli kestänyt jo kahdeksan vuotta eikä yhtään lasta ollut."
Siinä haastattelussa pari sanoi, että hehän voivat nauttia toisistaan ja iloita siitä, mitä on eikä haikailla sen perään, mitä ei ole.
1. Tähän varmaan pystyy vastaamaan vain henkilö joka on lapseton ja heistäkin jokainen kokee tilanteen varmasti omalla tavallaan. Ei ole mitään "sääntöä" miten asia tulisi kokea. Vastauksena kysymykseen, kokee sen varmasti samalla tavalla kuin kuka tahansa lapsettomuudesta kärsivä tai ei kärsivä.
2.Ei.
3.Ei käsitellä yhteisöllisesti, ja pitäisin aiheen esille nostamista omatoimisesti esille erittäin huonona käytöksenä(siis kahdenkeskisessäkin keskustelussa). Jos joku on lapseton/kärsii lapsettomuudesta, niin asia noussee hänen toimestaan keskusteluun jos hän siitä haluaa keskustella.
4.En ole ikinä kuullut tämmöisestä. Jokaisen oma asia.
5.Tunnen. Ihan hyvin pärjäävät .
Kiitos asiallisista vastauksista!
Toki lisää vastauksia saa laittaa, jos on jotain asiallista sanottavaa aiheeseen.
Eikös tuollaiset parit ole häpeäpilkku kun muilla on paljon lapsia eikä itsellä yhtään. Herää kysymys ollaanko oikeasti uskossa ja käytetäänkö ehkäisyä.
Lennä, uneksi, herää.
Tahaton lapsettomuus on suuri ilon aihe. Ei tarvitse alkaa siihen kasvatusrumbaan vaan voi mökkeillä, ajella asuntoautolla matkustellen tai vaikka veneillä kaikessa rauhassa. Ja on myös varaa näihin hienoihin harrastuksiin.