Siirrettyä toisaalta:
vähän linkkiä ja faktaa
Kirjoittanut: wiikatemies 19.1.2005 klo 22.42
Lundin yliopiston historian professori Lauritz Weibull on aika vakuuttavasti osoittanut, että koko ns. ensimmäinen ristiretki Suomeen on aika epäluotettavaa keskiajan legendakamaa:
http://jumalasuomi.tripod.com/ERIK.HTM#ERIK
Turun piispa kävi kirjeenvaihtoa Vatikaanin kanssa ohi Uppsalan etc...
vähän linkkiä ja faktaa
Kirjoittanut: wiikatemies 19.1.2005 klo 22.42
Lundin yliopiston historian professori Lauritz Weibull on aika vakuuttavasti osoittanut, että koko ns. ensimmäinen ristiretki Suomeen on aika epäluotettavaa keskiajan legendakamaa:
http://jumalasuomi.tripod.com/ERIK.HTM#ERIK
Turun piispa kävi kirjeenvaihtoa Vatikaanin kanssa ohi Uppsalan etc...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Henrik on varmuudella ollut historiallinen henkilö. Sensijaan legenda "ristiretkestä" on bullshittiä. Luulisi jo suomalaistenkin tajuavan, että kuningas, jonka asema on sisällissodan jälkeen hyvin horjuva ja kyseenalainen, ei järjestele ristiretkiä, varsinkaan jo valmiiksi kristittyyn maahan. Sensijaan hän saattaa hyvinkin tehdä rankaisuretken ledungillaan sellaisen maakunnan kimppuun, joka on sattunut tukemaan vastapuolta sisällissodassa.
Erik Jervardinpoika, jonka hänen jälkeläisensä nimesivät Svean kuninkaaksi, ei saanut eläessään sisällisotaansa loppuun, eikä koko Ruotsi ei häntä kunkuksi tunnustanut. Sota ei myöskään ollut loppunut silloin kun "1. ristiretkeä" piti tehdä.
Kukaan täysjärkinen vallantavoittelija ei poistu maasta armeijansa parhaan osan kanssa, jos kilpaileva firma on vielä aseissa ja lyömättä.
Tutkijoiden taholla onkin viitattu siihen mahdollisuuteen, että Novgorodista tai jostain löydetty viittaus ruotsalaiseen apujoukkoon Suomessa Novgorodin uhkaa torjumassa, olisi yhtä kuin po. "ristiretki"?
Liittolaisille ollaan luvattu yhtäja toista, ja on kannattavaa säillyttää kasvonsa jos pyrkii kuninkaaksi. Siispä Erik käväisi nopeasti iskujoukon kanssa Kalannissa, piti liittolaiset tyytyväisinä, ja ehti kotiinsa ennenkuin kukaan käyttää tilaisuutta häntä vastaan??
Yksinkertaisin selitys tapahtuneelle oli se, että Varsinais-Suomen ja Satakunnan miehet olivat pahaksi onnekseen asettuneet sverkeriläisten puolelle, ja Eerik teki pikaisen ledung-retken Kalantiin tai Satakuntaan. Yksikään kuningas, jonka valta ei ole varmistettu, ei tee ristiretkeä valtakuntansa ulkopuolelle, mutta rangaistusretken vihollisensa kimppuun kyllä.
1100-luvun puolivälissä varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset olivat jo kristittyjä, mutta hämäläiset vielä pakanoita. Hämäläiset olivat melkoisia reaalipolitiikan taitajia, enkä lainkaan ihmettele, jos sverkeriläisten puolella olisi ollut pakanallinen hämäläisjoukko, tai sitten Eerik teki ennaltaehkäisevän iskun Novgorodin uhkaa vastaan apu-ledungillaan.
Lundin yliopiston tutkijan David Lindholmin kirjoittama Osprey Men-At-Arms "Medieval Scandinavian Armies" ei mainitse sanallakaan Eerik Jedvardinpojasta Suomessa, ja hän nimeää vasta Birger Jaarlin Hämeen-retken 1249 ensimmäiseksi ristiretkeksi.
Mutta jos Eerik olisi tehnyt ledung-retken sverkeriläisten suomalaisten joukkoon, niin mikäpä sen parempi mahdollisuus, kuin tipauttaa piispa Turkuun organisoimaan maan uskonelämää.
On muistettava, että legendan mukaan Henrik liikkui yksin. Tästä voisi todeta, että hän liikkui maassa, jossa hän tunsi olonsa turvalliseksi ja jossa hän koki olevansa ystävien joukossa. Tuohon aikaan piispat eivät taatusti matkustaneet mihinkään ilman sotajoukkoa ollessaan vähääkään epävarmassa maastossa.
Ehdotuksesi nopeasta "ennaltaehkäisevästä" iskusta Kalantiin on hyvä. Se sopisi skandinaaviseen sodankäyntitapaan: hyökätään mereltä, tehdään pikainen isku, ryöstetään mukaan kaikki, mitä ei ole pultattu kiinni, ja häivytään takaisin merelle. Strandhögg parhaaseen viikinkitapaan.