Veljieni vaimot ovat "hulluja". Ennen heidän tuloa sukuun kaikki oli hyvin. Ihmisillä oli hyvä mieli ja asioista voitiin keskustella ja sopia. Saman tien, kun he liittyivät sukuun alkoi kaikenlainen kissan hännän veto ja pahan puhuminen. Jos tuli jokin kiista- tai pulmatilanne ja se mukamas sovittiin, niin kuitenkin sen jälkeen sai ympäri kyliä kuulla ties mitä pahoja puheita siitä, että he itse ovat hyviä ja me muut ollaan pahoja. Kaikenlaista paskapuhetta on kuulunut lähipiiristä, koska paikkakunta on melko pieni ja suhteiden kautta ollaan loppujen lopuksi samojen ihmisten kanssa tekemississä vaikkakin eri aikaan. Nämä hullut minät eivät ilmeisesti tajua, että heidän paskapuheensa ja juttunsa tulevat aina meidän muiden korviin, jotka paskapuheiden kohteena olemme. Ja jos kuvittelisi, että aikuiselle ihmiselle voisi sanoa, että lopettakaa tuo turha jauhaminen niin tässä tapaukessa se lisäisi vain vettä myllyyn.
Keskusteltuani erään johtavassa asemassa olevan lääkärin kanssa asiasta, sain vastaukseksi, että on paljon henkilöitä, joilta puuttuu diagnoosi. Nämä henkilöt voivat pilata ja mädättää lähipiirissään olevien ihmisten elämää todella pahasti. Ja kyllä vanha sanalasku pitää todella paikkansa, vaikka tässä ei olekaan kysymys verisukulaisista että "suku on pahin". Todellakin. Nämä hullut miniät ovat saaneet sekä omat aviopuolisonsa että osan sisaruksista uskomaan oman tarinansa niin, etteivät he enää osaa kyseenalaistaa sitä vaan leimaavat sitten meidät muut sen mukaan. Ehkä pahinta tässä on se etteivät he ajattele sitä, että iäkkäät vanhemmat kärsivät asiasta, vaikka he kuvittelevat tekevänsä vain kiusan kohteensa elämän hankalaksi. Olisi mukava tietää onko vastaavia tilanteita tai tarinoita muitakin.
Keskusteltuani erään johtavassa asemassa olevan lääkärin kanssa asiasta, sain vastaukseksi, että on paljon henkilöitä, joilta puuttuu diagnoosi. Nämä henkilöt voivat pilata ja mädättää lähipiirissään olevien ihmisten elämää todella pahasti. Ja kyllä vanha sanalasku pitää todella paikkansa, vaikka tässä ei olekaan kysymys verisukulaisista että "suku on pahin". Todellakin. Nämä hullut miniät ovat saaneet sekä omat aviopuolisonsa että osan sisaruksista uskomaan oman tarinansa niin, etteivät he enää osaa kyseenalaistaa sitä vaan leimaavat sitten meidät muut sen mukaan. Ehkä pahinta tässä on se etteivät he ajattele sitä, että iäkkäät vanhemmat kärsivät asiasta, vaikka he kuvittelevat tekevänsä vain kiusan kohteensa elämän hankalaksi. Olisi mukava tietää onko vastaavia tilanteita tai tarinoita muitakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jutusta päätelleen veljesi ovat ihna palokoita kun ei naistaan kuriin saa ja heidän pitäisi itse ajatella niin helpottaa. Itsellä sisar ja veli ja ei paljon tekemisissä olla mutta kun vähän olen juttua kuunnellut niin sisarella jutut ihan eri mailmasta kun normaaleilla henkilöilla ja aika mielikuvitusmailmassa elää ja niin edelleen. Itsella menee tosiesta korvasta sisään ja toisesta uloa ja jätän ihan omaan arvoonsa ja se siitä.
Tällaisista ihmisistä jotka luovat huonoa energiaa pitää päästä jotenkin erilleen ja olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä jotka tuovat sitä hyvää energiaa. Kunpa pystyiskin lähettämään miniälleni hyviä energioita....
Jos tarkkailet ihmisiä työpaikalla ja tuttavapiirissäsi, niin huomaat hyvin pian, että hyvin monilla on yleinen tapa arvostella toisia ihmisiä selän takana. Tietysti on eri asia puhua yleisesti toisen asioista kuin mustamaalata toista selän takana. Ymmärrän, että miniöiden käytös tuntuu ikävältä. Mutta toisaalta etkö sinäkin syyllisty tietyllä tavalla ihan saamaan kuin mitä he tekevät? Sinä arvostelet ja ruodit heitä heidän selän takan. Olisiko reilumpaa ottaa asiat suoraan puheeksi? Ja toiseksi oletko aivan varma, että kaikki mitä joku on sanonut heidän sanoneen, pitää paikkaansa? Jos joku muu on vääristely heidän puheitaan?
Omassa suvussani on myös tuota ihan samaa käytöstä sillä erotuksella, että se juttujen vääristelijä ja alkuunlaittaja on yleensä oma äitini. Minusta ainoa keino tämmöistä käytöstä vastaan on se, että jättää ne omaan arvoonsa. Tärkeintä on se, että pitää huolta, että itse ei viljele samaa käytöstä ihmissuhteissaan. Ei me voida vaikuttaa mitä muut puhuu ja tekee, mutta me voimme vaikuttaa mitä me itse teemme.
Juoruavien sukulaisten kanssa voi olla tekemisissä pinnallisella ja asialla tasolla silloin kun olosuhteet sitä vaatii. Mutta heidän kanssaan ei kannata jakaa mitään henkilökohtaisia asioita, joiden levittäminen tuntuu loukkaavalta.
Ihmisen luonto on sellainen, että se nauttii märehtiä ja juoruilla toisten asioilla. silloin ei tarvitse katsoa omaan elämäänsä ja omia tunteita. Itselläni on jokusia luottoystäviä, joille voin puhua mitä vaan ja tiedän, että asiat eivät leviä.
Onko moraaliton pintaliitoelämä hymyssä suin sitten parempaa, jos vain ei rasita muita arkielämän pienissä asioissa? Saako aiheuttaa isoa vahinkoa taakseen jättäneille ihmisille, jos vain on hyvä supliikki?