Olisi kiva kuulla mitä mahtaa kuulua Siltasaarelle nykyisin, lähinnä Paasivuorenkadulle ja Pitkänsillanrantaan. Asuin siellä vuosia sitten ja silloin siellä oli paljon tuttuja.
ps. Mikä hirveä villitys tämä "Hellu" -nimi oikein on? Järkyttävää.
ps. Mikä hirveä villitys tämä "Hellu" -nimi oikein on? Järkyttävää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se mesta paljookaan muutu samallainen se on vielläkin:=)
Joo toi mua ottaa päähän et ketä tollaisen nimen on voinnut stadille keksii;=)Mulle tää on helsinkin tai stadi muttei hellu se on saletti;=)
Täällä ei oo mikään muuttunu.. vettä oli tossa yks päivä kadulla, kun se nousi merestä... rannan puurivistö on kuivunut lähes pystyyn toissakesäisen kuivuuden vuoksi.. maxi-market on nykyään sokos ja taso on mennyt alaspäin... ja yksi kaupungin kauneimmista puistoista kelpaa edelleen alkoholisteille nautiskelualueeksi...
Vastaus kysymykseesi riippuu siitä kuinka monta vuotta "vuosia" on. Asuitko ennen SDP:n talon tuloa vai asuitko silloin kun silloisen Elanto-Centrumin viereiselle tyhjälle tontille rakennettiin talo. Vai silloin kun STS:n vierestä purettiin talo ja tilalle rakennettin uusi. Vai vasta silloin kun Paasipuisto (tai Paasivuoren puistikko taitaa olla nykyinen ja virallinen nimi) pantiin uusiksi. No, kuitenkin sen verran, että tuosta Paasivuorenkatu-Saariniemenkatu-Pitkänsillanranta-asuintalosta taitaa Valio omistaa nykyisin suurimman osan. Ainakin monta kämppää. Muuten talo ei ole muuttunut juuri lainkaan; "vanhalla puolella" on uusittu hissit jokunen vuosi sitten, ikkunaremppaa ja muuta vastaavaa on ollut, mutta samannäköinen tuo talo on ollut siitä lähtien kun se 70-luvun alussa kellertäväksi maalattiin. (siis sisäpihalta) Ai niin: onhan sinne tullut numerokoodilla toimiva portti sen kongin eteen. (siihen 8-sokeripalan alle) Upeaa. Nyt meni kyllä hiukan nostalgiseksi, mutta ei voi mitään. Ehkäpä nämä asiat olivat jo tiedossa, mutta kuten tuli todettua, tuo ajan määrittäminen oli hiukan hankalaa. Hellu... Voihan...
Joopa joo, aika on hämärä käsite...tajusin itsekin vasta, että hyvänen aika, siitä on yli 20 vuotta, kun muutin Siltasaarelta pois. Asuin siellä 60- ja 70-luvuilla, joten muistan hyvinkin vielä sen tyhjän tontin siinä Elannon takana. Samoin SDP:n talon paikalla oli puutaloja. Painelin siitä vähän aikaa sitten ohi ja totesin, että jotenkin on "henki" muuttunut; ennen oli vaikka sun mitä kauppaa, nyt näytti olevan melkein pelkkiä kampaamoliikkeitä. Vanhoina hyvinä aikoina ihmiset tuntuivat viihtyvän enemmän ulkosalla, esim. siin Paasipuistossa, nyt näytti, että viipotettiin kaulukset pystyssä kovalla kiireellä eteen päin.
-Vai onkohan niin, että aika kultaa muistot :)
Taitaa olla niin, että nuo mukavat pikkukaupat ovat katoavaa kansanperinnettä kaikkialla Suomessa, kun auto-marketit tulevat ja jyräävät. Siinä Paasiherkku-nimisen kaupan paikalla oli vielä muutama vuosi sitten jokin elintarvikeliike, mutta sekin lopetti Maxin (nyk. Sokos) puristuksessa. Tuosta puistossa oleilusta sen verran että ennenhän puistossa oli kenttäalue ja pitkä hiekkalaatikko, joilla lapset touhuilivat. Pienimmillä oli mukanaan vanhemmat, joten puistossa saattoi oleilla runsaastikin porukkaa. Nythän vastaava paikka löytyy Ympyrätalon vierestä rannalta. Toisaalta olen ollut huomaavinani että Siltasaaresta ovat lapset, jos eivät nyt kokonaan hävinneet, niin ainakin vähentyneet. Esimerkiksi tuon Paasivuorenkatu 8:n pihalla ei näy koskaan lapsia.
Itse muutin Siltasaaresta melkoisen tarkkaan 20 vuotta sitten, mutta käyn siellä kerran-pari kuukaudessa (viimeksi eilen!), joten alueen kehitystä on tullut seurattua jo jonkin aikaa. Aika paljon on muuttunut, mutta on jotain pysynytkin, kuten eräässä kellarissa oleva n. 30 vuotta vanha seinäraapustukseni.
Meinaan Paasiherkku oli hauska kauppa, kauppiaspariskunta jaksoi vehdata lasten kanssa ja taisi heiltä riittää aikaa vanhemmallekin väelle ihan eri tavalla kuin kiireisillä kassoilla nykyään. Paasipuistossa oli tosiaan paljon lapsia hoitajineen, nyt mitä olen siitä ohi mennyt ei ole näkynyt sen paremmin pikku- kuin isompaakaan väkeä. No, jokunen puistokemisti sentään ;)
Minusta on aika hassua, että aina väitetään miten lapsille paras kasvuympäristö on sellainen, jossa on luontoa sun muuta virikettä. Kyllä tuollainen urbaanikin ympäristö on virikkeellinen, juuri nuo vanhojen talojen kellarit ja vintit olivat tosi jännittäviä ja hauskoja leikkipaikkoja.
Omassa lapsuudessani mukuloita oli pilvin pimein ja kaikenlaista tuli keksittyä yhdessä, milloin tyhmyyksiä ja milloin vielä vähän enemmän tyhmyyksiä..
Juuh, Paasiherkun "markan sekoitukset", nam. Tuosta Paasivuorenkatu 8:n talosta vielä sen verran että piharakennuksessa (siis se matala rakennus, jossa oli saunoja ja poliisivarusvarikko) on nykyään asuntoja sekä alakerrassa sijaitseva "Harmoniahuone". Jotain joogaan liittyvään tai sellaista, en tiedä. Eipä sitten tällä erää muuta, paitsi että nickisi on hieno: sehän on sama kuin vanhan oppikouluni lempinimi, heh.
Muistanpa hyvinkin "markan sekoitukset" ja sen, että rouva Kauppias aina nimitti miestään Kauppiaaksi, samoin kuin sen hienon kampaamon omistajatar teititteli apulaisiaan, mutta käytti heidän etunimiään ranskalaiseen tapaan. Entäpä turkisliikkeen rouva, jolta sai tähteeksi jääneitä karvoja vai mitä häntiä ne olivat? Tosin häntä tuli välillä kiusattua ja koputeltua pihanpuoleiseen ikkunaan...
Olemme näköjään asuneet melko samoihin aikoihin niillä nurkilla, voipi vain olla, että aika on tehnyt tehtävänsä eikä vanhoja naapureita enää tunnistaisi, vaikka vastaan kävelisivät:( On kyllä käynyt mielessä, että mitähän porukoille kuuluu, olisi mukava joskus saada jengi kasaan vanhoja muistelemaan, nostalgia-iässähän tässä aletaan olla!
Me asuttiin niissä viimeisissä puutaloissa ja muutettiin, kun ne purettiin. Paasi-Herkkua muistelen, että siskosta piti tulla aina Paasi-Herkun myyjä ja pennin nallekarkit oli ihan pop. Tosiaan turkispaloja käytiin kerjäämässä ja rannoilta keräiltiin pullot talteen :D