Katso, minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskiveksi ja loukkauskallion, ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Room. 9:33
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset. Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio». Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat? Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi. Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset. Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio». Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat? Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi. Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä Raamatunkohta tuli mieleeni kun YLE rupesi kampeamaan Sipilää.
Rupes liitokset natisemaan ja useampi jäi pois töistä. Kuitenkin rukoilen että Jumala meitä armahtaisi ennen kuin tuo rehabeam jakaa koko kansan.
Kaikki luulivat että "uskovainen" armahtaisi kansan köyhiä mutta toisin kävi. Hän sai neuvoja "nuorilta miehiltä" ja kuristi köyhää kurkusta kaksin verroin. Kansa jakaantuu yhä pahemmin eliittiin ja rahvaaseen.
Mutta kiitos Jumalalle , me tiedämme kaiken lopun ja hyvyys hallitsee kun Jeesus palaa.
Tai siis oikeammin tämä kohta :
Sakarja:
12:3 Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.