Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle Luuk. 2:10.
Mikä on tuo suuri, ilahduttava asia, jonka enkeli ilmoittaa? Jumala olkoon meille armollinen. Hän tehköön meidät vastaanottaviksi. Jumala on tullut ihmiseksi, veljeksemme. Raamattu sanoo: »Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä, josta syystä hän ei häpeäkään kutsua heitä veljiksi.» Kuka pyhittää? Jumala, pyhä, suuri, korkeudessa asuva Jumala. Ketkä ne ovat, jotka pyhitetään? Langenneet, syntiset ihmiset. Ja he ovat kaikki yhdestä. Mitä se on? He ovat yhtä luontoa, yhtä sukua. Sekä Jumala että me olemme ihmissuvun jäseniä. Jumala on ihminen, me olemme ihmisiä, »josta syystä hän ei häpeäkään kutsua meitä veljiksi», koska todella lihan puolesta olemmekin veljiä, samasta kanta-isästä syntyneinä.
Herra Kristus ajattelee: »Kuinka häpeisin heitä kutsua veljikseni? He ovat ihmisiä, kuten minäkin ja minä olen ihminen, niin kuin hekin.» Hän osoitti teossa myös, ettei hän hävennyt kutsua heitä veljikseen, ei taivaallisen Isän eikä kenenkään ihmisenkään edessä. Hän sanoi kerran Isälleen: »Olen julistava nimeäsi veljilleni, seurakuntien keskellä ylistävä sinua kiitosvirsillä.» Maria Magdaleenalle hän sanoi: »Mene veljieni luo ja sano heille, että menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.» Ja kolmannen kerran hän sanoi koko maailman kuullen: »Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.»
Kun ajattelemme, että tämä on todellisuutta, jumalallinen totuus, että Jumalan Poika on tullut veljeksemme, ettei tämä ole ainoastaan ystävällistä rakkauden puhetta, vaan todellisuutta, joka perustuu siihen, että me kaikki olemme alkuisin yhdestä, on meidän myös myönnettävä, että me vain voisimme tämän oikein uskoa ja sydämeemme saada, niin joutuisimme suuren ilon valtaan, tuskinpa voisimme elääkään.
Niin, meidän on myönnettävä, että sydämemme lankeemuksen takia ovat hirmuisesti turmeltuneita, peräti kuolleet, jääkylmät, paatuneet, suljetut ja synkän epäuskon sumun peittämät, koska niin vähän iloitsemme, rakastamme ja ylistämme. Me toivoisimme täältä pois ja huutaisimme huolestuneina: Milloin otetaan pois tuo raskas peite, joka estää Jumalan kunnian näkymästä? »Kuka pelastaa minut tästä, kuoleman ruumiista?»
Mutta jos joku vielä kysyisi: Mikä oli syy ja tarkoitus Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisella? Niin Raamattu vastaa siihen lohdutusta sisältävillä sanoilla: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistää yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia.» »Sen takia piti hänen kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalaan nähden, sovittaakseen kansan synnit.»
Katso, kadonneiden lasten tapaan piti hänellä myös olla liha ja veri, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia, sovittaakseen kansan synnit, ollakseen laupias, armollinen, sääliväinen ja osaaottavainen.
Ihmisten viat oli ihmisverellä sovitettava, sitä laki ja oikeus vaati. Ihmisen piti sovittaa, mitä ihminen rikkoi. Jumala otti veren vaimon verestä. Sillä korjasi hän sen asian, minkä vaimo oli turmellut. Jumalan ensimmäinen lupaus, »vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeenpään», vakuutti tämän. Jumalan Pojan piti sen takia ihmiseksi syntyä ja olla sen lain alaisena, joka oli ihmisille annettu, jotta hän lain alaiset lunastaisi ja siten tekisi meidät Jumalan lapsiksi. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta ihmislapset voisivat tulla Jumalan lapsiksi.
Lunastuksen lain alaisuudesta tämän lapsen kautta oli Jumalan Henki jo profeetta Jesajan kautta selvästi ja ihanasti ennustanut: »Sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijansa sauvan särkenyt, juuri kuin Midianin päivänä. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.» Mikä on tämä »kuormamme ies», jollei synti ja laki, joka meitä raskaana kuormana painaa. Gal. 5: 1:ssä sanotaan sitä »orjuuden ikeeksi». Mikä on meidän »olkaimme vitsa,» ja »vaatijamme sauva», jollei laki, joka kurittajan tai orjakauppiaan tavoin lyö, pakottaa ja vaivaa meidän omiatuntojamme syntiemme tähden, tuomitsee meidät kuolemaan, hylkää perkeleelle ja syöksee helvettiin. Sellainen Jumalan viha, sellainen kauhea onnettomuus on tuo »olkain vitsa» ja »vaatijain sauva», jonka Vapahtajamme, meidän Gideonimme särki juuri kuin Midianin päivänä.
Mikä on tuo suuri, ilahduttava asia, jonka enkeli ilmoittaa? Jumala olkoon meille armollinen. Hän tehköön meidät vastaanottaviksi. Jumala on tullut ihmiseksi, veljeksemme. Raamattu sanoo: »Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä, josta syystä hän ei häpeäkään kutsua heitä veljiksi.» Kuka pyhittää? Jumala, pyhä, suuri, korkeudessa asuva Jumala. Ketkä ne ovat, jotka pyhitetään? Langenneet, syntiset ihmiset. Ja he ovat kaikki yhdestä. Mitä se on? He ovat yhtä luontoa, yhtä sukua. Sekä Jumala että me olemme ihmissuvun jäseniä. Jumala on ihminen, me olemme ihmisiä, »josta syystä hän ei häpeäkään kutsua meitä veljiksi», koska todella lihan puolesta olemmekin veljiä, samasta kanta-isästä syntyneinä.
Herra Kristus ajattelee: »Kuinka häpeisin heitä kutsua veljikseni? He ovat ihmisiä, kuten minäkin ja minä olen ihminen, niin kuin hekin.» Hän osoitti teossa myös, ettei hän hävennyt kutsua heitä veljikseen, ei taivaallisen Isän eikä kenenkään ihmisenkään edessä. Hän sanoi kerran Isälleen: »Olen julistava nimeäsi veljilleni, seurakuntien keskellä ylistävä sinua kiitosvirsillä.» Maria Magdaleenalle hän sanoi: »Mene veljieni luo ja sano heille, että menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.» Ja kolmannen kerran hän sanoi koko maailman kuullen: »Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.»
Kun ajattelemme, että tämä on todellisuutta, jumalallinen totuus, että Jumalan Poika on tullut veljeksemme, ettei tämä ole ainoastaan ystävällistä rakkauden puhetta, vaan todellisuutta, joka perustuu siihen, että me kaikki olemme alkuisin yhdestä, on meidän myös myönnettävä, että me vain voisimme tämän oikein uskoa ja sydämeemme saada, niin joutuisimme suuren ilon valtaan, tuskinpa voisimme elääkään.
Niin, meidän on myönnettävä, että sydämemme lankeemuksen takia ovat hirmuisesti turmeltuneita, peräti kuolleet, jääkylmät, paatuneet, suljetut ja synkän epäuskon sumun peittämät, koska niin vähän iloitsemme, rakastamme ja ylistämme. Me toivoisimme täältä pois ja huutaisimme huolestuneina: Milloin otetaan pois tuo raskas peite, joka estää Jumalan kunnian näkymästä? »Kuka pelastaa minut tästä, kuoleman ruumiista?»
Mutta jos joku vielä kysyisi: Mikä oli syy ja tarkoitus Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisella? Niin Raamattu vastaa siihen lohdutusta sisältävillä sanoilla: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistää yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia.» »Sen takia piti hänen kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalaan nähden, sovittaakseen kansan synnit.»
Katso, kadonneiden lasten tapaan piti hänellä myös olla liha ja veri, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia, sovittaakseen kansan synnit, ollakseen laupias, armollinen, sääliväinen ja osaaottavainen.
Ihmisten viat oli ihmisverellä sovitettava, sitä laki ja oikeus vaati. Ihmisen piti sovittaa, mitä ihminen rikkoi. Jumala otti veren vaimon verestä. Sillä korjasi hän sen asian, minkä vaimo oli turmellut. Jumalan ensimmäinen lupaus, »vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeenpään», vakuutti tämän. Jumalan Pojan piti sen takia ihmiseksi syntyä ja olla sen lain alaisena, joka oli ihmisille annettu, jotta hän lain alaiset lunastaisi ja siten tekisi meidät Jumalan lapsiksi. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta ihmislapset voisivat tulla Jumalan lapsiksi.
Lunastuksen lain alaisuudesta tämän lapsen kautta oli Jumalan Henki jo profeetta Jesajan kautta selvästi ja ihanasti ennustanut: »Sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijansa sauvan särkenyt, juuri kuin Midianin päivänä. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.» Mikä on tämä »kuormamme ies», jollei synti ja laki, joka meitä raskaana kuormana painaa. Gal. 5: 1:ssä sanotaan sitä »orjuuden ikeeksi». Mikä on meidän »olkaimme vitsa,» ja »vaatijamme sauva», jollei laki, joka kurittajan tai orjakauppiaan tavoin lyö, pakottaa ja vaivaa meidän omiatuntojamme syntiemme tähden, tuomitsee meidät kuolemaan, hylkää perkeleelle ja syöksee helvettiin. Sellainen Jumalan viha, sellainen kauhea onnettomuus on tuo »olkain vitsa» ja »vaatijain sauva», jonka Vapahtajamme, meidän Gideonimme särki juuri kuin Midianin päivänä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.