Ahdisti, ahdisti ja ahdisti. Välttelin kaikenlaista yhteydenpitoa ystäviin. Vetäydyin suljettujen ovien taa kolmeksi päiväksi. En liikkunut missään. En laittanut viestejä tai vastannut niihin. En lähettänyt ensimmäistäkään joulukorttia.
Minulle Joulu on kaikkein ahdistavin aika vuodessa, koska oma köyhyys verrattuna muiden varallisuuteen vyöryy ylitse kaikkein raskaimmin. Sain muutaman lahjan, tänään jälkikäteen. Suututti vain, kun itsellä ei ollut varaa hankkia mitään kenellekään. Kinkkua oli hieman ja suolalohta perunoiden kera, sekä ruisleipää. Siinä Jouluateriani.
Ensi Jouluna en ehkä jaksa. Tulisipa se kaiken tuhoava sota ja toisi helpotuksen. Sen jälkeen olisimme kaikki yhtä rikkaita ja arvokkaita, kun kukaan ei olisi enään mitään.
Minulle Joulu on kaikkein ahdistavin aika vuodessa, koska oma köyhyys verrattuna muiden varallisuuteen vyöryy ylitse kaikkein raskaimmin. Sain muutaman lahjan, tänään jälkikäteen. Suututti vain, kun itsellä ei ollut varaa hankkia mitään kenellekään. Kinkkua oli hieman ja suolalohta perunoiden kera, sekä ruisleipää. Siinä Jouluateriani.
Ensi Jouluna en ehkä jaksa. Tulisipa se kaiken tuhoava sota ja toisi helpotuksen. Sen jälkeen olisimme kaikki yhtä rikkaita ja arvokkaita, kun kukaan ei olisi enään mitään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jaksamisia sinne jo hyvää uutta vuotta!
atomopommi olis paikalllaan ...olis keskiluokallla muutakin ajateltavaa kuin lenkkeily ja uusi Datsun
Minun ja lapseni on elettävä 271 eurolla kuukaudessa – rahani eivät riitä ruokaan saati laskuihin
Minut on ajettu sosiaaliviraston toimesta niin ahtaalle, etten enää tiedä, miten selviydyn.
Helsingin asuntotilanne on erittäin vaikea. Etenkin kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on kova pula.
Minulle jää tällä hetkellä käytettävissä olevaa tuloa 271 euroa kuukaudessa. Tällä summalla minun pitäisi pystyä elämään lapseni kanssa. Pelkät lääkekustannukset ovat 100 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen käytettävissä olevaa tuloa on enää 171 euroa.
Sosiaalitoimi näki ainoaksi ratkaisuksi, että minun tulisi muuttaa halvempaan asuntoon (vuokra enintään 800 euroa/kk). Olen etsinyt sosiaalitoimen kriteerit täyttävää vuokra-asuntoa Helsingistä jo pitkään. Kohtuuhintaista vuokra-asuntoa ei ole löytynyt yleishyödyllisten asunnontuottajien kautta eikä yksityisiltä vuokra-asuntomarkkinoilta, koska olen työtön. Yleishyödyllisten asunnontuottajien asuntojonoissa etusijalla ovat hakijat, jotka ovat jo asunnottomia tai heillä on kiireellinen asunnontarve.=mamut!
Vastavalmistuneena minulta puuttuu työkokemusta, ja työmarkkinat ovat tällä hetkellä täynnä työnhakijoita, joilla sitä on. Opintolaina pitäisi kuitenkin pystyä maksamaan takaisin.
Olen tehnyt vapaaehtoistyötä, kurssittanut itseäni ja harrastanut liikuntaa, jotta olisin hyvässä työvireessä sitten, kun pääsen töihin. Aluksi olin hyvin toiveikkaalla mielellä. Nyt huomaan, etten voi enää hyvin. Koen, että minut on ajettu sosiaaliviraston toimesta niin ahtaalle, etten enää tiedä, miten selviydyn. Rahani eivät riitä edes ruokaan saati sitten laskuihin.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002901860.html
Yritä kestää, oikein pelkäsin itsekin ahistusta, ei tullutkaan, oikein iloitsin Tapaninpäivästä nysse ohi.
Se joulunajan ylenpalttinen runsaus on aivan turhuutta. Ei ihminen sellaista tarvitse. Tuossa on ainakin minun mieleiateriani jouluksi, ertyisesti suolakala ja perunat.
Minä en kärsinyt mistään joulun hysteerisestä yksinäisyydestä. Lueskelin kirjoja, katselin televisiota. Söin keitettyjä perunoita kukkakaalin ja parin kinkkusuikaleen kera. Kahvia kului ja hyvin sujui.
En viitsi jouluna juhlia yksinäisyyttä, kun en tee sitä vappuna enkä juhannuksenakaan! Oma valintahan se on, en välitä jouluhössötyksestä.
Asenteestahan tuo on kiinni. Olet valinnut pakenemisen, ei ihme että tärisyttää ku kania kolossa.
Uusi Vuosi lähenee. Kuinkas te köyhät siitä selviätte? Me rikkaat katsellaan, kun raketit lentää ja juodaan siideriä ja kepua illan iloksi. Tinaa emme vala, se on turhanpäiväinen köyhien huvi.
Ruokana meillä on nakkisoppaa ja jälkiruokana kahvit kera marie-keksin. Emme edes uneksi köyhän shampanja-kommunistin elämästä sammenmätivoileipä suussa!
Joskus mietin miksi juuri jouluun liittyy tuollainen ahdistus. Onhan meillä muitakin juhlia vuodessa. En keksinyt muuta selitystä kuin että joulussa on jokin liian suuri voima. Tosi asiassahan kukaan ei edes tiedä mitä juhlitaan. Päällimmäisinä ovat joulupukki ja tontut vaikka kukaan ei usko niihin. Jotkut uskovat yrittää juhlia Jeesuksen syntymää mutta todellisuudessa se on vain sivuosassa.
Näitä ajatellessa päätin vähentää tuon voiman vaikutusta omassa elämässäni. Pyrin ajattelemaan ettei se ole mikään ylivoimainen juhla. Toki kannattaa tietoisesti valita jotain tekemistä ettei mieti sitä liikaa. Ehkä sekin on vain amerikkailaisten elokuvien illuusio että pitäisi olla joku perhejuhla ja sitten kun ei ole perhettä ei ole juhlaakaan.
Joulu on hyvin voimakkaasti perhejuhla. ainakin vähän iäkkäämmille.
Tuollaiset 20-30 vuotiaat taas suhtautuvat Jouluun eri tavalla ja voivat viettää sitä kavereiden kanssa ravintoloissa pörräämällä.
Itse olen perheJoulun kannalla ja kaipaan sitä ja se on minulta muiden toimesta ryöstetty.
Se että tapaa lapsiaan muutaman tunnin Joulun aikaan ei ole mitään sen rinnalla, että heidän kanssaan viettäisi koko Joulun ja heti aamulla ensimmäisiksi voisi toivottaa hyvät huomenet ja Joulut.
Köyhtynyt myös olen koska jouduin jäämään sairaseläkkeelle.
Jos lapsiaan tapaa muulloinkin, ei kaipaa heitä jouluaamuksi vessajonon jatkeeksi toivottamaan huomenia.
Omasta asenteesta se on kiinni, minulla on ollut mahdollisuus antaa lahjoja ja jopa ruokaa joillekin tuntemilleni köyhille, enkä todellakaan toivo siitä mitään takaisin tai jotain vastalahjuksia, joita en tarvitse.
Sitä paitsi kinkku, perunat, suolalohi ja ruisleipä ovat ihan herkkuruokaa, pitää vain osata nauttia siitä, mitä on eikä murehtia sitä, mitä vielä enemmän voisi olla jos olisi rikas.
Ei tullut mieleen soittaa jollekkin tuttavalle tai lähettää tekstiviestejä,koska varmasti sinulla ap on muitakin yhtä köyhiä ja ahdistuneita tuttavia.Sehän vaan lisää ahdistusta ja pahaa oloa kun käpertyy.Aloittentekijänä saa itselle hyvän mielen ,kun tietää että toinen samalla mielellä oleva varmasti ilahtuu siitä.
Jos ,muulloin käytät puhelinta,miksei myös jouluna.
Joulu meni. Seuraavat murheenaiheet on Uusi Vuosi ja sitten ystävänpäivä . Myös pääsiäinen ja vappu lähenee. Yksinäisen kannattaa alkaa jo sopeuttaa itseään noihin kauheisiin yksinäisyysjuhliin.
Hanki siis kuivamuonaa ja juomapulloja ja tölkkejä yksinäisiä iltoja varten. Varaa lukemiseksi kaikki sellainen, missä todistetaan sinunkin olevan hyvin yksinäinen.
Siinähän suorastaan narsisti rypee yksinäisyydessään!
Oma jouluselviytyminen on seuraava: ajattelen joulua vain tavallisina viikonpäivinä, en minään muina.
Entisenä kodittomana ja työttömänä nostin jalkaa ja lähdin norjaan, oli elämäni pahin matka jalan ja todella raskas. Mutta päätin että teen kuten sankarini lapsuuden elokuvista, otan riskin koska siinä ei menetä enää mitään.
Tänään elän yltä kylläisyydessä, sinun pitää olla radikaali hyvässä ja ottaa riski. Se voi johtaa tragediaan mutta se on parempi kuin hidas kuolema ilman mitään. Mutta kanna sisällä unelmaa, minä autan kodittomia eläimiä jotka ihmiset ovat hylänneet. Ehkä näen niistä itseni.
Mutta minulla kävi miljoonan dollarin tuuri myös, työ ja asunto kielitaidottomana heti ja nopeasti opin kielen. Ankara duunin teko ja ehdoton ystävällisyys jopa kaikkia ei niitä ansaitsevia kohtaan vei minut pitkälle menestykseen.
Toivoa on ystäväni, mutta sinun pitää tehdä se itse.
olen miettinyt tuota samaa
Odottaako meitä Suomessa vain hidas kuolema
kaikista ponnisteluista huolimatta?
Jos on niin, sitten kaikki tämä on vain ajantuhlausta
ja pitäisi lähteä.... esim. Norjaan.
olen miettinyt tuota samaa
Odottaako meitä Suomessa vain hidas kuolema
kaikista ponnisteluista huolimatta?
Jos on niin, sitten kaikki tämä on vain ajantuhlausta
ja pitäisi lähteä.... esim. Norjaan.
kattokaa nyt
tuplajulkaisu
yhdellä painalluksella
silti niihin tuli yhden minuutin ero
Kärsi ruumis,kärsi.Älä vaan tee mitään,mikä poistaisi yksinäisyyden tunteen.Älä ihmeessä ole yhteydessä muihin samankaltaisiisi,niin olotila jatkuu joulunkin jälkeen.
Itsesäälissä on hyvä tod näk rypeä.
Teillä sentään on koti/katto pään päällä. Miten olisitte jaksaneet asunnottomina? Itse kävin Hurstin joulujuhlassa syömässä jouluaterian ja sain mukaankin jotain herkkuja. Minulle alkaa riittämään, ei kohta kertakaikkiaan vain jaksa enää… Nytkin olen tappanut aikaa kirjastossa netissä surffaillen ja lehtiä lueskellen monta tuntia. Asunnottomien majoitukseen pääsee vasta illalla/yöllä. Koko omaisuuttani kannan mukanani. Kohta aion mennä pesemään pyykkiä ja suihkuun Sininauhaliiton palvelukeskukseen, siellä on vain se vaara, että ratkeaa ryyppäämään kun ei kestä tätä tilannetta ja huikantarjoajia siellä riittää… Nyt olen ollut juomatta 3,5kk. Enpä olisi uskonut 10v sitten, että missä tilanteessa tulen olemaan. Olen 33v nainen ja on kolmekin eri ammattia, mutta asunnottomuuden vuoksi elämä meni näin. Avoeron vuoksi jouduin asunnottomaksi ja luottotiedottomuuden vuoksi en saa asuntoa (koska en saa kotivakuutustakaan mistään). Eräs ihana diakoni on kyllä auttanut (keskusteluapua ja peseytymis pyykinpesumahdollisuus), mutta hän tulee joululomalta vasta viikon päästä. Jos yrittäisi sinne asti jaksaa… Voimia kaikille, joilla on asiat huonosti!
Eikö ole vanhempia, joiden luokse voisi edes tilapäisesti sohvalle majoittua? Jos meidän lapsista joku olisi koditon, takuulla pääsisi vaikka on pieni koti, aina sen verran tilaa joksikin aikaa on.