Yhdessä Olli Rehnin kanssa tekemässään kirjassa Alpo Rusi ja Olli Rehn ryyttävät peitellysti Kokoomusta koko sotkusta... nyt on osoittautunut, että se syypää vuotoihin on ihan muualla.
=
Suomen EU-komissaari on vaihdettava.
Roskajoukkio koko Kepu.
=
Suomen EU-komissaari on vaihdettava.
Roskajoukkio koko Kepu.
Vastaukset 20
Vanhimmat
... kukas tilalle?
Skeebuilla ei ole muita oikein asettaa, joten parempi vaihtaa puoluetta. Kuinka olisi mr. Peltomäki?
Antti saataisiin paikalle vain sysäämällä Kepu oppositioon... ja se toteutuu vasta parin vuoden päästä.
Nyt heti voidaan istuttaa komissioon esimerkiksi Esa Härmälä.
Sekin käy. Siis se, että pistetään kepu oppositioon ja siksi aikaa Härmälä komissioon häärimään maataloustuen kanssa.
Juuri noin;-)))))))))))))))))
Esa Härmälä joutuisi häärimään EU:n laajennusko-
misaarina. Maataloustuista hän tuskin joutuisi
päättämään.
Eniten harmaita hiuksia EU:n laajeneminen aiheuttaa nimenomaan maataloudessa. Uudet jäsenvaltiot kun eivät ole mitään high techin ihmemaita.
En nyt tarkkaan tunne komissaarien työnjakoa,
mutta olettaisin maatalouspolitiikan kuuluvan
maatalouskomissaarille. Laajentumiskomissaarin
tehtävänä on valvoa,että uudet jäsenmaat täyttä-
vät Maastrichtin sopimuksen vaatimat kriteerit
jäseneksi pääsyksi.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin enin osa MTK:n väestä olisi onnellinen Esan hääriessä jossain ihan muualla kuin täällä Suomessa.
ehdottaessaan Ollia paikalle, jolla ei voi onnistua. Olli Rhen olisi sopinut ehkä yliopiston lehtorin virkaan tai toimeen, jossa voisi vapaasti retostella asioilla joita ei ymmärrä.
Turkin EU-hakemus on ylivoimainen käsiteltävä, koska sen käsittelyyn tarvitaan, luotettavuutta, ymmärrystä, kehityskykyä ja muutakin kuin keskusalaista maatalouspolitiikkaa.
Korjatakseen tilannetta lausuntoautomaatti ja jalkapallovirtuoosi sotkeutuu asioihin , joista ymmärtää vieläkin vähemmän, kuten Euroopan ulkopoliittista kannanotoista.
Minkä keskusta tekikään Suomelle. Sillä ei ole kunnon miestä tai naista virkaan tai toimeen.
onko se kokoomuksen tai keskustan, tavoitteet ovat yhtenevät.
Kerro nimi kenen sinne haluaisit.
Lienet oikeilla jäljillä... ellet peräti oikeassa - valitettavasti.
Roskajoukkio koko Kepu.
Olli Rehn on jo nyt noussut arvostuksessa ohi edellisen komissaarimme - miten korkealle vielä päätyneekään.
Rehn on parin viime viikon aikana ottanut kantaa näkyvällä tavalla Euroopan puolesta. Vaatii rohkeutta lausua julki Euroopan kanta USAn setämäisen neuvovaan asenteeseen Turkki-kysymyksessä.
Se, että tämä tehtävä oli annettu Suomen komissaarille, Olli Rehnille, kertoo hänen arvonnousustaan komissaaripörssissä. Vaikka Olli Rehn on pienestä maasta Euroopan reunalla ja yksi nuorimmista komissaareista, hän on astumassa komissaarien raskaaseen sarjaan paljon pikemmin kuin oli odotettu.
On onni maallemme, että meillä on Olli Rehnin kaltainen vakavasti otettava henkilö eikä mikään alati virnuileva pelle korkeimpana edustajanamme EU:ssa, profiloituuhan koko kuva Suomesta juuri hänen kauttaan.
... ennen kuin tipahtaa. Yhden haastattelun perusteella ei noista missään asteikossa mihinkään.
Ja tuo asia on sellainen, että lähtökohtaisesti sellainen viestitys pitää hoitaa diplomatialla eikä julkisuudessa... paitsi, jos niitä diplomaattisia kanavia ei ole tai sellaisia ei osaa käytttää.
Olli Rehnin raskaaseen sarjaan pääsemistä todistaa se, että juuri hänet oli valittu kertomaan julki Euroopan mielipide George W. Bushin julkiseen sekaantumiseen Euroopan sisäisiin asioihin.
Mitä George W. Bush suhtautuu Olli Rehnin esittämään eurooppalaiseen profiilin nostoon jää nähtäväksi. Ehkäpä nyt kun kissa on nostettu pöydälle, asia selvitetään Yhdysvaltain presidentin, George W. Bushin, ja Euroopan edustajan (Turkki-kysymyksessä,) Yhdistymiskomissaari Olli Rehnin, välisessä tapaamisessa Bushin Euroopan vierailun yhteydessä.
Kuten todettu, niin ei kannata yhdestä kommentista vielä riehaantua, etenkin kun se ei vielä odoita yhtään mitään. Jos siis nyt oivalsit kirjoitettua ensinkään...
Published in the Financial Times, 4 January 2005
VALUES DEFINE EUROPE, NOT BORDERS
By Olli Rehn
The European Union took big strides towards further enlargement at the end of 2004. It closed accession talks with Bulgaria and Romania, which will allow them to join the EU in 2007 provided they are ready. And later this year, the Union will open accession negotiations with Croatia and Turkey.
Enlargement is one of the EU's most successful policies and a powerful foreign policy tool. The EU has progressively extended its zone of peace and democracy across the European continent. Following the entry of 10 new members last May, the EU stretches from the Atlantic to the Carpathian mountains, and from northern Lapland down to the coast of the Levant in the eastern Mediterranean.
After this "big bang", the EU needs to pace itself. Further enlargements must be gradual and carefully managed to ensure that European citizens support them and that the Union maintains its capacity to act. But the EU cannot close its doors. What principles should guide our enlargement policy?
I am often asked where Europe's ultimate borders lie. My answer is that the map of Europe is defined in the minds of Europeans. Geography sets the frame, but fundamentally it is values that make the borders of Europe. Enlargement is a matter of extending the zone of European values, the most fundamental of which are liberty and solidarity, tolerance and human rights, democracy and the rule of law.
The EU treaty says that "any European state may apply" for membership. According to the new constitutional treaty - signed last year but still awaiting ratification - "the Union shall be open to all European states which respect its values and are committed to promoting them together". But the established conditions for accession go beyond the treaty provisions. There are four prime criteria that a country must meet in order to win the acceptance of the European public.
First, a country must have a European vocation, as measured by the will of its own people to join. The Turkish people seem to have this vocation while the Norwegians seem to lack it, even though Norway could meet most of the other criteria today. Accession requires a concerted effort over many years, so political leaders must ensure their population broadly backs the enterprise. Joining the EU changes a country. It becomes part of a larger community, which affects its domestic laws and institutions. Elites alone cannot ensure the legitimacy of this decision; it must be backed by the citizens.
Second, any prospective member must respect European values and, most importantly, be able to live up to them. This concerns particularly the rule of law in all spheres of life - the litmus test for Turkey's accession to the EU. Equally important is that countries relinquish power politics and spheres of influence as their modes of operation inside the EU. The greatest achievement of postwar Europe is that its governing principle is no longer "might is right". As Robert Cooper, the EU diplomat, so rightly concludes, in its internal business the EU has moved from the modern world based on balance of power to a postmodern world based on the rule of law. In this sense, the EU is a postmodern entity: a community of states that have agreed to pool their sovereignties and obey common laws in order to increase their impact in the world. These European values differ from the mindset of spheres of influence currently prevailing in Russia.
Third, because the EU is a community of law, all members must be able to carry the burden of membership, not just its benefits. Potential joiners have to show that they have the administrative capacity to apply EU rules properly and the political will to do so. One of my priorities as enlargement commissioner is to ensure that all the countries queuing to join - starting with Bulgaria and Romania - are genuinely able to fulfil the commitments they make in their accession negotiations. It does the EU no good to welcome a country only to find that it cannot cope with the rigours of membership - and the new member will not benefit either.
A fourth and oft-forgotten condition for enlargement is the "Union's capacity to maintain the momentum of European integration". Paralysis would be too high a price to pay for expansion. Fortunately, history has proved it is possible simultaneously to deepen and widen Europe. In the past 15 years, the number of members has more than doubled and the Union has taken large steps towards deeper political and economic integration: the Schengen area of free movement of people, economic and monetary union, and a significant reinforcement of European foreign, security and defence policies.
Enlargement is not the EU's only policy for dealing with its neighbours. We are supporting the Ukrainians' quest for democracy by means of the European neighbourhood policy, which paves the way for free trade, political dialogue and human contacts - all of which are essential for closer integration with the EU. For the countries of the western Balkans - often weak states where institution-building is crucial - we have created a stabilisation and association process that includes the prospect of EU membership. Although the borders of Europe are more mental than physical, geography still matters when it comes to spreading European values. My goal is that in 2009 the EU will have about 27 members, with half a dozen western Balkan countries well on their way to EU membership, and Turkey on track, through rigorous reforms. If these countries can fully adopt the EU's values, peace and prosperity in Europe will be more secure.
The writer, sir Olli Rehn, is the member of the European Commission responsible for enlargement
Niin, mitä sitten? Ei tuo kolumni ole uutinen. Se ei todellisuudessa osoita mitään muuta kuin sen, että Rehnillä on fiksuja ja kirjoitustaitoisia avustajia. Se ei millään tavalla merkitse Rehnin aseman muutoksia komissiossa tai saavutuksia laajenemisessa tai USA:n suhteissa.
Ihan kivaa poliittista läppää, ei muuta.
Se nyt vaan on niin, että arvonnousu ansaitaan, sitä ei ilmoittautumalla saada.
Olet, luemma, huumorimiehiä.
että sinä suhtaudut totuuteen huumorilla. Kyllä taitaisi muuten olla sinulle liian kova paikka tämä maailma..
Rehnistä.
http://www.welt.de/data/2004/12/18/376424.html