Pyydän anteeksi kaikilta joita olen loukannut.
Ongelma, koska Sinä pyydät anteeksi Janokselta?
Ongelma, koska Sinä pyydät anteeksi Janokselta?
Anteeksipyynnön vaikeudesta
Nasse
17495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nasse, pyydän anteeksi jo etukäteen.
Ja sitten pyydän varmuuden vuoksi anteeksi vielä toisen kerran.
Sitten kysyn sinultä, piruako sinä täällä rähiset, et ole sen enempää hellari kuin minäkään ?
Yleisellä uskontopalstalla saa ateisti hävetä Mirka&Co'n räyhäämisen takia, kyllä siinä olisi jo riesaa tarpeeksi ilman sinun ristiretkiäsikin.
Eikö riitä jos rähistään Ateismi-palstalla, sinne uskikset tulevat itse provoilemaan, omalla vastuullaan ? Keskustelu on tietysti asia erikseen mutta maassa maan tavalla on hyvä sääntö.
Sitten pyydän anteeksi vielä kolmannenkin kerran, ettet vain tuntisi sitä vaille jääneesi.
sitä miksi kirjoittelen täällä hee-und-die tai millään muullakaan uskispalstalla.
Voin antaa vihjeen, sillä ei ole mitään tekemistä uskonnonon tai ateismin kanssa.
>> Voin antaa vihjeen, sillä ei ole mitään tekemistä uskonnonon tai ateismin kanssa. >>
"Yksinäisyys" olisi ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto.
Se ei kuitenkaan selitä rähisemistä....
virhe virhe.
En kuitenkaan anna enempää vihjeitä.
Toisekseen, missä on hihhulin huudattaminen kielletty?
päätellen farfar osui lähelle....
todennut (toisella palstalla), että arvostan nimimerkki Farfarin kirjoituksia, vaikka me olemmekin ilmeisesti uskonelämän asioissa hieman eri laidoilla. Hänestä löytyy asiallisuutta keskusteluun sekä asioiden kiihkotonta pohdiskelua.
Henkilönä täysin toista maata kuin rakkikoira-Nasset ja Reiskat - Mirkasta nyt puhumattakaan.
>> Henkilönä täysin toista maata kuin....>>
Kiitos, kiitos.
Älä kuitenkaan unohda että vaikka en pidäkkään muutamien ateistien 'tyylistä', olen kuitenkin monessa asiassa samaa mieltä.
Helluntalaisuuteen kuuluu mielestäni aivan liikaa kiihkoilua ja ahdasmielisyyttä, karismaattisuudesta puhumattakaan.
Jos joskus tällä palstalla keskustelemme, olemme hyvin luultavasti napit vastakkain.
Toivottavasti asiat voivat riidellä, eivät ihmiset ! Vannomatta kuitenkin paras, huonoja päiviä saattaa sattua kenelle tahansa.
erran jo mieheltään kenkää saaneet henkiset sosiaalitantat juontamassa jotain keskusteluohjelmaa.
Farfar on hyvin linjassa
on ateistin aatokset.
Mitä tulee helluntalaisuuteen, niin sieltä löytyy varmasti ylilyöntejä. Niinkuin löytyy kaikilta ihmisiltä. Joku vetää piriä kuolemaan asti, toinen mätkii mummoja aikansa kuluksi, yksi viuhahtelee puistoissa naisten "iloksi". Ihan vaan malliksi muutaman ateistiylilyönnin mainitakseni. Toki listaa voidaan jatkaa liki äärettömään asti.
Mitä tulee helluntalaisten ylilyönteihin, niin siltä osin katsoisin niitä olevan erityisesti siinä, että "taivaskeittoon" lisätään omia mausteita ja omaa sielullisuutta mukaan. Jos vaikkapa naapurilla on kielillä puhumisen armolahja ja itsellä ei sitä ole, niin aletaan "pälättää" vieressä jotakin siansaksaa malliksi muille, että "kyllä täältäkin pesee".
Toisena ylilyöntinä näkisin ihmeiden perässä juoksemisen. Jotkut saattavat kiertää maata paikasta toiseen joidenkin "ihmemiesten" tilaisuuksissa ja odottavat kuuta taivaalta. Tällainen uskovaisuus ei ole mielestäni ihan kaikilta osiltaan sitä, mitä uskovaisuuden pitäisi olla.
Joku taas käy "kaatajien" jonossa ammatikseen. Siinä saattaa olla mukana jotakin kummallista kaatuilun halua kaatumisen vuoksi. Itse olen kyllä käynyt tiettyjen "kaatajien" rukoiltavana, mutta en kerran kertaa ole kaatunut. Joku rukoilija on yrittänyt tönätä otsasta tyyliin "nurin nyt vaan". Minä olen painanut vastaan ja pysytellyt entistä vahvemmin pystyssä, koska joku kaatuminen ei ole mikään tavoiteltava itseisarvo. Jos ei Pyhä Henki viskaa nurin, niin ihmistönäisystä minä ainakaan en persuuksilleni putoa. Tämä on periaatteeni.
Vaimoni taas on sellainen tapaus, että kun hän menee jonkun aidon Jumalan miehen/naisen rukoiltavaksi, niin hän on alle aikayksikön "kanttuvei" ja pälättää siellä lattialla omat pälätyksensä (= puhuu kielillä).
Jumala koskettaa meitä ihmisiä jokaista omalla hienovaraisella tavallaan. Sitä kosketusta ihminen ei purista itsestään eikä sitä saa aikaan toinen ihminen. Ainoastaan välikappaleena voi aito ja vilpitön uskovainen toimia.
Joh. 3:8
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
...
toimii tuollaisen juontajan otteella...
Ihan kaikessa ystävyydessä: käsityksesi sekä ateisteista että helluntailaisista ovat minusta erittäin vääristyneitä. Helluntailainenko ei voi vetää piriä, mätkiä mummoja tai viuhahdella? Ateistiko ei voi pälättää siansaksaa samantapaisista syistä kuin hellari? Siis: miksi mustavalkoistat asioita, jotka eivät ole mustavalkoisia? Ei ole olemassa ateismia, joka on jokaisella samanlaista. Ei ole olemassa helluntaialaiusuuttakaan, joka on kaikilla samanlaista - vertaapa vaikka Olevaisen ja toden tapaa katsella maailmaa.
Jumala kosketta varmaan jokaista omalla tavallaan, kun ja jos Jumalaan uskomme. Siinä olemme samaa mieltä. Minulle Jumala on rakkaus.
Jo oli vastuksia, hohhoijaa! Niinpä sitten iso osa helluntaiseurakuntienkaan jäsenistä ei olekaan uskovia, vaikka itsekin muuta luulevat! Elävässä uskossa olevat ovat siis synnittömiä, niin tuo on pakko ymmärtää. Enpä usko, että tulkintasi on vallitseva MISSÄÄN seurakunnassa, sen enempää helluntai- kuin muissakaan!
Oletkohan itsekään täydellinen?
Muuten: minäkin uskon Jumalaan, elävästi uskonkin. Väittämällä muuta et uskoani pois saa etjä nollatuksi muutenkaan.
liikaa karismaattisuutta? millaista karismaattisuutta pitäisi olla, kun koko kristillisyys itsessään perustuu karismaattisuuteen?
ethän suutu, kamu, kun kysyn, oletko koskaan käynyt helareiden jumalanpalveluksessa? muistissani ei niät ole, jottako olisit asiasta koskaan maininnut.
>> ethän suutu, kamu, kun kysyn, oletko koskaan käynyt helareiden jumalanpalveluksessa? >>
Suutu ? Sinullekko ??
Enpä tosiaan ole tainnut koskaan käydä minkäänlaisessa hellari-tilaisuudessa. Pienenä poikana naapurissa jossain seuroissa, josta en muista kuin ensimmäisen koskaan näkemäni rammafoonin, kammesta veivattavan. Ovat kuitenkin vapaakirkkolaisia, eivät hellareita. Myös adventisteja löytyy entiseltä kotikylältä, mutta eivät tietääkseni ole koskaan siellä mitään kokouksia järjestäneet. Teltta oli kylässä pystyssä parina kesänä ja kiertäviä saarnamiehiä esiintymässä, mutta ei oikein sopinut imagoon tutustua lähemmin, en tiedä kenen teltta se oli.
Niin ja sitten se 'poppamies' toisessa naapurissa (olen hänestä muistaakseni maininnutkin), verenpysäyttäjä ja muutenkin sellainen ukko että karismaattisuuta olisi varmasti ollut muillekkin jakaa, jos olisi halunnut. Mutta kun ei halunnut, hiljainen ja sävyisä pappa jonka puhe kuitenkin kuului koska kaikki muut hiljenivät milloin ukko suunsa aukaisi.
>> millaista karismaattisuutta pitäisi olla, kun koko kristillisyys itsessään perustuu karismaattisuuteen?
Periaatteessa en kysele todisteita uskonasioissa. Muodostampahan vain oman käsitykseni siitä, mikä on uskottavaa ja mikä ei.
Ekumenia on mielestäni hienoa karismaattisuutta, jos uskovat onnistuvat vakuuttamaan toisensa, lisääntyy uskottavuus myös tuomaiden joukossa.