Aloitin syyskaudella uuden harrastuksen, jossa käy myös yksi selvästi poikkeava nainen. Sen älyssä ei vaikuta olevan mitään vikaa, mutta sen elekieli on tosi omituista, puhe harvasanaista ja oudosti töksähtelevää, käytöstavoissa on pahoja puutteita ym. Mielestäni se vaikuttaa vähän Aspergerin syndroomaiselta, mutta epäilyni voi olla vääräkin. Jotain siinä on kuitenkin pakko olla vialla.
Tämä nainen hakeutuu aina seuraani. Mulle tulee usein epämiellyttävä olo sen seurassa ja olen pari kertaa saanut kylmiä väreitäkin sen poikkeavan käytöksen takia. Lisäksi häpeän aina kun se tekee sopimattomia asioita - esim. nauraa höröttää muiden vastoinkäymisille, jos niihin liittyy vähänkin huvittavia piirteitä. Koen näistä tuntemuksistani syyllisyyttä, koska se nainen vaikuttaa mielestäni hyväntahtoiselta ihmiseltä joka ei vaan ymmärrä kaikkea eikä osaa ilmaista itseään niin että muut ymmärtäisi sitä. Sääliksi käy, etenkin kun olen huomannut että kaikki muut harrastajat välttelee sitä. Ties kuinka yksinäinen sekin on.
En tiedä yhtään, miten tämän naisen käytökseen pitäisi suhtautua. Se ei ole puhunut poikkeavuudestaan mitään, ja mun on itse vaikea ottaa hankalia asioita puheeksi ujouteni takia. Tähän asti olenkin koittanut käyttäytyä naisen seurassa mahdollisimman "normaalisti", ihan kuin en huomaisi siinä mitään poikkeavaa tai ainakaan häiritsevää.
Nykyinen tilanne ei kuitenkaan voi jatkua, vaan asioihin on pakko saada muutos. Harrastuksessa ei ole kiva käydä, kun pidän naisen seuraa vastenmielisenä. Puhuminen voisi ehkä auttaa, mutten tiedä miten asian voisi ottaa puheeksi. En tiedä sitäkään, missä määrin nainen tiedostaa oman poikkeavuutensa.
Jos totta puhutaan, en tahtoisi viettää naisen seurassa hetkeäkään. Toisaalta tuntuisi pahalta ruveta välttelemään sitä tai laittaa välit poikki, koska olen kasvanut ajattelemaan että ketään ei saa jättää yksin, ja kuten jo sanoinkin, tämä nainen vaikuttaa pohjimmiltaan hyväntahtoiselta.
Miten tälla tavalla poikkeavaan ihmiseen pitäisi suhtautua? Pelkään että mielenkiintoinen harrastus loppuu siihen, kun en keksi miten tilanteen voisi selvittää kunnialla.
Tämä nainen hakeutuu aina seuraani. Mulle tulee usein epämiellyttävä olo sen seurassa ja olen pari kertaa saanut kylmiä väreitäkin sen poikkeavan käytöksen takia. Lisäksi häpeän aina kun se tekee sopimattomia asioita - esim. nauraa höröttää muiden vastoinkäymisille, jos niihin liittyy vähänkin huvittavia piirteitä. Koen näistä tuntemuksistani syyllisyyttä, koska se nainen vaikuttaa mielestäni hyväntahtoiselta ihmiseltä joka ei vaan ymmärrä kaikkea eikä osaa ilmaista itseään niin että muut ymmärtäisi sitä. Sääliksi käy, etenkin kun olen huomannut että kaikki muut harrastajat välttelee sitä. Ties kuinka yksinäinen sekin on.
En tiedä yhtään, miten tämän naisen käytökseen pitäisi suhtautua. Se ei ole puhunut poikkeavuudestaan mitään, ja mun on itse vaikea ottaa hankalia asioita puheeksi ujouteni takia. Tähän asti olenkin koittanut käyttäytyä naisen seurassa mahdollisimman "normaalisti", ihan kuin en huomaisi siinä mitään poikkeavaa tai ainakaan häiritsevää.
Nykyinen tilanne ei kuitenkaan voi jatkua, vaan asioihin on pakko saada muutos. Harrastuksessa ei ole kiva käydä, kun pidän naisen seuraa vastenmielisenä. Puhuminen voisi ehkä auttaa, mutten tiedä miten asian voisi ottaa puheeksi. En tiedä sitäkään, missä määrin nainen tiedostaa oman poikkeavuutensa.
Jos totta puhutaan, en tahtoisi viettää naisen seurassa hetkeäkään. Toisaalta tuntuisi pahalta ruveta välttelemään sitä tai laittaa välit poikki, koska olen kasvanut ajattelemaan että ketään ei saa jättää yksin, ja kuten jo sanoinkin, tämä nainen vaikuttaa pohjimmiltaan hyväntahtoiselta.
Miten tälla tavalla poikkeavaan ihmiseen pitäisi suhtautua? Pelkään että mielenkiintoinen harrastus loppuu siihen, kun en keksi miten tilanteen voisi selvittää kunnialla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen viisaampi ja kerron vaihtoehtoja miten toimit.
On väsy olo, ja ei jaksa pohtia, mutta sinulle varmasti vaikea tilanne.
Jaksamista huomiseen, kerron jotain vinkkiä huomenna.