Mitä tässä voi tehdä? Mä oon koko ajan vaan entistä toivottomampi. Lääkkeitä on kokeiltu monta erilaista, Kelan kuntoutusterapiat on käytetty, oon ollu ryhmässä ja osastollakin kerran piipahdin, muttei se kuulemma ollu mulle oikea paikka. Seuraava keskusteluaika on vasta noin kolmen viikon päästä, enkä toisaalta saa ees kaikkia asioita purettua 45 minuutissa.
Masennus on jatkunu vuosikausia ja enää mä en jaksa tapella vastaan. Muutenkin asiat menee koko ajan vaan enemmän huonoon suuntaan, kun en saa edes opiskelujani suoritettua, sillä keskittymisvaikeudet ja muistiongelmat senkun pahenee. Tajuan, ettei musta ole työelämään, enkä halua olla hyödytön taakka yhteiskunnalle.
Haluan tappaa itseni, mutta pelkään, etten nytkään uskalla tehdä kunnon yritystä. Mulla on kyllä aika tarkat suunnitelmat ja niiden ajattelu tuo joskus lohtua, mutta silti pelkään ihan mielettömästi. Käytössä ei oo mitään barbituraattien kaltaisia myrkkyjä, joiden avulla voisin vaan nukkua pois, joten mun kuolema tulee olemaan kivulias ja hidas. Toisaalta eläminenkin sattuu aivan liikaa. En tiedä mitä tehdä. Tää on kai jonkin sortin hätähuuto.
Masennus on jatkunu vuosikausia ja enää mä en jaksa tapella vastaan. Muutenkin asiat menee koko ajan vaan enemmän huonoon suuntaan, kun en saa edes opiskelujani suoritettua, sillä keskittymisvaikeudet ja muistiongelmat senkun pahenee. Tajuan, ettei musta ole työelämään, enkä halua olla hyödytön taakka yhteiskunnalle.
Haluan tappaa itseni, mutta pelkään, etten nytkään uskalla tehdä kunnon yritystä. Mulla on kyllä aika tarkat suunnitelmat ja niiden ajattelu tuo joskus lohtua, mutta silti pelkään ihan mielettömästi. Käytössä ei oo mitään barbituraattien kaltaisia myrkkyjä, joiden avulla voisin vaan nukkua pois, joten mun kuolema tulee olemaan kivulias ja hidas. Toisaalta eläminenkin sattuu aivan liikaa. En tiedä mitä tehdä. Tää on kai jonkin sortin hätähuuto.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kovasti sanotaan että kannattaa hakea apua. Avut läpi kolunneena, vakavasti masentuneena on tyhjä olo.
Olisi ikävää jos monet erilaiset peräkkäin "nautitut" lääkekuurit" lisäisivät vaan sitä hätäännystä ja muisti-ongelmia. Psyykkeenlääkkeillä kun on vähän semmonen huono maine. Liian herkästi niitä tyrkitään. Kyllä lämmin syli ja joku kuuntelija ois varmasti parempi kuin kylmät pillerit
Onko yhtään mahdollista jutella keskenään tästä asiasta?
Kik: Onnentie
Olot on vain oloja ja ne on väliaikaisia. Olot ovat myös täysin suoraa ja mekaanista seurausta tekemistäsi asioista. Tee selkeitä, hyviä asioita (jotka on hyväksi itsellesi ja muille), niin olokin parantuu. Se on todella yksinkertaista. Mieli ja maailma vain on täynnä petosta ja varjoja, joista pitää pysyä erossa. Suurin osa mitä maailmalla on tarjottavana, on ihmiselle hyvinvoinnille vain haitaksi.
Itse uskon jälleensyntymiseen, koska se on loogisinta. Moni tuttu on tehnyt itsemurhan. Uskon itämaiden viisaita senkin suhteen, että itsemurhan tekijät eivät pääse pakoon ongelmiaan, vaan edessään tulevat olemaan samat ongelmat mutta vahvempina, eikä ole varmaa onko seuraavassa elämässä mitään niistä eduista, mitä tässä elämässä on ollut.
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta masennus ei valitettavasti kaikilla (varsinkaan vaikeissa/kroonisissa tapauksissa) parane tekemällä "selkeitä, hyviä asioita" ja huono olo ei aina ole "täysin suoraa ja mekaanista seurausta tekemistäsi asioista". Kokemusta on, olen juossut mielekkäästä tekemisestä toiseen ja tehnyt mukavia vapaaehtoistyötä jne., mutta jossain vaiheessa siihenkin palaa loppuun, jos on vakavasti masentunut... toki mielekäs tekeminen on monelle periaatteessa hyväksi, mutta pahimmillaan tuollaiset neuvot voivat aiheuttaa syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta ja saada epätoivoiset ihmiset vielä epätoivoisemmiksi :/
Mulla auttaa suomesta lähtö kauas kaakkois aasiaan, thaimaa ehkä toiminut parhaiten. Thaimaassa unohtuu suomesta ihan kaikki, koko entinen elämä. Elämä thaimaassa on jotenkin semmoista että se oikein imee väkisinihmisen siihen ihanaan sekamelskaan mukaan. Ja ja kaikki on niin ihanan erilaista. Pitää vaan muistaa kiertää turistipaikat kaukaa.
Varmaan joku muukin vastaava maa käy hyvin, kungan ei ole liian länsimainen.
Näin vaan luonnonmukasena vaihtoehtohoitonaajatellen.
Depressed one, täällä ihan samaa: masis ja ahdistus ollut lapsesta asti eli vuosikymmeniä jo!!! Tosin vakavampana "vasta" noin 25 vuotta... Ja juu kaikki lääkkeet kokeiltu, terapiat käyty mut mikään ei auttanu/auta :( Sähköhoito on enää kokeilematta. Eli kyllä jos tää ei pistä ihmistä vakavaks niin ei mikään. Tuntuu suorastaan epätodelliselta tämmönen tilanne.
https://youtu.be/e84hRjwf5Ow?t=1 Onko tuosta vertaisapua?
tahi näistä?
https://youtu.be/P6jMw_QvC0k?t=19
https://youtu.be/pdoZvhsERg8?t=5
https://youtu.be/YZYbFk1qgeo?t=4
kaunista naisääntä: https://youtu.be/aZ6-PZLwAEA?t=4 sekä https://youtu.be/SnNip-PPuLQ?t=1
Olisiko joku läheinen, joka voisi vaatia puolestasi tiiviimpää hoitoa, jos et itse jaksa? Nimittäin jos tuo hoito ei riitä, niin hoitotahon tehtävänä on silloin järjestää sinulle tiiviimpää hoitoa. Ihan laissakin on säädetty, että ihmisellä on oikeus riittäviin mielenterveyspalveluihin. Niitä vaan on sairaana vaikea itse jaksaa vaatia.
Monella polilla on tunkua joten sieltä ei anneta tiiviimpää hoitoa muille kuin niille, jotka sitä tarpeeksi painokkaasti pyytää. Kunnan tehtävänä on myös järjestää psykoterapiaa niille, jotka sitä kipeästi tarvitsevat, mutta eivät sitä kelalta syystä tai toisesta saa.
Ehkä myös tarvitsisit oikean sairasloman, jolloin saisit ladata akkuja? Masennus on kuin mikä tahansa sairaus; jos et pysty tekemään töitä/opiskelemaan, niin suosittelen kokemuksesta sinnittelyn sijaan sairauslomaa. Sairausloma ja sairauspäiväraha kuuluvat myös opiskelijalle! Muutaman kuukauden tai vuodenkaan tauko opiskeluihin ei loppujen lopuksi ole niin iso juttu. Jos pystyt, niin yritä unohtaa hetkeksi yhteiskunnan vaatimukset ja keskity huolehtimaan itsestäsi, se on iso satsaus sinun ja lähipiirisi tulevaisuuteen!
Voimia, jos se yhtään lohduttaa niin et ole yksin!
Niin kyllä on ikävää kuulla että sulla on noin ikävä olo. Vertaistukiryhmä jossa saisi istua vaikka kahvilassa turisemassa ihan joka päiväisiä oloja ja tapahtumia voisi olla hyvä ettei ajatukset kierrä vain ikävis asioissa.On noita mielenterveyskuntoutusyhdistyksiä jos vilkaiset niistä kertovia mainoksia alueellasi. Tuo matkustelu johonkin lämpimään
ei niin luterilaiseen maahan on
hyvä keino päästä vähän uusiin piireihin ajatusmaailmojen osalta.
ois hyvä ettet ajattelisi vain näitä länsimaisia tehokkuusajatus ja tuottavuusajatus mantroja, (ne hokemat kun on rikkaiden keksimiä hapatuksia saadakseen halvalla työntekijöitä itselleen. Ei ne omistajat nyt niin tehokkaita ole mutta heidän työntekijöiden pitää tietty olla et rahnaa juoksee sisään heil lisää.). Monissa maissa on erilaisia ihan pikkuruisia ja ei niin tehokkaita työpajoja jossa tehdään työtä itselleenkin ja suoraan omaksi hyväksi, ehkä ne tulee tännekin joskus lisäksi tai onhan täälläkin aina jotain tuollaisia poikkeuksia ollutkin, vähäisissä määrissä. (Mutta muualla on helpompi olla suhteessa varsinkin siihen että on kuntoutumassa) ja kyllä sille kuntoutumisen tai työkyvyttömyyden asialle pitää löytää vaan sitten oma tila
täälläkin ollessa eikä kannata
välittää jonkun tyhmän ininöistä jokaiselle harmaalle ja kovalle pahkalle voi sanoa jotakin järkevää vastaan. Ja omasta itsestä se pitää löytyä että sanoo ääneen sen mitä ja miten haluaa
asian/omien asioiden
menevänkin.(No niin mä olenkin sanonut esim mutta kun ei mene joku ymmärrykseen muilla, niin siitä pitää sitten vaan keskustella miksei mennyt ymmärrykseen että kumpikin edes jotenkin lopulta ymmärtää asian). Parempi vaan että haastetta riittää asioissa, se antaa sitä
adrenaliinia että ei voi olla enää niin masentunut.. eikö. Kannattaa ottaa muuten usein apua vastaan vaikka siinäkin lopputulos voi olla arvaamaton! Ylläty ja anna yllättää! Kaikkien pitäisi kulkea kuin lapset eli hieman yllättyneinä eikä niin tiukkojen rutiinien avulla, silmät vaan auki ja hymyillen. Antaa myös mahdollisuus epäonnistumiseen, löysäilyyn ja uuden ällistelyyn sekä itselle että muille, on tärkeää.
Pilkettäja... Kirjoitit kyllä asiaa, ainakin minun mielestäni. Nykysuomessa tarvii melkeimpä suorittaa itsensä äärirajoille koko ajan jotta on ansainnut oikeuden elää täällä. Suomi nimisessä hyvinvointialueessa. Jos uuvut, sairastut tai muuten vaan jostain syystä putoat kelkasta niin joudat kuolla pois turhana painolastina. Missä elämä, hauskuus ja nautinto on? Tästä on tullut pelkkää pakonedessä suorittamista selkä seinää vasten. Taistelua ihmisjäteluokkaan putoamista vastaan. Turhia ihmisiä joista ei ole rikkaille mitään hyötyä. Jos ote herpaantuu niin ikuinen leima lyödään otsaan, terminate!