7 uhria olisi taas säästetty, jos

paljon henkilöautolla vuosittain jo yli 20 v. ajan. Joka talvi ojasta löytyy myyntimääriin nähden hyvin paljon takavetoisia autoja. Siinä missä etuvetoinen yleensä puskee vähän eteenpäin kun vetävien pyörien pito menetetään niin takavetoinen pyörähtää tai lähtee vähintään heittelehtimään kuten tässäkin tapauksessa. Jotain tarttis varmaan tehdä vanhoille takavetoisille koslille, mutta en tiedä mitä.

myös kirjoitti:

paljon henkilöautolla vuosittain jo yli 20 v. ajan. Joka talvi ojasta löytyy myyntimääriin nähden hyvin paljon takavetoisia autoja. Siinä missä etuvetoinen yleensä puskee vähän eteenpäin kun vetävien pyörien pito menetetään niin takavetoinen pyörähtää tai lähtee vähintään heittelehtimään kuten tässäkin tapauksessa. Jotain tarttis varmaan tehdä vanhoille takavetoisille koslille, mutta en tiedä mitä.

Lue lisää

Ajan vuosittain 30-50tkm ja nimenomaan vanhalla takavetoisella Volvolla.
En ole samaa mieltä kanssasi tuosta etuvetoisen paremmuudesta ääritilanteissa.
Nimenomaan silloin, kun vetävien pyörien pito loppuu, niin etuvetoisessa se tarkoittaa samalla, että ohjaavienkin pyörien pito loppuu. Ja silloin se on menoa.
Takapotku ei haittaa, vaikka takaset sutiikin, kun ohjaustuntuma säilyy ja etusissa ote pitää.
Samaa mieltä olen kyllä renkaiden merkityksestä, mitä tuossa aiemmat ovat pistäneet.
Itse kyllä asennan renkaat aina vastoin "asiantuntijoiden" neuvoja, eli paremmat laitan aina ohjaaviin pyöriin.

Totta lienee, että suomessa on luvattoman huono autokanta yleensä, mutta ei se takaveto aiheuta niitä kolareita.

Useinkin todellinen syy on siinä ratin takana.
Talviolosuhteitakin syytetään, mutta kukaan ei kuuluta perään sitä, että kannattaisi opetella ajamaan lumessa, ja yleensä vaikeissa olosuhteissa.
Itse pohjoissuomalaisena on saanut tottua lumisiin keleihin ja ei siinä auta kuin nopeuden pudotus viime kädessä, jos aikoo tiellä pysyä.

Talvella kirjoitti:

Ajan vuosittain 30-50tkm ja nimenomaan vanhalla takavetoisella Volvolla.
En ole samaa mieltä kanssasi tuosta etuvetoisen paremmuudesta ääritilanteissa.
Nimenomaan silloin, kun vetävien pyörien pito loppuu, niin etuvetoisessa se tarkoittaa samalla, että ohjaavienkin pyörien pito loppuu. Ja silloin se on menoa.
Takapotku ei haittaa, vaikka takaset sutiikin, kun ohjaustuntuma säilyy ja etusissa ote pitää.
Samaa mieltä olen kyllä renkaiden merkityksestä, mitä tuossa aiemmat ovat pistäneet.
Itse kyllä asennan renkaat aina vastoin "asiantuntijoiden" neuvoja, eli paremmat laitan aina ohjaaviin pyöriin.

Totta lienee, että suomessa on luvattoman huono autokanta yleensä, mutta ei se takaveto aiheuta niitä kolareita.

Useinkin todellinen syy on siinä ratin takana.
Talviolosuhteitakin syytetään, mutta kukaan ei kuuluta perään sitä, että kannattaisi opetella ajamaan lumessa, ja yleensä vaikeissa olosuhteissa.
Itse pohjoissuomalaisena on saanut tottua lumisiin keleihin ja ei siinä auta kuin nopeuden pudotus viime kädessä, jos aikoo tiellä pysyä.

Lue lisää

sutii 80-110 kmh vauhdissa niin leikki on kaukana. Auto menee poikittain ja kuljettajan pitää todella olla tottunut/valveutunut. Mielestäni takavetoinen vaatii kuljettajalta enemmän. Olen ajanut etu-, taka- ja nelivetoisia autoja. Näistä selkeästi vaikein ajettava talvella on tehokas takaveto-auto. Väitteen perustan omiin kokemuksiin sekä siihen, että talvella näkyy suhteettoman paljon takavetoisia autoja ojassa verrattuna siihen kuinka vähän niitä nykyään myydään.

”Nimenomaan silloin, kun vetävien pyörien pito loppuu, niin etuvetoisessa se tarkoittaa samalla, että ohjaavienkin pyörien pito loppuu. Ja silloin se on menoa.”

Yllä oleva on osittain totta. Kun pito loppuu, auto jatkaa tangentin suuntaan kunnes pito jälleen palautuu. Auto kuitenkin yleensä kulkee suorassa ja pitokin palautuu kun kaasujalkaa kevennetään/kytkin painetaan pohjaan. Pidon hetkellinen menetys ei välttämättä ole kovin vaarallista etuvetoisella. Takavetoinen sitä vastoin lähtee takapyöräluistoon ja kääntää koko auton. Matka jatkuu siihen suuntaan mihin oltiin menossa kuin pito viimein loppui – usein kylki edellä jompaankumpaan ojaan. Ohjaavien pyörien pidolla ei paljoakaan tee jos peräpää on jo ryntäämässä edelle.

takaset kirjoitti:

sutii 80-110 kmh vauhdissa niin leikki on kaukana. Auto menee poikittain ja kuljettajan pitää todella olla tottunut/valveutunut. Mielestäni takavetoinen vaatii kuljettajalta enemmän. Olen ajanut etu-, taka- ja nelivetoisia autoja. Näistä selkeästi vaikein ajettava talvella on tehokas takaveto-auto. Väitteen perustan omiin kokemuksiin sekä siihen, että talvella näkyy suhteettoman paljon takavetoisia autoja ojassa verrattuna siihen kuinka vähän niitä nykyään myydään.

”Nimenomaan silloin, kun vetävien pyörien pito loppuu, niin etuvetoisessa se tarkoittaa samalla, että ohjaavienkin pyörien pito loppuu. Ja silloin se on menoa.”

Yllä oleva on osittain totta. Kun pito loppuu, auto jatkaa tangentin suuntaan kunnes pito jälleen palautuu. Auto kuitenkin yleensä kulkee suorassa ja pitokin palautuu kun kaasujalkaa kevennetään/kytkin painetaan pohjaan. Pidon hetkellinen menetys ei välttämättä ole kovin vaarallista etuvetoisella. Takavetoinen sitä vastoin lähtee takapyöräluistoon ja kääntää koko auton. Matka jatkuu siihen suuntaan mihin oltiin menossa kuin pito viimein loppui – usein kylki edellä jompaankumpaan ojaan. Ohjaavien pyörien pidolla ei paljoakaan tee jos peräpää on jo ryntäämässä edelle.

Lue lisää

Totta on se, että takavetoauto pyrkii poikittain, kun ote takasista loppuu.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole niin järisyttävän vaarallista, sillä kytkintä käyttämällä ja ohjauksella saadaan luisto loppumaan, tai pitämään ainakin hallinnassa.
Siinä auttaakin se, ettei ohjaavat pyörät ole irronneet tiestä.
Itselläni on 164hv:n kone, joten on ihan normaalia, että takaset pyrkivät sutimaan talvikelillä voimakkaasti kiihdytettäessä.

Minulla hankalimmat ajettavat ovat olleet Alfa Romeo, Pikkuinen Mazda ja Honda.
Mazdalla kerran jopa pyörähdin ihan yllättäen kesken vasemmalle kääntymistä. Jotenkin se vain nakkasi perän edelle. Vauhtia oli onneksi ehkäpä 20-30 kilometriä tunnissa.
Hondalla ajamani parisataa kilometriä oli täyttä tuskaa talvikelillä. Olin jo varma, etten pääse perille ikinä. Ainakin se accordi oli ihan hirveä ajettava.
Alfa Romeo 164 yllätti moottoritienopeudessa vesilammikon kohdalla, kun etuset yhtäkkiä olivatkin irti ja moottori ulvahteli renkaiden sutiessa. En uskonut, että se olisi niin herkkä sutimaan kesäkelillä märällä tiellä. Todella vaarallinen kapistus.

Totta myöskin se, että siinä vaiheessa kun perä on jo pyrkimässä edelle, on peli menetetty, elikkä ajajastakin on tullut matkustaja....

Mutta minun käsiini takaveto käy oikein luonnikkaasti.