Terrorismin saldo 2016 ja synkkä ennuste

Niille, jotka kuvittelivat islamistien Syyriassa ja Irakissa ottaman takapakin vähentävän terrorismia Euroopassa, Berliinin terrori-isku joulukuun 19. päivä oli hyvä muistus, että näin ei tule tapahtumaan, kirjoittaa arvostettu tutkija Magnus Norell.

Jos lähdetään liikkeelle alusta; siitä lähtien kun terrorismia on tilastoitu vakavasti, vuosi 2015 oli toiseksi tuhoisin ikinä. Tämän vuoden luvut eivät ole vielä valmiit, mutta moni seikka viittaa siihen, että tämä vuosi on ollut vähintään yhtä synkkä.

Islamilaisen Valtion heikentyminen Irakissa ja Syyriassa on vähentänyt iskujen määrää Lähi-Idässä, mutta tämä ei riitä kompensoimaan sitä, että Islamilainen Valtio ja islamistit ylipäätään ovat lisänneet operaatioidensa määrää Irakin ja Syyrian rajojen ulkopuolella. Islamilaisen Valtion liittolaiset, kuten esimerkisi Boko Haram Länsi-Afrikassa, ovat laajentaneet toimintaansa naapurimaihin, kuten Kameruniin ja Nigeriin. Euroopassa terrori-iskujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuodesta 2014 vuoteen 2015 terrorismin vaatineiden ruumiiden määrä kasvoi 650%:lla, vuoden 2014 77:stä vuoden 2015 577:ään kuolleeseen.

On tärkeää samaan aikaan tärkeää pitää mielessä, että terrorismia esiintyy tavallisimmin jo valmiiksi konfliktien riivaamissa maissa; Irakissa, Syyriassa, Pakistanissa, Nigeriassa ja Afganistanissa terrorismin seurauksena kuolleet muodostivat 72% kaikista terrorismin uhreista vuonna 2015. 74% kaikista terrorisattumuksissa vuonna 2015 kuolleista oli neljän porukan – Islamilaisen Valtion, Al qaidan, Boko Haramin ja talibanien aikaansaannosta. (Terrorismille yhteisen nimittäjän pohdinnasta voi joku kiihottua, joten mietitään tätä mieluummin omissa päissämme kuin käräjillä.)

On myös tärkeää muistuttaa siitä, että sota (tai paremminkin sodat) Syyriassa ovat pääasiallinen syy Eurooppaa riivaavaan väkivaltaan. Tässä yhteydessä on korostaa, että Syyrian hallituksen joukot tappavat eniten.

Vuodesta 2011 lähtien Syyrian hallitus liittolaisineen (Iranin tukemat joukot) ja vuoden syyskuusta lähtien Venäjän pommit ovat aiheuttaneet 80 – 90% kuolemista ja henkilövahingoista. Ennuste tälle vuodelle on synkkä: amerikkalaisten ja eurooppalaisten haluttomuus sattumuksiin puuttuminen on jättännyt pelikentän venäläisille, jotka toisin kuin amerikkailaisten johtamat joukot, eivät edes pyri välttelemään siviiliuhreja. Kylmä totuus on, että vastarinnan murtamisessa sairaaloiden, leipomoiden ja muiden siviilien kansoittamien paikkojen pommitaminen on tehokas konsti vastarinnan murtamiseen.

Aleppon kohtalo on erinomainen esimerkki tästä taktiikasta; venäläisten pommitukset yhdistettynä Iranin shia-joukkojen toteuttamiin murhiin, raiskauksiin ja ryöstöihin antavat osviittaa Venäjän harjoittamasta Syyrian politiikasta.

On alleviivattava sitä, että Venäjä ei olisi voinut toimia nyt nähdyllä tavalla, jos USA ja EU olisivat jo Syyrian sisällissodan alussa julistaneet alueelle lentokieltoalueen (kuten esimerkiksi tehtiin Irakissa ensimmäisen Irakin sodan jälkeen vuonna 1991) tai määrittäneet erilliset suojelualueet siviileille. Näemme tämän politiikan tulokset nyt kuusi vuotta ja puoli miljoonaa ruumista myöhemmin, kun puolet syyrialaisista on lähtenyt pakosalle.

Nyt kun Amerikkaan on valittu presidentti, joka niin henkilökohtaisesti kuin tekemiensä poliittisten nimitysten kautta on osoittanut suhtautuvansa hyvin positiivisesti Putinin Venäjään ja jonka Obamaakin pidemmälle menevän ”hands-off” politiikan ansiosta Venäjällä hierotaan karvaisia käsiä yhteen, ja luultavasti itänaapurissa hajanaista EU:ta ei pidetä ongelmana sen harjoittamalle Lähi-Idän politiikalle. Ja enemmän kuin mikään muu, venäläisten väliinmeno Syyrian sotaan on pahentanut ja raaistanut konfliktia.

Jo meneillään oleva islamistinen terrorismivillitys Euroopassa koskee tietenkin myös Ruotsia. Tämä ei välttämättä näy maahan kohdistuvina terroritekoina, vaan enemmäkin siten, että Humanitäärinen Suurvalta kiusallisella tavalla ei ole kyennyt huolehtimaan jihad-reissuilta Syyriasta ja Irakista palanneista.

Toisin kuin muissa EU-maissa, ruotsalainen oikeuslaitos ei ole onnistunut saamaan Islamilaista Valtiota tai muita militantteja islamistijärjestöjä tavalla tai toisella tukeneita vastaamaan tekosistaan. Samaan aikaan Ruotsissa on vakavalla naamalla ehdotettu takaisin palaavien auttamista järjestämällä heille työpaikkoja, asuntoja ja diskorahaa (kuten esimerkiksi Örebrossa ja Malmössä on tehty), mikä on herättänyt suurta epäluuloa Ruotsin kykyyn hoitaa koko ongelmaa. Tämän lisäksi tiukennettu terrorismilainsäädäntö, minkä käytännössä piti kieltää jihad-turismin, ei ole toiminut. Tarvittaisiin tälläisten reissujen kieltävä päätöslauselma YK:n turvallisuusneuvostolta, että Ruotsissa saataisiin jotain aikaiseksi.

Poliittisesta oppositiosta on kuulunut enemmän tai vähemmän loppuun ajateltuja ehdotuksia, joiden mukaan kurkunleikkuumatkoilta palaavat pakotettaisiin juttusille Säpon kanssa (mitä me asiaa tutkijat pidämme erityisen tyhmänä, koska tällaisen tiedetään