Hylkäävätko adventistit ex-adventistin niinkuin on käynyt keskustelija Jarin tapauksessa?
"Kyseessä on toinen lahko (ei adventistilahko) Jehovan todistajat, jotka määräävät jäsenensä katkaisemaan kaikki yhteydet - myös tervehtimisen - eronneeseen jäseneen. Esim. lapset ja vanhemmat katkaisemaan välinsä ja hylkäämään toisensa."
"Kyseessä on toinen lahko (ei adventistilahko) Jehovan todistajat, jotka määräävät jäsenensä katkaisemaan kaikki yhteydet - myös tervehtimisen - eronneeseen jäseneen. Esim. lapset ja vanhemmat katkaisemaan välinsä ja hylkäämään toisensa."
Vastaukset 43
Vanhimmat
Eipä adventisti tohtoreillakaan käy Jaria sääliksi.
taitaavat kunnioittaa Jarin valintaa - toisellatavalla kuin itse tuuraat entisiin nurkkiin.
Typerä aloitus. Jos parempaan ei pysty, niin onhan tuokin aasinpuhetta.
Kokeilepa jotain puoluetta, että olet jäsen ja eroat, sekä käyt ovenrakoon irvitselemään. Miten käy? Ainakin ateistisessa puolueessa osataan erottaa aivan ovensaranastakin hukkapala, jos sitä et ymmärrä.
Tai kittaa torvessas Karjalaa, ja yhteisesti päästäkää se pois yrjö- yleeninkulmassa. Kavereita riittää. Kun sitten muutat kantasi, arvaa rakastaako torvenporukka sinua?
Tuskin he löytävät henkeäsi ryhmästään. Pitävät siitä huolta.
Mutta, tuonne uskonnollisten puolen juttuihin, niin luulen että atventistit pitävät Jaristaan, mutta Jari taitaa itse olla jalansijoillaan, missä seisoo.
Tosin ei harrastele, kuten sinä irvistelyä, siinä teitil on eroa.
Adventisteilla on oikein oma nimityksensä niille, jotka ovat eronneet lahkosta. Eronneet ovat "luopioita".
Aivan suomea, joka eroaa jostain on luopunut, etkö osaa kieltä?
Kun luovut huumeistasi olet luopunut harhastasi. Olet luopio siitä.
Mutta, olet luopio Isän edessä. Luopunut elämästä.
Minusta "luopio" tarkoittaa sellaista, joka on ruvennut esim. ryyppäämään tms. Eli on luopunut Jumalasta. Ei kaiketikaan sellaista uskovaista, joka on valinnut toisen seurakunnan. Mutta luopiotakin pitää rakastaa, ja useinhan heitä esirukouksissa ja seurakuntalaisten yksityisissä rukouksissa muistetaankin.
Adventtikirkko on siinä mielessä turvallinen, että ystävyyssuhteet säilyvät! Adventistit rakastavat myös niitä, jotka jättävät jostain syystä seurakunnan.
Hei-
Jehovan todistajat tulkitsevat väärin Raamatun ohjeita syntisen karttamiseen.
Nämä luulevat että ihmiseltä pitää evätä perhesuhteet, ja että ihmiseltä pitää evätä rakkaus?! -Tämä ei ole Kristuksen Hengen mukaista. Jeesus oli syntisten parantaja ja oli syntisten kanssa silloin kun siitä oli evankeliumin asialla rakkaudessa hyötyä.
Jeesus ei viihtynyt syntisten synneissä kuitenkaan. Synti on tarttuva tauti, ja karttaa sopii syntisiä paikkoja minkä voi.
Jehovan todistajissa onkin siksi väkeä jotka ovat perhesyistä joukossa ja lähinnä elämäntavasta kyse joidenkin kohdalla kuin aidosta uskosta.
Niinpä sitten ollakseen hyvä Jehovantodistaja ihmisten ovilla liikkuu vajaauskoisia -2 Tim 3:5-6 tyyppisiä ihmisiäkin.
Adventistipiireissä on aina erilaisia yksilön ja ryhmän välisiä intressejä ja toiveita, joissa aina tarpeet ja toiveet eivät kohtaa yksilön ja ryhmän rajapintoja.
Siellä missä ihmisiä on aina ristiriitojakin. Jäsenillä yksilöllinen elämä ja san 24:16 voi sattua joillekin aina joskus. Minua ei ole koskaan kukaan kaivannut olin jäsen tai en ole jäsen. Seurakuntayhdistykset kokoontuvat ja hajaantuvat säännöllisesti, ihmiset myös. Ihmiset eivät elä enää yhdessä niin kuin alkuseurakunnan aikana. Seurakuntia on erilaisia, ja omalla kohdallani pienen ryhmän demografinen rakenne oli sellainen että nuoret perheelliset ja toisaalta ikääntyneet eivät voineet ottaa minua sydänkäpysekseen. Tein liikaa palvelua ja liikarasitusta oli tusinassa luottamustehtäviä aikoinaan._ Akan hakijaiset epäonnostuivat minun kohdallani että olisikn vioinut omaa perheleiriä pystyttää ja viihtyä läheisien kanssa yhdistystoiminnassa. Monet ovat kovin perhekeskeisiä uskonelämässään, ja heillä siksi vahvat sidokset ryhmään. Tässä siten poikamies nuolee näppejään perheleirien ja hierarkiataistelujen tuoksinnassa.
Minun lähtöni oli liikarasituksen aiheuttamaa harkitsemattomuutta. Lisäksi uudet muutostuulet seurakunnassa eivät viihdyttäneet minua. Olen tottunut työssänikin oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen tapaan. En voinut ajatella työelämän kaltaisia alaistaitoja. Minä en halua nyt ryhmiin uudelleen- ehkä koskaan. Taivaan kirjat vaikka ovat synkronoituja ryhmiin eivät ole absoluuttisesti adaptoitu ryhmiin. Uskossa voi elää omassa himassa ihka yksinkin taivaan kirjat positiivisina hehkuen.
Ryhmien toiminta on suositeltavaa, oikein ja hyvin. En tee protestia suinkaan Adventtikirkolle. Ehkä jotakin oikein hemaisevaa voi tapahtua- ehkä jotakin oikein hehkuttavaa voi tapahtua että yhteys seurakunnan toimintaan voisi olla mahdollista taas.
>>> Minulla alkaa senior päivät. Senior päivien harrastuksissa vietän eläkepäiviäni.
Yst. t. -Hyvää Uutta Vuotta!
t .Jarinhotelli
Miten Jari sinun perhesuhteet, ovatko ne kunnossa?
Tunnusta pois että adventistit ovat hylänneet sinut ja tämä palsta on vain korvike.
Joskus seurakuntakokous ei ole se oma paikka. Me olemme niin yksilöllisiä ihmisiä. Onneksi Jumala ei vaadi sitä, että meidän pitäisi istua seurakuntakokouksissa. Kyllä hartautta voi ihan samalla lailla harrastaa kotonakin. Eihän aina ole edes mahdollista käydä kirkossa.
Hei!
Täällä ei pidä antaa henk koht asioitaan koska nimimerkkien takana olevat eivät sitten koe päätöstä tiedonhalussa henkilökohtaisuuksissa jos henk koht tietoa antaa.
Pääsääntöisesti kun ihmiset lähtevät ryhmistä ei koko aikaa kysellä, ellei kukaan rakasta henk koht tasolla. Jossakin määrin organisaation työtehtäviin kuuluu aikanaan tiedustella sopivalla tavalla paluumieltä.
t. jarinhotelli
,
Jari herätit kirjoituksessa huomion lausekkeeseesi.
Olen tottunut työssänikin oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen tapaan. En voinut ajatella työelämän kaltaisia alaistaitoja. Minä en halua nyt ryhmiin uudelleen- ehkä koskaan. ....
Kuinka ymmärtäisin tuon ajatuksesi - vietynä nyt seurakuntaan, no tällä en tarkoita adventismia, kun en siinä ole, mutta ... jos nyt olisi sellainen srk. jossa istuttaisiin, vaikka kumpikin.
Käsitänkö, että srk. katsot tehtäväsi [ esimies- tasolle ] ! ja vaikka harjaamis- pölynpyyhintä kuuluu jollekin - otetaan kohde nyt vaikka - naiselle, kuurolle, mykälle, sellaiselle, joka ei niin sitä puhuvaisuutta edusta, jolla vallataan tilaa. Vai mitä? - valaisetko sitä näkemyksesi aluetta. Kiinnostuin näköaloista näissä asioissa, mitä ja miten kukin pohtii paikkaansa.
Henkilökohtaisesti, jos nimeäisin johonkin srk. nimeni - niin se tehtäväkenttänä näen sitten hieman eritavalla, en niin, kuin olen ymmärtävinäni sen, miten sinä omasi näkisit.
Hei- Sinun pitää lukea kokonaan, mitä kirjoitin ketjussa.
Lisään siihen vielä kysymykseesi että paskalle taivutaan, mutta ei vuorovaikutukseen.
Alamaisia luullaan itsellensä.
Tuiki tutut "veljertja sisaret" yhteydessä vuosien mittaan minuun vain nimimerkin takaa foorumilla.
Siunauksia
t. jarinhotelli
Okei. Tärkeähän se on, että ei tule umpiputkeksi, että on sitten pyyhkimistä lopuksi. Tämä näin huumorina takaisin.
Raamatusta näen, ettei seurakunnassa ole esimies- eikä alaissuhdetta.
Kristuksessa on vain veljiä- sekä sisaria.
Mutta, srk.ssa voi olla vanhimman tehtävää, ja tämän tehtävän kautta hän ei ole esimies, vaan vastuunkantaja, jolle kuuluu srk.laisen kautta kunnioitus- eli tuki, että hän, ts. vanhin voi kerran ilolla niittää satonsa.
Tietysti on harmaapäitä, ja nuoria - siis kunnioitus on rakkaudenkautta kumpuavaa Henkeä. Se on Jumalanperhesuhde. Isä - ja Isän lapset, jotka on synnytetty Sanan kautta Kristukseen ja näin on tämän uuden Adamin kautta siinneet.
Siksi näkisin seurakunnan, että kukin kantaa sitä persoonallisuutta, jonka Jumala on puhdistanut, eikä sitä senkautta saastaiseksi voi sanoa, eikä hänellä ole muuta välimiestä, kuin Kristus - ts. se Ylkä, joka on hänet kihlannut.
Tämä näin "esimies- alais" näköalaan.
Maailmassa tehtäväkentässä on nämä esimiehet - jotka kantavat sitä vastuuta, mitä raha - on vallanvälineenä heidät valtuuttanut tuomaan rikkautta omistajalle.
Kellä paljon on rahaa -se käskyttää suurempia joukkoja ja erottaa tai ottaa, kunhan se rahantulo - ja koneen rattaisto pyörii.
ts. maailmassa on vain YKSI suuri rahapussi ja se on jaettu tavalla tahi toisella "riideltäväksi" kaikkien kanssa ja kyllä siinä se säpinä sitten käykin.
Kysymys;
"-ts. vanhin voi kerran ilolla niittää satonsa."
- Minkälaiseen "satoon" esim. hieroma- tai sorvaustaitoinen-, tai ompelimon työntekijän tietotaidoilla on oikeutettu?
yst. t. jarinhotelli
"-ts. vanhin voi kerran ilolla niittää satonsa."
Tähän näkökulmaasi minä vaadin vastauksesi mikä on se metodi missä sorvaus- ja hieroma- ompelöutaitoiset ihmiset -oman pderhepiirin etujen ajajat, oman kunnian pyytäjät, ja oman muvauutensa ja viihtyvyytensä vaalijat -minkä on se metodi missä metodissa ovat oikeutettuja ko. niittämää satoaan?
Onko kyse siitä että ko. ihmiset ovat Sinun mielivaltasi pompotettavissa?
'
Odottelen...
t. jarinhotelli
Mutta hei- >> Tarkoitan mitä sanon, että minua on turhaa unelmoida kenenkään alaiseksi taikka alamaiseksi, -on toivoton unelma. Pysyn siinä mitä olen sanonut että esimiesasema suhteessa minuun on mahdollinen vain solmimalla minun kanssani työsopimus mistä näen alaistaitovelvoitteni.
< Ei ole muuta keinoa ei konstia saavuttaa minuun esimiesasemaa. < Pysyn tässä, sillä en voi ajatella eläkepäivilleni esimiesasemia minuun ihmisistä joilla ei mitään ymmärrystä ole sellaisesta kaikesta, ja eivät rakasta minua.
Lisään siihen vielä että toisen (minunkaan) naapuristossa ei kukaan olevainen persoona koskaan muutu esimieheksi, johtajaksi, luottamushenkilöksi tai tuomariksi suhteessa minuun tai toiseen persoonaan.
Minulla on monipuolinen kokemus niin kuin kerroin, mutta ei pitkää uraa, mutta runsas monipuolinen kokemus.'
2010 luvulla opiskelin yliopistossa kahden vuoden täyden työmäärän hallintotieteitä nimenomaan juuri julkiseen johtajuuteen liittyvästä näkökulmasta.
Olen pyrkinyt olemaan rakentava ongelmissa että tulevaisuuden hengelliset ryhmätkin ymmärtäisivät tärkeimpiä etujärjestöjen yhdistystoiminnan päätäksenteon asioita.
t. jarinhotelli
Itselläni on ystävinä ex adventisteja emme kinastele emekä riitele.
Hyvät välit. Aloittajalle kysymys onko sinulla adventisti ystäviä?
"Adventtikirkko on siinä mielessä turvallinen, että ystävyyssuhteet säilyvät! Adventistit rakastavat myös niitä, jotka jättävät jostain syystä seurakunnan."
Kaksi kysymystä:
- mistä "luopio" se tietää?
- mistä "luopio" sen huomaa?
Kysynpähän vain, koska sitä karttamista ei voi olla huomaamatta.
Tosin adventistien joukossa on ollut joitakin, jotka ovat olleet valmiita keskustelemaan joistakin kirkkonsa asioista,
varsinkin silloin, kun ovat itse kokeneet tulleensa päähän potkituiksi.
Että semmoista se ystävyys ja rakkaus taitaa käytännössä olla.
Adventistit karttavat ankarasti luopioita, melkein kuten Jehovan Todistajat. He vaalivat uskonsa ja seurakuntansta "hengellistä puhtautta". Luopioiden uskotaan olevan "adventtitotuusesta luopuneita" ja sellaiset ihmiset ovat adventismissa alinta pohjasakkaa. On pahin synti olla ensin adventtitotuudessa ja langeta sitten Saatanan joukkoihin.
Täytyy kyllä myöntää, että kaikki adventistit eivät ole uskovaisia. Uskovaiset adventistit eivät karta seurakunnan jättäneitä.
Et tunne raamattua, mutta tuskin ne adventistit karttaa tavalla mistä puhut.
Mutta, jos vielä osaat lukea raamattua ja kun siellä puhutaan luopiosta, miten häntä käsitellään, vedä se tähän ja kertaa siten, onko tehty missäkin ja mitä.
Puhun nyt adventismin ulkopuolelta, en edes jahvettilaisista, vaikka jotain olen lukenut. Mutta erottamisessa jahvettilaisilla taitaa olla lähempänä toimintatapa - kuin raamattu puhuu.
Aikain takaa - Luterilaisessa piirissä - jossa todellista uskoa elettiin, perheen isästä tuli luopio, ja mitä lapset teki? He erosivat isästä ja tämä tapahtui ennen sotia.
Mitä sitten tapahtui? Nämä lapset saivat sellaisen Hengen armoituksen sellaisella alueella, josta vieläkin nautitaan. Heille annettiin ylhäältä kultaa käsiin, jota jaettiin kuhunkin aikaan toimitettavaksi. No, en tarkoita tätä, joka nimettömässä kiiltää, mutta muuta. Jätän nyt ne helmet piiloon, ettei niitä tallota.
Mutta näkien todellisen erottamisen ja näin päin, sekä lopputuloksen vuosikymmeniä jälkeenpäin, niin raamatun opetus on tosi.
Jos joku luopuu - isästä, tai äidistä jne. Minun nimeni tähden, hän saa takaisin jne.
Eli kirjoitukset on tosi. Luopunut - ei edusta näköaloillaan sitä siementä, että jos ei ole pakko siinä olla, jääköön kurituksen alle.
Ehkä tuo isä kurittui - kun lapset läksi - uskontähden tuuliin, kuin Abraham kodistaan, isänsä kodista kohti luvattua.
Sitä on ero - luopion kohdalla. Hän jää maailmaan ja on omillaan siellä.
Niinkuin sinäkin nauraja. Ehkä ne adventistit jotenkin - jotka tuntevat muistavat, mutta jos sukupolvi on vaihtunut - niin eihän perilläkään muistella tätä maailmaa, eikä takaisia siten enää kaivata. Sitä se on ero - ajatellen taivaallisia.
Sinä syöt väärästä puusta, ei siellä rienaajan seurassa ”elämän’puulaiset’” viihdy.
Siinä on ero. Kenen kehotuksesta? Isän. Siis taivaallisella Isällä on lapsia - eikä omat lapset ole leikkimässä rienaajan jälkeläisten kanssa.
Turhaa sitä on itkeä, kun rakastaa rienaajaa ja sen jälkipolvea, sekä haluaa pitää telttamajansa heidän ilmestyksiensä ääressä.
En yhtään ihmettele - että hasispiippu sauhuaa- sitä haluaa unohtaa katoavaisuutensa.
Tuossa tapasin kouluaikaisen kaverini liikekeskuksessa. Tuli puhetta terveyksistäkin, kun hänen toinen veljensä oli kuollut ja viimeisin tieto - sydämenloppumiseen.
Myös sitten tämä huumepuoli - tuli juttuun - jota ruodittiin sanoin.
Siinä hän totesi, että se olisi hänelle vaarallinen, hän ei osaisi käsitellä sitä.
Siis hän on yrittäjä jo useamman vuosikymmenen. Taitaa olla kaupunkimme vanhin liiketoiminta ko. tehtävä alueella.
Hän kertomansa mukaan oli laskuvarjohypyssä loukannut jalkansa.
Kertomansa mukaan ne piikit veivät kivun, sekä kaiken huolen, jopa työhuolet.
Eli kaikki tavallaan unohtui ja elämä oli onnellista - siis pyyhittiin kaikki huolet jne.
Se oli se koukuttava alue, jonka hän näki huumeessa erittäin vaarallisena.
Mietin sitä, että ihminen kuten sinä nauraja - se koukku onkin juuri tuossa
"unohtaa" elämän kipupisteet - siis poistuu ongelmistaan toiseen ulottuvuuteen, jotta jaksaa elämässä eteenpäin.
Tässä meillä on tämä elämän katsomusero. Uskovaisuudessa heitetään kipupisteemme sen kantajan harteille, ja me taas siten saamme unohtaa sen, että meidän kannettavana olisi enemmän kuin kantaa jaksamme.
Ongelmat ovat sellaisilla harteilla, että me pärjäämme ja meidän "onnellisuutemme" tässä elämässä lepääkin toisenlaisessa "hyvänolon" levossa.
Jätän asian eteenpäin kertomisen tähän. Mutta, erottaminen - erotettu näkisi, "sikakaukalossaan", että elämä on parempi Isän kodissa, kuin näissä maailman eväissä. Sikaahan käytetään esimerkkinä, kun se rypee ja toimii, miten toimii ja kaikki käy - eväänä. Maailmassahan kaikki käy ja kaikkea syödään - siis tekojen suhteen. Eli väärät teot ruokki elämää ja se on elämälle tuhoisaa.
"Tämä nyt kumpuili ja liikkui hieman laajemmin" kuin oli tarkoitus.
Eipä ole kukaan perään soitellut enää. Tosin paskapuheita ne kyllä osaa siellä seurakunnissa juoruta niistä luopioista, vaikka eivät ole heitä nähneet vuosiin. Mitä sekin kertonee lahkosta?
Mistäkö tiedän? Siitä, että sain itse olla kuulemassa niitä juoruja ja vääriä todistuksia luopioista usein ja kyllästyin kuuntelemaan niitä, joten minustakin tuli luopio.
Ymärrän sinua veli kun olet tuomoista kokenut. Voitko antaa heille anteeksi.
Siunausta sinulle veli.
Meidän ei pitäisi katsoa ihmisiin. Seurakunnassa kaikki eivät ole uskossa eivätkä kaikki adventistit pelastu. Mikään seurakunta ei pelasta, ainoastaan usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa.
Tiedän adventtiseurakuntia joissa ei ole YKSIKÄÄN uskossa. Satuja kyllä kerrotaan y.m. mutta eivät tiedä edes alkeita uskosta.
"Sapattisinetti, ellurohveetta, älä syö sitä, älä syö tätä". Ei se ole muuta kuin luulotautisuutta.
sairaslahkolaodikea kirjoitti: "Tiedän adventtiseurakuntia joissa ei ole YKSIKÄÄN uskossa"
Luuletko olevasi Jumala, kun tiedät ihmisten sydämenkin ja sielunelämän? Sanoisin sitä luulosairaudeksi.
Kaikissa adventtiseurakunnissa on paljon uskovaisia ja kaikki siinä mielessä, että uskovat Jumalaan.
Mistä joku tietää? Olen kanssa käymisessä näiden uskon veljeni kanssa olemme paljon keskustelleet asioista ja miksi on näin käynyt. Tämä on minun kokemukseni, mutta onhan adventisteja monen laisija.
Adventistipastorit ovat luovuttaneet luopio Jarin, ex-adventistin toivotoma tapauksena? Jarihan oli yliaktiivinen maallikkotyöntekijä.
Jari on hylätty adventistien taholta.
Taas suusyntiä. Jari näkyi puheellaan tuovan aivan muuta siitä yhteisöstä, missä oli.
Siis miksi valheellasi kaivat maata, sillä me lukijat, näin sivulliset nähdään valheprofetta, jota edustat.
Luo aikaisempi Jarin kirjoitus - älä levitä valhetta jälkeesi. Kukaan ei usko puheesi sisältöihin ja siksi palstakin on mitä on.
Jos adventisti erosi adventtikirkosta ja liittyi luterilaiseen kirkkoon,
hänen sanottiin menneen maailmaan.
Näin ainakin vielä 80-luvulla.
No luterilainen kirkko on tasan tätä maailmaa. Kristillistä kirkkoa siitä ei saa enää mitenkään.
Älkäämme tuomitko. Joka seurakunnassa on niitä, jotka pelastuvat.
Minä puhuinkin KIRKOSTA, en yksittäisistä ihmisistä.
Lisäys siihen mitä kirjoitin;
Vietän eäkepäiviäni, ja en voi ajatella että minun pitäisi olla Hämäläisen teologian kandidaatin, sorvaus- taiu hieromataitoisen paapan, ompelimon perinteessä kasvaneen karjalaismummon, pössölän vahtimestarin kotirouvan, Hämäläisen neitipastorin, jne. alaisena, tai joillakin ymmärrys että jopa alamaisena.
Minulla on elämässäni mnonipuolinen kokemus työelämässä alaistaitaidoista, esimies- ja johtajuudestatakin työelämässä, tusinan verran erilaisia luottamustehtäviä, Oma T:mi muotoinen ammatin harjoittaminen, - en tehnyt pitkää uraa missään, mutta erilaisia kokemuksia on ollut paljon.
Jo 1970 luvun alussa kansainvälisen yhtiön omaa kurrsitusta, 1980 luvulla 2,5 tutkintoa Markkinointi-Instituutissa- 2010 luvulla hallinnollisten tieteiden julkisen johtamisen opintokokonaisuus- Raamatusta hyvät perustiedot maallikoksi-
>>> Kaikki tämä on suhteellisen vaatimatonta kuitenkin, mutta minulla on hyvät perus- tiedot esim. johtajuudesta, hyvän hallinnon tavoista, lain käytöstä yhteiskunnassa, erilaisista organisaatioihin liittyvästä mm.- talouden perusteista, demokratian asioista,
Minulla on niin hyvät perustiedot että en pysty olemaan ryhmässä jossa on puoli tusinaa- tusinaa ihmisiä joilla on tarve hallita ja vallita, mutta ei alkeellisiampiakaan vuorovaikutustaitoja, tai vuorovaikutushalut kvalifikoituvat esim. jossakin omien arvostuksien tai hierarkian "auktorisoitujen henkilöiden" itse rakennetussa verkostossa.
Minulla oli raskas työelämä juuri mm. erilaisten hallitsemisen asioiden vuoksi kun minun alalla työskenteli paljon ihmisiä joilla ei ollut johtajuudesta mitään ymmärrystä.
Kirkon ihmiset koulutetaan aina teologiassa. -Kun sitten tietty vapaus minulla päättyi olla oma-aloiteinen ja itsenäinen evankeliumin asioilla, niin tilanne oli se etten voinut orientoitua puolen tusinan johtajan vuoksi, joilla ei mitään ymmärrystä em. johtajuuden asioista ole. Ei haluja eikä taitoja ymmärtää vuorovaikutuksen asioista.
Hengelliset ja uskonnolliset ryhmät ovat juuri hankalia yksilöiden toiveiden ja tarpeiden suhteen suhteessa ryhmän rajapintoihin.
Uskonnollisiin ryhmiin liittyy tietenkin kaikkiin ryhmiin missä ihmisiä aina sosialaisiakin paineita, ja näissä sitten perheelliset joilla vahvat suhdeverkostot jaksavat ja toimivat riippumatta siitä mitä osaavat.
Demokratia on aina demokratiaa, ja kesäteatterin työntekijästä -tiedoilla, voi esim. tulla puoluejohtaja, ja tasavallan presidenttikin.
Organisaation rakenne on kunnossa, toimielimissä on sekä maallikoita että palkattuja ihmisiä, mikä merkitsee tasa-arvon missiota.
Asenteissa on aina tekemistä. Uskonnolliset ja hengelliset ryhmät ovat siitä vaikeampia että emotionaalisten asioiden ja odotuksien ja käytännön demokratian ja jopa työelämän ristiriidat törmäilevät ja ovat aina olemassa.
Kun sitten joku taitamaton ryhtyy johtajaksi, hän voi olla kuin norsu posliinikaupassa, että aina kun vaivaituu hitaasti kääntymään särkee aina jotakin herkkää ja rikkoutuvaa taitamattomuudellaan kun kaikki tiedot puuttuvat mitä tulee ryhmien toiminnan ohjaamiseen, missä ihmisiä.
Luottamustehtävissä on ihmisiä joiden aika on kulunut ja kuluu omien perhe-etujen ajamisessa, oman mukavuudenhalun etujen ajattelemisessa, oman kunnian pyytämisessä, -alan koulutuksessa "hällä-väliä- antaa mennä vaan" -tyyli olisi, jossa ei mitään tunnusmerkkiä näy mistään konkreettisesta hyvän johtajuuden ja hallinnon asioista. _Uskonnollisten ryhmien ongelma johtajuuden asioissa on juuri voimakas emotionaalisten asioiden tarveviidakko, ja käytännön johtajuuden väliset asiat.
Johtajuuden yksi tehtävistä on ryhmän hyvinvoinnin asiat. Niin kauan kun luullaan että sorvaustaidoilla, ja pohjalaisen ihmishieromon taikka teologian kandidaatin tidoilla ja taidoilla olisi osaava ryhmän johtaja, on risritiitoja, ellei ymmärretä demokratian toimivuuden asioissa tasa-arvon metodia. >Tässä tärkiä; >> Päätökset kuuluvat -jäsenien kaikki vastuunkanto toimielimen alaisuuteen ja toimielimessä päätettäväksi! << Tumpeloa vuorovaikutustaidoiltaan lähes ummikkoja paappoja on hankalaa ajatella johtajaksi. Kaikenlainen vastuunkanto sujuu omalla painollaan ilman ymmärrystä johtajuuden ja hallinnon asioista, hyvistä tavoista ja -käytännöistä.
jatkan alla >>
Jatkoa edelliseeni >>>
Seurakuntien toiminnassa on kuitenkin kyse hengellisyydestä ja hengellisyyden uskon asioista. >>> Tärkiä; >>> Viisaat joilla ymmärrystä tulisi sitten käyttäytyä sellaisella tavalla että huomioisivat lähimmäisensä. "Veljeys" ja "sisaruus" on usein vain muodollinen asia hengellisissä yhdistyksissä missä ihmiset kokoontuvat ja hajaantuvat säännöllisesti, mutta jäävät vieraiksi hyvän päivän tuttaviksi korkeintaan toisilleen. Ryhmän jäsenet eivät elä alkuseurakunnan tapaan yhdessä. Kaikilta osin nykyajan seurakunnan ongelmien vuoksi ei kaikilta osin voi ajatella edes Raamatun ihanteiden täyttämistä velvollisuutena juuri siksi että ihmisille on vain hyvän päivän tuttuja ne ihmiset joiden pitäisi olla läheisiä. Pettymykset tässä emotionaalisten odotuksien suhteen tyhjäävät sitten vastakääntyneiden rivejä muutaman lähivuoden aikana toisinaan. Läksy että pitää katsoa Jeesukseen eikä toisiin ihmisiin on vuorenvarma neuvo! Synnissä ja uskossa ei saa luulla toisia ihmisiä Jeesuksiksi joihin voisi asettaa kaiken toivonsa.
Hengellisten ryhmien ohjaajilla, ja kaikilla vastuunkantajlla on oma avu; <Rakkaus ja nöyryys,< jos aikoo tehtävänsä hoitaa! _EN syytä ketään omalla kohdallani, Jumala antaa jokaisen olemassa oleville kyvyille lisää vastuussa ja tehtävissä, ja ihminen joutuu hakemaan aina syyt lopuksi itsestään, kuin sitten että toista ihmistä katsoisi.
>> Minun kaikki kirjoitus ryhmien toiminnoista ei ole perotestia, eikä henkilökohtaista, vaan tietynlaista valotusta käytännön asioihin siitä mihin nykyajan ihminen -koulutetut ja yhteistyökykyiset ihmiset ovat työ- ja yhdistystoiminnassa -etujärjestöjen toiminnassa tottuneet. >> Ristiriitoja syntyy 1920 luvun metodien pappis-isien opetuksen suhteen, ja asenteeseen että hengellisen etujärjestö voisi olla auktorisoitujen ihmisten vertikaalinen alamaisjärjestelmä!? -Siis sorvaus- ja hieroma- ompelu- vahtimestari- taitoisten ihmisten, Hämäläisen teologian kandidaatin, -omia etujaan ajavien ihmisten sana ja mielipide ei voi olla koskaan toisen ihmisen velvollisuus! -Päätökset on siksi tajuttava tehdä aina toimielimissä! __Työsuhteessa olevat, -kun molemmilla osapuolilla on työsopimukset mistä näkee perustehtävän minkälaiseen alaistaitoon pitää orientoutua, -vain tässä missiossa jollakin voi siis olla alainen, kun tähän liittyy vastike-suorite- eli palkanmaksun vastikkeellinen sopimus suoritteesta. Alamaisia ei Suomessa laillisin keinoin saa rahalla ja sopimuksillakaan. Vain yhteistyöhön orientoituneita kumppaneita voi saada.
Ihmiset etujärjestöiden jäseneninä eivät voi ajatella että olisivat jonkun alaisia ja alamaisia- vaan päätöksenteko ja vastuu kuuluu aina toimielimelle! Vain työelämässä on alaisia.
Yleensä uskonnollisissa piireissä ei lainsäädännön mukainen integriteetti- legitiimiys hyvän hallinnon tapojen suhteen informaalisuuden, vuorovaikutuksen,
raportoinnin, tilivelvollisuuden -yksilön integritettiä vasten aina ole lainsäädännön kanssa sovussa välttämättä, kun jos ryhmä ryhtyy esim. "kurittamaan" jäseniä, viranhaltijan asemaa ei ole kenelläkään. Viranhaltijoilla on rajattu itsenäinen toimivalta, ja viranhaltijapäätöksiä tehdään paljolti toimielimissä, koskien mm. erilaisia kansalaisten sosiaalietuuksien asioita, mm. esim.
Lain rangaistusvaltaa Suomessa on vain lain valvonta- ja lain rangaistusvallan puolella aina. Kukaan ei pääse maan lainsäädäntöjä pakoon koskaan; perustuslain velvoite on aina "kaikessa noudatettava tarkasti lakia" eli tämä koskee kaikkia viranhaltijoita, valtion orgaaneja ja kansalaisia.
Adventtikirkon rakenteet ovat kunnossa. Demografisten muuttuvien tekijöiden myötä tietenkin asenteet muuttuvat kun seurakuntalaiset vaihtuvat.
Seurakuntia on tuntunut muuttuneen vuosikymmenien perhe-perinteiden -etujen suhdeverkostojen ympärille, josta muut sitten vuosikymmenien mittaan kaikki uudet tulokkaat kaikkoaa.
Adventtikirkon Raamatun tutkimus on maailman huippua. Teologit ovat korkean tiedollisuuden lisäksi myös hengellisiä ihmisiä.
Minä en syytä ketään enkä ole ketään henkilökohtaisella tavalla arvostellut seurakunnan aikoina, siitäkin huolimatta että joku olisi minut pois loukannut osasyynä.- Jokainen viisas ihminen ja joka ainut hengellinen ihminen löytää syyt aina vain itsestään, ja antaa anteeksi Jumalan palvelijoille ja lähimmäisilleen.
jatkan alla >>>>>
Jatkoa+edelliseeni>>>
Miksi adventisit eivät halua auttaa Jaria?
Jaria ei auta enää mikään muu kuin puupalttoo ja kaksi metriä hiekkaa sen päällä.
Huomio;
Ei ole tapahtunut "hylkäämistä" sellaisessa merkityksessä mitä aloittaja haluaa viitata.
Jos yksilö ei kukaan henkilökohtaiselle tasola rakasta, niin tietenkin seuraa ettei kukaan kysele perään.
Tämä on luonnollinen ja selvä seuraamus, josta en syytä.
Olen tarpeeksi viisas tekemään uusia omia ratkaisuja uusiin jäsenyysaikoihin, ja ne jotka eivät rakasta saavat "haistaa itte sitte.,"
Pitää vaan tajuta ankea maailma hengellisessa elämässäkin,ja tietenkin aikuinen mies vastaa itse henkilösuhteistaan. Olen ollut yhtä kyyninen kuin muutkin jos kyynisyyttä ollut on.
Olen itse lähtenyt ryhmästä oman levon tarpeen ja turhautumisen (joku asia) vuoksi.
Olen apaa eläkepäivilläni mihin lystään -en kenenkään epälegitiimin hallinnon alaiseksi velvollinen.
t. jarinhotelli
Täällä keskustelu;
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14652909/a-veljen-hylkaamisesta
Hyvää Uutta Vuotta!
t. jarinhotelli
Entäs sitten jos joku on ensin eronnut luterilaisuudesta, sitten mennyt esim. jehovan todistajiin ja sitten eronnut jehovan todistajista ja mennyt adventisteihin. Sitten hän on eronnut sieltäkin, niin onko hän kolminkertaisen karttamisen uhri.? Onko niin että häntä sitten ei oikeastaan tervehdi enää kukaan? Ehkäpä joku ordotoksi, helluntailainen ja ateisti?
Onneksi on vihdoin löytänyt adventtitotuuden ja siitä hän pitää kiinni kynsin hampain kuin lääketokkurassa oleva zombi.
Toivottavasti edes joku auttaisi Jaria.