1918. Paljon puhutaan M-heimin vastustaneen sakujen tuloa ja uhonneen miten valkoiset voittavat sodan yksinkin. Siihen ei oikein sovi se kun M-heim lähetti Tukholman kautta 20.3.18 Saksan sotaministeri Thesleffille sähkeen Danzigiin missä hän sanoo "Saksalaisten tultava mahdollisimman nopeasti. Viivästys kohtalokasta". Tämä on julkaistu Suomettaressa joulukuussa 1918, von der Goltzin toimesta.
Tästä mm. Suomen Sosialidemokraatti irvaili m-heimille "Hm...kumpaa hyväntekijää meidän pitäisi uskoa?".
Mannerheim oli läpeensä sutki mies, suuri näyttelijä joka ei kaihtanut minkään mittaluokan valeita itseään korottaessaan.
Tästä mm. Suomen Sosialidemokraatti irvaili m-heimille "Hm...kumpaa hyväntekijää meidän pitäisi uskoa?".
Mannerheim oli läpeensä sutki mies, suuri näyttelijä joka ei kaihtanut minkään mittaluokan valeita itseään korottaessaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä Mannerheimin myytti on murrettu jo monissakin tutkimuksissa ja tiedetään hänen todellinen luonteensa.
Ilmeisesti Mannerheim tunnustaa tuossa, että ilman saksalaisten apua valkoiset häviävät sodan.
Agraari yhteiskunta ja sota haluttiin loppumaan ennen kevään kylvöjä tai nälänhätää kun valtion kassa tyhjä.Sota olisi nyt muutenkin voitettu mutta pitkittymien ja punikit tahtoivat kovasti aseita ja Venäläisiä sotilaita mukaan vaikka heille Suomessa sotiminen ollut heidän juttunsa ja siksi isot päivärahat 100mk per päivä upseereille.
.....punikit tahtoivat kovasti aseita ja Venäläisiä sotilaita...
Punaiset tarvitsivat Venäjällä omat aseensa ja Lenin oli kieltänyt Venäjän punaisten tulon Suomeen. Sen sijaan Suomessa olleilta Venäjän joukoilta, Ruotsista ja Saksasta virtasi valkoisille apua ihan solkenaan niin aseita kuin ammattiupseereita ja miehistöä.
"punikit tahtoivat kovasti aseita ja Venäläisiä sotilaita mukaan"
Saahan maailmassa tahtoa kukin mitä tykkää. Kyllä kai punaisillekin olisi ulkomainen apu kelvannut kun kelpasi se valkoisillekin. Miksi vain valkoiset olisivat saaneet tahtoa ulkomaista apua?
Punikeilla jos kellä oli sodan alussa aseita ja sitten kuvia missä valkoiset hämmästelevät saaliiksi satujen tykkien määrää.
suuresti tekemisiään jälkeen päin, eritoten muistelmissaan.
Hän ei ollut ennen v. 1918 sotatoimia siinä asemassa, että olisi voinut sulkea Saksan avun pois. Vähintään tarvittiin aseita ja jääkärien paluu.
Apuretkikunnan tuloa ennen oli saatava suomalaisille yksi suuri voitto. Siksi Mm kiirehti Tampereen taistelua uhkapelin luonteisesti.
Mm:n Saksan vastaisuus on jälkikäteen kehiteltyä Saksan hävittyä. Hän ei sanallakaan vastustanut kuningashanketta ennen kuin Saksan tappio oli selvä.
Sekin on hienotunteisesti jätetty käsittelemättä miten aloite välirauhan saksalaisjoukkojen kuljetuksiin junailtiin Ruotsin kautta M:n johdolla.
Mannerheim oli se, joka pyysi Saksaa apuun ja hän lisäsi muistelmiinsa tapauksesta kertovaan juttuun tietoisen valheen eli väärän käännöksen, siitä kuinka Suomi vain pyysi aseita eikä sotilaita Saksasta.
Asiasta todellisen kuvan paljastavan kiitossähkeen Ludendorffille hän lähetti 3 päivän kuluttua siitä, kun oli saanut tietää Saksan suostuneen apujoukkojen lähettämiseen Suomeen. Tosin ensinhän niitä tarvittiin Ahdeidenmaalle ruotsalaisia anastajia karkottamaan. Sähkeensä (Theslefille) Ludendorffille hän julkaisi muistelmissaan VAIN osittaisena ja vääränä käännöksenä, MUTTA jätti pois sen lauseen, jossa piti välttämättömänä saksalaisten välitöntä ja kiireellistä saapumista, (Verzögerung schicksalschwer = viivyttely kohtalokas) että sota voitaisiin ylipäätään voittaa täällä Suomessa.
"Jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voitokkaasti kestää Suomen vapaustaistelussa."
Lähde: Talas kertoo kirjassaan Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat, jutun ja Hjeltin kirjassa, osassa II, on se sähke kokonaisena.
Talas Onni Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Karisto, 1953, 112 s., 1. painos
Hjelt Edv. Viherikkailta vuosilta 1-2
Otava, 1920, 322 268 s., 1. painos
-
Onni Talas oli päälahtarin asemassa ja oikeustston päällikkönä vahvisti kuolemantuomioita. Asema vastasi nykyistä oikeuskanslerin virkaa, jota nykyään hoitaa kännitappelija Jonkka.
Jaakko Jonkan menneisyys: Poliisiin käsiksi, ei sakkoja
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/oikeuskansleri-jaakko-jonkan-menneisyys-poliisiin-kasiksi-ei-sakkoja/
5.10.2010 13:11| Päivitetty 29.11.2013 13:58
Suomen nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka suljettiin putkaan hänen kaatuiltuaan humalassa Tampereen rautatieasemalla. Suomen Kuvalehdensaamien asiakirjojen mukaan tapahtumat saivat alkunsa illalla 26. maaliskuuta 1993, kun Jonkka oli saapunut junalla Helsingistä Tampereelle.
Poliisiasemalla Jonkka teki kiivasta vastarintaa, ja asiasta tehtiin välittömästi rikosilmoitus. Sen mukaan Jonkka oli tarttunut voimakkaasti säilöönpanotarkastusta tehneen poliisin paitaan ja repinyt sen käyttökelvottomaksi.
Seuraavana aamuna Jonkkaa kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä poliisilaitoksella.
Kuulustelussa Jonkka kertoi juoneensa junamatkan aikana ravintolavaunussa kolme annosta valkoviiniä. Määrä vastaa yhtä viinipullollista. Jonkan mukaan hän muisti tulleensa ulos rautatieasemalta, mutta sen jälkeen muistikuvat olivat huonoja.
”Muistan jossain vaiheessa roikkuneeni jossain, mutta siitä ketä muita paikalla oli tai missä olin, ei minulla ole käsitystä. Seuraava asia jonka käsitin oli, että olin poliisilaitoksen putkassa. En muista tehneeni haittaa kenellekään mutta myönnän että olen mahdollisesti roikkunut jonkun poliisimiehen vaatteissa”, Jonkka kertoi kuulustelupöytäkirjan mukaan.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Jonkka toi poliisikuulusteluissa selvästi esille asemansa. Tapahtumahetkellä hän oli Helsingin yliopistossa assistenttina ja virkavapaalla Lahden kaupungin syyttäjän virasta. Alkuvuonna 1993 hän työskenteli eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vs. esittelijäneuvoksena.
Kuulustelusta vastannut poliisimies ei kommentoi, pyrkikö Jonkka käyttämään hyväkseen asemaansa, sillä sakkoja ei määrätty hänelle lainkaan.
Jaakko Jonkka kiistää vaikutusyritykset.
Vielä samana päivänä putkasta päästyään Jonkka kävi Helsingissä lääkärillä, joka kirjoitti hänelle lääkärintodistuksen. Noin viikko tämän jälkeen tutkinnanjohtaja Tampereella päätti lopettaa jutun tutkinnan. Syynä oli vähäpätöinen rikos.
Tutkinnanjohtajan ratkaisu oli poikkeuksellinen.
Eräs pääkaupunkiseudun kenttäyksikön komisario kertoo, että sakkoja annetaan kaikissa tapauksissa automaattisesti, jos henkilö tekee vastarintaa pidätyksen yhteydessä.
”Rikoslaki sääntelee kaikki virkamiehiin kohdistuvat haitanteot. Sakkoja tulee varmasti. Jos kyseessä on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, seurauksena voi olla jopa vankeutta”, komisariotason poliisimies sanoo.
Olivatko käytäntö ja seuraamukset erilaisia vuonna 1993?
”Ei. Haitanteko virantoimituksessa olevalle virkamiehelle on aina ollut sakoilla käsiteltävä juttu.”
Jonkka ei ole kertonut rikosilmoituksesta
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vahvistaa Suomen Kuvalehden tiedot oikeiksi.
”Olin menossa junalla Tampereelle ja ravintolavaunussa. Juna oli pikkaisen myöhässä ja minulla oli kiire jatkoyhteyteen. Lähdin pienessä pöhnässä oikaisemaan ja kömmin ratatyömaan läpi. Sitten kiipesin jonkin esteen yli, lensin selälleni ja sain aivotärähdyksen. Olin vissiin alkoholista ja tärskäyksestä jonkin verran sekavassa tilassa. Tämä on se kuvio.”
Rikosilmoituksen mukaan revitte putkassa poliisimiehen paidan.
”Kun minua siellä nostettiin niin rimpuilin vastaan. Se ei kohdistunut poliiseihin, vaan että kun nostettiin niin siinä hosuu.”
Kuinka suuret sakot teille määrättiin?
”En minä saanut sakkoja lainkaan.”
Miksi?
”Se oli vissiin niin, että kun kerroin että putosin, niin poliisi sanoi, että jos se pitää paikkansa… Menin sitten Helsingissä heti lääkärille ja sain lääkärintodistuksen.”
Jaakko Jonkan ura on tämän jälkeen ollut nousujohteinen. Muutama vuosi Tampereen tapahtumien jälkeen hänestä tuli eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja vuonna 2001 apulaisoikeuskansleri.
Heinäkuun alussa 2007 presidentti Tarja Halonen nimitti Jonkan oikeuskansleriksi, maan ylimmäksi laillisuuden valvojaksi.
Ennen valintaa Jonkasta keskusteltiin oikeusministeri Tuija Braxin johdolla niin sanotussa kvartetissa, johon kuului hallitusryhmien puheenjohtajat.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Jonkka ei kertonut rikosilmoituksesta tai poliisikuulusteluista missään vaiheessa hakuprosessia. Jonkka vahvistaa asian.
”En ole kertonut tapahtumista, mutta minulla on se käsitys, että oikeusasiamies sai tietää asiasta. Pidin sitä itsestään selvänä. Ymmärsin että hän sai sen ilman muuta tietää poliisilta.”
Eduskunnan oikeusasiamies oli vuonna 1993 Jacob Söderman. Söderman kiistää saaneensa poliisilta mitään Jonkkaa koskevaa tietoa.
”Tämä on minulle täysin yllättävä tieto. Minulle ei ole koskaan kerrottu tällaisesta Jonkkaan liittyvästä asiasta.”
-
Tämmöinen paskaläjä on nykyään Seta-Halosen perintönä vieläkn virassa.
Hm, ovatko siis Mannerheim ja Jonkka yksi ja sama henkilö?
Mannerheim ei koskaan toipunut siitä että Van Der Goltz marssi joukkoineen sen ensimmäisen eli alkuperäisen voitonparaatin Helsingissä kuukautta ennen kuin Mannerheim lahtareineen.
oli Helsingin valtauksen kunniaksi. Siinä marssivat sakut.
Mannerheimin paraati oli Suomen punikeista vapauttamisen kunniaksi. Siinä marssi Suomen armeija.