Nukahtiko kaupunginteatteri?

koko seinäjoen kaupunki on keskittyny pelkkään itse kehuskeluun niinpä faktat on unohtu ja tosiasiat lakaistu maton alle

" Seinäjoen kaupunginteatterin tärkein tehtävä on harjoittaa teatteritaidetta lähtökohtana taiteen tekemisen vapaus ja ennalta määrittelemättömyys. Teatteritaide tarjoaa korkeatasoisia elämyksiä, jotka edistävät yksilöllistä kasvua ja yhteisön henkistä hyvinvointia. Teatterin tulee olla kaikkien saatavilla.
Ote Seinäjoen kaupunginteatterin strategiasta: Teatterin suunta 2014–2020 "

Mıkä tuosta on toteutunut? Ennalta määrittelemättömyys? http://yle.fi/uutiset/3-8685434

Teatterin pelastaa menestys(musikaali?) suht. säännöllisin väliajoin, sillä suurin osa ohjelmistosta pyörii parhaimmillaankin omillaan.

Katsojakunta on varsin uskollista, mutta uusiakin täytyy saada, koska vanhimman pään kautta väki valitettavasti poistuu katsomoista lopullisesti, eikä heitä saada katsomoon esittämällä sata vuotta vanhoja brittiläisiä näytelmiä.

Vaasan On kesäyö -esitys on musikaali, vieläpä sellainen joka iske kansaan. Tuollaisia näyttämölle myös Seinäjoella niin ei ole pelkoa katsojakadosta ja varmasti katsojia tulee kauempaakin. Oikein kateeksi käy Vaasan kaupunginteatteria, kun on löytänyt kultakimpaleen. Seinäjoen kannattaisi vähän tinkiä "taiteellisuudesta" ja pyrkiä enemmän teatterissaan kansanomaisuuteen.

Jotain vahvaa kotimaista saisi tulla näyttämölle, Tervoa, Hotakaista. Olisi Tampereen jokin teatteri, ei kuitenkaan Lairikon, halukas vierailemaan Seinäjoella. Näkisimme laatuteatteria.

Kun Topin elämää esitettiin muutama vuosi sitten Valkeakosken kesäteatterissa, oli se valtava menestys. Sitä käytiin katsomassa kaukaskin ja oltiin tyytyväisiä. Pääosassa oli silloinkin Koivula. Seinäjoen kesäteatterissa Lairikon porukka esitti tai imitoi samana kesänä jotakin myöhempien aikojen poptähteä huonolla menestyksellä. Tuolloin moni sanoi, että Topi Sorsakoski pitää saada Seinäjoen kaupunginteatteriin. Se meni Vaasaan ja menestyksekkäin seurauksin. Siellä sitä käy katsomassa väki, joka viihtyy yhtä hyvin Kuninkuusraveissa, Tangomarkkinoilla tai Ilmajoen musiikkijuhlilla jne.

Ensimmäinen näytös: Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz, hän tuhisee
Toinen näytös: zzzz....zzzz....Zzz...krooh, hänen unensa katkeilee.
Kolmas näytö: krooh, krooh, krooh, hän kuorsaa
Neljäs näytös: koko teatteri vaipuu prinsessa Ryysysen uneen.
Vuoden teatteri oli ja meni.

Jos yleisöä haluaa niin kyllä jotku poikkitaiteeliset vaginamonologit saa unohtaa.
Lainahöyhenissä ihan viihdyttävä, Vampyyrien tanssi käsittämättömän loistavan upea, katsoin myös Helsingin version ja hyvä sekin, mutta ei kyllä Seinäjoen veroinen millään mittarilla. Pieni kauhukauppa, Rocky horror show, 3 iloista rosvoa. Noi tulee jonkinlaisina kulminaatiopisteinä mieleen omasta suhteestani kaupunkilaisena omaan teatteriimme.

Mikä yhdistää menestyjiä....musiikki... En ole koskaan pettynyt musikaaleihin Seinäjoella. Siihen tuntuu löytyvän kivoja henkilöitä rooleihin ja muutenkin osaamista siihen lajiin.

Tässä mitään ohjelmistoa ei olisi tarvinnut luetella ja kiitellä. Kysymys tuolla aloituksessa oli jotenkin niin, että olisi ollut hieno juttu jos Topin On kesäyö -esitys menisi täysille katsomoille Seinäjoen kaupunginteatterista, niin katsojaluvut pysyisivät korkeina. Ähtäriläisestä kansanmiehestä kunnon teatteria kansalle.

Hahaha.... Älä ota villahousu ittees...:D

Eipä olisi Topi vetänyt mua kyllä Seinäjoellekkaan katsomoon....

Kuka ny sellaasta kattoo. Väki menöö baariihin ja ryyppää, kukaanny mihinkää teatteriin mee. Sunnuntaina kattotaan sitten krapuloos telkkaria. Pikkuvaimot kiukuttelee ja tilaa pikavippejä, kun pitääs päästä juoksemaan kaiken kiiltävän peräs, eikä miehen duunarityön palkka taho riittää, ja pankkikin perii jotain pirun korkoja. Rahat menöö ryyppäämiseen ja pikkuvaimot vaihtaa huonekaluja kuin sukkia, ei siinä raha riitä teatteriihin. Ja taimaasehenkin pitää päästä joka vuosi, lainarahalla. Pikkuvaimot tekee työkseen jotain kynsien lakkaamista tai tukanleikkuuta, eihän siinä paljo voi tienata.