Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että me sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Entelekian vaikutuksen voimme havaita monissa luontoilmiöissä. Tuuli saa aikaan aaltoja, kun vesimolekyylit järjestyvät ryhmiksi pyörivään liikkeeseen. Tuuli saa myös hiekan järjestymään laineiksi ja sopivissa olosuhteissa valtaviksi dyyneiksi. Kun tarkastelee muurahaisten hyörinää, näyttää yksittäisen muurahaisen toiminta melko sekavalta ja tyhmältä, mutta kuitenkin niiden yhteistoiminta saa aikaan kunnioitettavan keon ja mahdollisuuden selvitä talven yli varastoidun ruuan avulla.
Kirjassa ”Kosminen kylvö” (Gummerus 1981, s. 59) biologi Hoimar v. Ditfurt kertoo usein mainitusta yksinkertaisesta kokeesta:
”Vuonna 1953 nuori amerikkalainen tutkija Stanley Miller, Nobelin palkinnon saaneen kuuluisan Harold Hreyn oppilas, sulki lasilaitteistoon niitä yksinkertaisia epäorgaanisia molekyylejä, joita hänen opettajansa oli sanonut olleen erityisen runsaasti maapallon ilmakehässä maapallon ollessa alkutilassaan: hiilidioksidia, metaania, ammoniakkia ja molekylaarista vertyä. Hän kierrätti liuosta joitakin päiviä laitteistossa, antoi sen vuoroin höyrystyä, vuoroin tiivistyä 'sateeksi', ja toi mukaan ulkoiseksi energialähteeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
Jokainen edes välttävää biologian opetusta saanut koululainen tietää nykyisin jutun lopun. Millerin ällistyttävän yksinkertainen yritys jäljitellä laitteistollaan niitä olosuhteita, jotka vallitsivat vielä elottoman maapallon pinnalla, johti siihen, että laitteistossa syntyi eräitä elämän biologisia rakenneosia, erityisesti aminohappojen muodossa. Tähän asti on pidetty vaikeana, jopa mahdottomana selittää miten tällaisia 'biopolymeereja' voisi syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan. energialähteeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan.”
Alkeishiukkaset tai muut aineen pienimmät esiintymismuodot kokoontuvat yhä monimutkaisemmiksi aineiksi, ensin atomeiksi ja sitten molekyyleiksi.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että me sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Entelekian vaikutuksen voimme havaita monissa luontoilmiöissä. Tuuli saa aikaan aaltoja, kun vesimolekyylit järjestyvät ryhmiksi pyörivään liikkeeseen. Tuuli saa myös hiekan järjestymään laineiksi ja sopivissa olosuhteissa valtaviksi dyyneiksi. Kun tarkastelee muurahaisten hyörinää, näyttää yksittäisen muurahaisen toiminta melko sekavalta ja tyhmältä, mutta kuitenkin niiden yhteistoiminta saa aikaan kunnioitettavan keon ja mahdollisuuden selvitä talven yli varastoidun ruuan avulla.
Kirjassa ”Kosminen kylvö” (Gummerus 1981, s. 59) biologi Hoimar v. Ditfurt kertoo usein mainitusta yksinkertaisesta kokeesta:
”Vuonna 1953 nuori amerikkalainen tutkija Stanley Miller, Nobelin palkinnon saaneen kuuluisan Harold Hreyn oppilas, sulki lasilaitteistoon niitä yksinkertaisia epäorgaanisia molekyylejä, joita hänen opettajansa oli sanonut olleen erityisen runsaasti maapallon ilmakehässä maapallon ollessa alkutilassaan: hiilidioksidia, metaania, ammoniakkia ja molekylaarista vertyä. Hän kierrätti liuosta joitakin päiviä laitteistossa, antoi sen vuoroin höyrystyä, vuoroin tiivistyä 'sateeksi', ja toi mukaan ulkoiseksi energialähteeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
Jokainen edes välttävää biologian opetusta saanut koululainen tietää nykyisin jutun lopun. Millerin ällistyttävän yksinkertainen yritys jäljitellä laitteistollaan niitä olosuhteita, jotka vallitsivat vielä elottoman maapallon pinnalla, johti siihen, että laitteistossa syntyi eräitä elämän biologisia rakenneosia, erityisesti aminohappojen muodossa. Tähän asti on pidetty vaikeana, jopa mahdottomana selittää miten tällaisia 'biopolymeereja' voisi syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan. energialähteeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan.”
Alkeishiukkaset tai muut aineen pienimmät esiintymismuodot kokoontuvat yhä monimutkaisemmiksi aineiksi, ensin atomeiksi ja sitten molekyyleiksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Makrokosmoksessa aine kokoontuu suuriksi kappaleiksi ja kappaleet edelleen järjestelmiksi kuten aurinkokunniksi ja linnunradoiksi ja kenties linnunradatkin keskenään järjestelmiksi. Tässä kaikessa voi havaita entelekian periaatteen toteutumista.
Monimutkaisin tunnettu mikrokosmoksen ilmiö on elämää ylläpitävä DNA-molekyyli, jonka pystyy jakautumaan toiseksi samanlaiseksi ja yhtymään toiseen hiukan erilaiseen DNA-molekyyliin. Tästä yhtymisestä alkaa kehittyä elävä yksilö yhä uusien jakautumisten ja DNA-molekyyliin sisältyvän informaation vaikutuksesta. Entelekia on pystynyt hämmästyttäviin saavutuksiin, kunnes sen tulos ihmisenä alkaa itsekin ihmetellä omaa olemassaoloaan ja sen tarkoitusta. On esimerkiksi ihmeellistä, että kaikki yksilöt ovat erilaisia identtisiä kaksosia lukuun ottamatta. On väitetty, ettei olisi olemassa myöskään kahta samanlaista lumihiutaletta, koska lumikiteen muoto voi vaihdella niin paljon huolimatta perusmuodon samankaltaisuudesta.
Ihminen on jotain kummallista luonnossa, jos huomaamme, ettei ole itsestään selvää, että ihminen ihmettelee olemassaoloaan ja kyselee sen tarkoitusta. Olennaisimmat ihmistä koskevat kysymykset ovat: ” M i t ä i h m i n e n o n ? Mikä on ihmisen olemus, ihmisen idea?” (Erik Ahlman ”Ihmisen probleemi”, WSOY 1953, s.8) Ahlman jatkaa: ”Meidän tulee olla selvillä siitä, ettei lopullista ja täydellistä, tyhjentävää vastausta sellaiseen kysymykseen, kuin m i t ä i h m i n e n o n, milloinkaan voida antaa. Ihmisen olemus – niin kuin jokainen olemus – on käsitykseni mukaan tietty olevaisen l a a t u ; ja laatua, varsinkaan sellaista, mistä tässä on puhe, ei koskaan voida adekvaatilla tavalla tyhjentävästi ilmaista.”
Mitä sitten olisi pidettävä adekvaattina eli täysin oikeana käsityksenä ihmisen olemuksesta? Ahlmanin näkemys tuntuu varsin pessimistiseltä. Tuttu hokema saattaa tässäkin pitää paikkansa: ”Ei pidä koskaan sanoa: ei koskaan”. Varmaan onkin niin, ettei ihminen omin keinoin pysty ratkaisemaan olemuksensa perimmäisiä kysymyksiä, mutta jo entelekian tarkastelu voi antaa tästä viitteitä. Lisäksi on otettava huomioon se mahdollisuus, että aidot pyhät kirjoitukset, jotka perustuvat Jumalalta saatuihin ilmoituksiin, ovat antaneet tietoa ihmisen olemuksesta. Tällainen tarkastelutapa vaatii hiukan uskoa ja avoimuutta.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi (Charles R. Darwin, 1809 – 1882). Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei liioin tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa ja muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Jos ajattelemme maapallon ihmisten teknologian kehittymistä viimeisten sadan vuoden aikana, niin ei liene vaikea kuvitella, mihin jossain muualla on jo voitu päästä muutama tuhat vuotta meitä kehittyneemmissä sivilisaatioissa. Helsingin Sanomissa 6.1.2000 olleessa artikkelissa mainittiin Yrjö Karilaan ”Pikku Jättiläisen” mainitsevan uljaasti 1930-luvulla vuosisadan alkupuolen ihmeinä seuraavat: radio, Panaman kanava, ilmalaiva, lentokone, radium, elokuva, suuri valtamerilaiva. Lehti mainitsee edelleen, että 1900-luvun jälkipuolisko teki tuloaan vielä ihmeellisempänä: televisio, atomipommi, transistori, tietokone, ydinvoimala, laser, hologrammi, optinen kuitu, e-pilleri, satelliitit, sydämensiirto, Saturnus-5 -kantoraketti, kuumatkat, mannertenväliset ohjukset, Hubble-kaukoputki, geenisiirrot, internet ja kloonaus. – Viimemainittu alkaa jo lähetä kuolemattomuuden saavuttamista, kunhan kloonaus toteutetaan entropiasta vapaalla aineella, joka pystyy säilyttämään entelekian saavutukset.
Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä.
Kun olet noin kovina kaukana raamatun jumalkäsityksestä miksi et voi vain tunnustaa ettet ole kristitty vaan pelkkä mormoni jolla on uskontonsa lupa keksiä vaikka mitä jumalia ja ajatuksia niistä. Outoa että olet täällä sekä omatekoisten jumalien mannekiini että olet samaan aikaan väittänyt että vain ilmoituksien avulla voi saada oikeaa uskonnollista tietoa.
Kuolema ei ole ongelma joka pitäisi ratkaista eikä siihen ole ratkaisua kuolema on ollut olemassa niin kauan kuin elämäkin siksi meilläkin oli mahdollisuus tänne syntyä eikä pallomme ollut täynnä aiempaa kuolematonta elämää. Koko maapallomme elämä ja aurinkokunta katoaa kun aurinkomme sammuu , aurinkomme on kakkosluokan tähti eli vanhemman tähden kuolemasta syntynyt olemme hyötyneet monelaisista kuolemista ja tuhoista ja lopulta emme vältä omaammekaan .Miksi ihmeessä pitäisikään?
Väite siitä että Jumala on syntynyt eikä ole aina ollut olemassa, on syvästi antikristillinen. Sikäli se sopii hyvin mormonismin oppeihin.
Meisssäkin on jotain aina ollutta. Tyhjästä ei voi luoda mitään.
Mitä on aina? - Voiko täydellinen olento tulla täydelliseksi ilman kehitysvaiheita? Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Sellaiseksi ei voida tulla ilman kehitysvaiheita. Kristuskin syntyi maalliseksi lapseksi ja oppi siitä mitä Hän koki kunnes tuli täydelliseksi. Isä ja Kristus ovat yhtä.
Joh. 10:30
Minä ja Isä olemme yhtä."
Ymmärrän toki, että on vaikea ajatella ilman ennakkokäsityksiä ja olla itsenäinen. Meitä on kehotettu tutkimaan:
1. Joh. 4:1
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. [Matt. 24:11; 1. Kor. 14:29; Ilm. 16:13]
Kun kerran jumala Raamatussa ilmoittaa että on aina ollut jumala, ei muutu ja on luonut kaiken, maan ja taivaan ja kaiken mitä niissä on, miksi et sitä usko, vaan järkeilet omiasi ja laitat asiaan kuulumattomia raamatun jakeita todistaaksesi että sinä olet oikeassa ja raamattu väärässä? Ei sitä ole kohotettu tutkimaan millainen jumala on, vaan se on Raamatussa jumala ilmoittanut ja käskenyt sen jälkeen "tietämään".
Mormonismissa, se on täällä käynyt selväksi, voi askarrella oman jumalan ja antaa tälle ne ominaisuudet jotka oma järki sallii tai tuntuvat kivoilta, mutta kristinuskossa ei voi, joten missä on sinun rehellisyytesi? Et voi samalla olla tehnyt omaa jumalaa ja ilmoittaa että olet kristitty ja että kristittyjen pitää ymmärtää että sinä olet oikeassa ja Raamatun ilmoitus väärässä .
Millä tavoin olet itsenäinen tai ilman ennakkokäsityksiä ? Et ole kumpaaakaan, ei kukaan ole ja noudatat myös Smithin jumalallenne antamia ehtoja - mistä ne ovat peräisin?
Outoa! Olet sanonut ettet usko mihinkään Jumalaan, mutta neuvot kuitenkin millaiseen olisi uskottva. Et vaikuta rehelliseltä.
RAAMATUN MUKAAN hyvä mies! Jos väität uskovasi Raamattuun, miksi uskot Smithiin, joka opetti monessa asiassa Raamatun vastaisesti. Minun tai kaksipistepirkon uskomisella tai uskomattomuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Mitä "jotain" aina ollutta meissä on?
Entisenä jäsenenä sinulle on varmaan tuttu lause: "Älyä eli totuuden valkeutta ei ole luotu eikä tehty eikä sitä myöskään voida luoda eikä tehdä."
Ennen ihmisen tulemista Jumalan henkilapseksi ihminen oli henki, johon kuului äly. Tästä olemassaoln tilasta ei tietääkseni ole muuta ilmoitusta. Myös ihmisessä oleva materia on ikuista, luomatonta, mutta Jumala on järjestänyt sitä. Luominen on järjestämistä. Sekin lause ´lienee sinulle tuttu, että "henkikin on ainetta mutta hienompaa ja aineetonta ainetta ole olemassa".
Minusta entelekia on keskeinen ilmiö. Paljon puhutaan evoluutiosta, mutta entelekiaan kuuluu muukin kuin elävän luonnon kehittyminen. - Minusta Jumalakin on entelekian tulos.
Tuttu on jae "älystä", mutta en ole vielä törmännyt henkilöön (enkä tekstiin) joka osaisi selittää mikä/mitä tuo äly on.
"Henkemme" on mormonismin mukaan syntynyt joten äly ei ole henki eikä sielu tms.
Smithin väite materian ikuisuudesta on väite, ei tosiasia.
Olen rehellinen, olen kertonut etten usko jumalaan, mutta keskustelen sen perusteella mitä Raamattu jumalasta sanoo koska sinä väität että olet kristitty. Jos kristitty olisit, et voisi uskoa jumalaan jollaisen Raamattu kieltää ja väittää ettei Raamatun ilmoituksen kaltaista jumalaa edes voi olla, vaan itselläsi on parempi ehdotus jumalaksi .Sinä se tässä epärehellinen olet.
En neuvonut, vaan vain totesin mitä Raamattu opettaa, olinko siinä väärässä? En ollut. Saat keksiä millaisen jumalan haluat, ei sitä kukaan kiellä, mutta jos noin toimit, et ole kristitty. Mormonille tuokin sopii koska teillä tuntuu muutoinkin olevan epäselvää kuka ja millainen on uskontonne jumala .
"Minusta Jumalakin on entelekian tulos." Raamatun mukaan ei ole, joten Raamatun pääsanoma on sinusta siis väärä ja korvattavissa jopa sinun omilla fundeerauksillasi.
Ei ole mitään itsenäistä älyä yhtä vähän kuin itsenäistä aina ollutta hengitystä tai ruoansulatusta.Se materia mitä nyt on, on alkuräjähdyksen tulosta ja mitä oli tai ei ollut sitä ennen, sitä ei kukaan tiedä.
Ihmisestä tuli henki, kun hän tuli Jumalan henkilapseksi. Äly on meissä olevaa ikuista ja luomatonta. Sielu meistä tuli, kun saimme fyysisen ruumiin. Nykyinen sielumme on kuolevainen. Menemme tämän elämän jälkeen henkimaailmaan odottakaan ruumiin ylösnousemusta. Silloin meistä tulee kuolematon sielu. "Ruumis ja henki erottamattomasti toisiinsa littyneinä (voivat) saavat aikaan ilon täyteyden."
Siitä mitä henki on ei ole tarkempaa ilmoitus, mutta se on sanottu, että henkikin on ainetta. Älyn voimme tunnistaa itsessämme. Minusta se on paljon samaa kuin tietoisuutemme.
Tuo ei kerro yhtään mikä äly on. Se ei ole henki mutta on jotain joka on muka olemassa erillisenä. Tietoisuus ei ole mikään leijuva olio vaan aivojemme tulosta.
Tietoisuus on ihmisaivojen arvoitus:
http://www.aka.fi/fi/tietysti/tekniikka/nyt-pinnalla1/tietoisuus-on-ihmisaivojen-arvoitus/
Et voi sivuuttaa noin vain tietoisuuden arvoitusta. Tietenkin se esiintyy aivojemme toimintana, mutta vain niihin viittaaminen ei ratkaise sen arvoitusta.
”Tietoisuuden voi ajatella suodattimena aistitiedolle. Tietoisuus valitsee, mitä ihminen tarkkailee. Tutkimusryhmämme selvittää, miten solut synnyttävät tämän suodattimen, tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden mekanismin.” Otsikko puhuu arvoituksesta mutta tutkija ei puhu. Tukittatavaa riittää, mutta on tutkijoiden tehtävänä asiat selvittää, ei tähänkään voi heittää mitään uskontojen perusteettomia kliseitä kuten sinä teet.
Tietoisuutta ei nimenomaan voi selittää aivotoimintojen ulkopuolisena prosessina viittaamalla Smithin keksimään "älyyn" josta kukaan ei osaa sanoa mitään muuta kuin että "se on jotain ikuista ja luomatonta".