Leski ja lapset.
Perinnönjako kesken. Leskellä hallintatestamentti, kuolinpesä jakamatta, lesken hallinnassa. Omaisuus: pieni kerrostalohuoneisto, jossa leski asuu, ja kesämökki, metsäpalsta.
Nyt yksi lapsista eroamassa. Kenen puoleen lesken tulisi kääntyä, että saisi neuvot osituksen suorittamiseen. Perillisellä on yksi täysi-ikäinen poika, joka jää äitinsä kanssa samaan talouteen.
Pitääkö suorittaa perinnönjako?
Perinnönjako kesken. Leskellä hallintatestamentti, kuolinpesä jakamatta, lesken hallinnassa. Omaisuus: pieni kerrostalohuoneisto, jossa leski asuu, ja kesämökki, metsäpalsta.
Nyt yksi lapsista eroamassa. Kenen puoleen lesken tulisi kääntyä, että saisi neuvot osituksen suorittamiseen. Perillisellä on yksi täysi-ikäinen poika, joka jää äitinsä kanssa samaan talouteen.
Pitääkö suorittaa perinnönjako?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun perittävän (P) lapsista yksi (LE) on eroamassa, hänen omaisuuteensa hänen ja puolison välisessä omaisuuden osituksessa luetaan osuus P:n jakamattoman kuolinpesän omaisuuteen. Tämän takia P:n ja hänen leskensä välillä ei tarvitse toimittaa omaisuuden ositusta eikä P:n jäämistössä perinnönjakoa. LE:n pesäosuuden arvon määrittämiseksi nuo toimet kuitenkin laskennallisesti tulee tehdä.
Ensin tehdään laskennallinen ositus P:n ja hänen leskensä välillä. Omaisuus arvostetaan sen ajankohdan mukaan, jona LE:n avioerohakemus toimitettiin käräjäoikeuteen. Jos leski on varakkaampi osapuoli, hänen ei laskelmassa tarvitse antaa omaisuuttaan tasinkona P:n perillisille; toisin päin (leski on tasinkoa saava osapuoli) tasinko huomioidaan.
Sen jälkeen tehdään laskennallinen perinnönjako lasten kesken. Lapsille tulevien asunto-osuuksien arvoa laskee lesken elinaikaisen hallintaoikeuden muodostama rasite. Näin saatu LE:n osuuden arvo otetaan huomioon LE:n ja hänen puolisonsa välisessä osituksessa.
Jos P:ltä jäi testamentti, jonka mukaan perillisen puolisolla ei ole avio-oikeutta perintöön tai jos LE:n ja hänen puolisonsa välillä on avioehto, mainittua laskennallista osuutta P:n jakamattoman kuolinpesän omaisuuteen ei oteta huomioon LE:n ja hänen puolisonsa välisessä osituksessa LE:n omaisuutena.
Jos LE:n puoliso ei hyväksy em. tavoin laskettua pesäosuuden arvoa käytettäväksi heidän välisessään omaisuuden osituksessa, joko a) P:n jälkeen toimitetaan osakkaiden kesken reaalisesti omaisuuden ositus ja perinnönjako, tai b) LE:n ja puolison osituksen toimittajaksi määrättävä pesänjakaja määrittää laskennallisesti LE:n kuolinpesäosuuden arvon.
Täydennys:
"Lapsille tulevien asunto-osuuksien arvoa laskee lesken elinaikaisen hallintaoikeuden muodostama rasite."
Kun testamentin mukaan lesken hallintaoikeus koskee muutakin kuin asuntoa, rasite vähentää muunkin omaisuuden asunnon arvoa vastaavasti.
Kaava on tässä: Tietty omaisuus - (a x b x omaisuus) = ko. omaisuuden alennettu arvo
a = lesken iän mukaan mmäräytyvä kerroin ks. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378#L2P10
b = 5/100 asunnosta, 3/100 muusta
Onko todella niin, että perintöveroa alentava hallinnan rasite huomioidaan myös osituksessa?
Olenko muka sanonut noin?
Tosiaan, mutta toistan kysymyksen perinnönjaossa käytettävän arvon osalta?
"Onko todella niin, että perintöveroa alentava hallinnan rasite huomioidaan ..."
Oletko ajatellut, miksi perintöverotuksessa tällainen alennus tehdään? Ei sitä ihan tyhjästä, verottajan armeliaisuudesta tehdä. Alennus tehdään, koska rasitteellinen omistus on omistajalle vähemmän arvokas kuin rasitteeton omistus. Sen ehto on, että tuo rasite, lesken hallintaoikeus, perustuu lakiin (perintökaaren 3 luku) tai testamenttiin. Jos sen peruste on pelkkä sopimus, vähennystä omaisuusarvoon ei tehdä.
Jos siis LE saa perintönä tällä tavoin rasitettua omaisuutta, sen arvoon tulee tehdä vähennys (kapitalisoida rasite) samoin kuin tehtiin perintöverotuksessa. Rasite ei kuitenkaan ole välttämättä saman suuruinen kuin perintöverotuksessa, jos leski LE:n ositusperusteen syntyessä on iäkkäämpi kuin puolisonsa kuollessa.
Olen toki ajatellut ja pk:sta etsinytkin ennen kuin kysyin. Päädyin käsitykseen, että verolaki huomioi lähinnä haltijan ikään, eli laskennalliseen elinaikaan perustuvan hallinnan aiheuttaman viiveen perinnön haltuun saamisessa. Jakohan on usein tekemättä perintöveroa määrättäessä ja huojennus jakautuu koko sakille osien suhteessa. Kun ositusta ja jakoa tehdään niin rasitettu perintö voi osua kokonaan yhdelle. Tottahan ainakin tämä pitää kompensoida ja esittämäsi matikka soveltuu ohjeeksi. En epäile etteikö pesänjakajatkin päätyisi samaan. Kiitos perusteluista.
Rasite tulee tietysti perinnönjaossa ottaa huomioon siten, ettei rasitettua omaisuutta jaeta vain yhdelle perilliselle ja muille rasitteetonta. Pesänjakajan tulee ottaa tämä huomioon jakopäätöksessään.
"Omaisuus arvostetaan sen ajankohdan mukaan, jona LE:n avioerohakemus toimitettiin käräjäoikeuteen."
Väärin!
Omaisuus arvostetaan sen ajankohdan mukaan, jolloin ositus toimitetaan.
Ja sama jäämistöosituksessa.
Juuri niin.
Osituksen kohteena on se omaisuus, joka puolisoilla oli ositusperusteen syntyhetkellä, mutta varat arvostetaan käypään arvoonsa, joka niillä on silloin kun ositus toimitetaan.
Tämä saattaa jopa kääntää tasingonmaksuvelvollisuuden päinvastaiseksi kuin mitä se alunperin oli.
Vaihtoehtoisesti, jos tavarat on myyty käypään hintaan ositusperusteen syntyhetken ja ositushetken välillä, ne arvostetaan myyntihintaansa.
Liittyen alkuperäiseen kysymykseen, voisiko eroava poika luopua perinnöstään (jos hänellä on lapsia perintö menee heille) ja tällä tavalla vähentää AO-omaisuutensa arvoa?
Olet oikeassa, sattui lipsahdus. Tarkoitus oli sanoa, että, kun P:n pojan ositusperuste on myöhempi kuin P:n kuolema, pojan osituksessa otetaan huomioon se omaisuus eli tässä pojan osuus P:n jakamattoman kuolinpesän omaisuuteen, mitä pojalla on ositusperusteen syntyessä eli avioerohakemuksen jättämisen ajankohtana. Osituksessa toki käytetään lähtökohtaisesti jakoajankohdan mukaisia käypiä arvoja, kuten olen täälläkin lukuisia kertoja kertonut, joten kuolinpesäosuus arvostetaan pojan osituksessa ositusperusteen syntyajankohdan arvoihin.
"voisiko eroava poika luopua perinnöstään (jos hänellä on lapsia perintö menee heille) ja tällä tavalla vähentää AO-omaisuutensa arvoa?"
Poika voisi luopumisella - laillisesti - huonontaa velkojiensa asemaa. Mutta toisin on aviopuolison oikeuden osalta. Luopujaperillisen puolison oikeutta nimittäin suojataan vastikesäännöstän avulla.
AL 94.1
"Jos puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt, saakoot toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta sanotun omaisuuden säästön vähentymistä, niinkuin 93 §:ssä sanotaan. Sellaista vastiketta otettakoon, kuitenkin vain puolet siitä, mitä muuten ei voitaisi suorittaa, myöskin siitä vastikevelvollisen puolison omaisuudesta, johon ei ole avio-oikeutta, mikäli omaisuus ei mene velan katteeksi."
Jos kuitenkin perintöomaisuuteen olisi voitu soveltaa osituksen sovittelusäännöstä (AL 103b §), vastiketta ei välttämättä tulisi annettaisi.
AL 103 b.1
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus."
Jos luopuminen tapahtuu vasta ositusperusteen syntymisen jälkeen, luopuminen ("hukkaaminen") on oikeuskäytännössä kompensoitu toimittamalla ositus ikään kuin hukaamista ei olisi tapahtunut. Hukattu määrä on siis lisätty puolison varoihin ja siten ennallistettu tilanne. Tällaisessakin tapauksessa osituksen sovittelusäännöstöllä voi olla vaikutusta menettelyyn. (Lähde: Suomen jäämistöoikeus I)
"Osituksessa toki käytetään lähtökohtaisesti jakoajankohdan mukaisia käypiä arvoja, kuten olen täälläkin lukuisia kertoja kertonut..."
Anteeksi missä olet näin sanonut? Ja vielä "lukuisia kertoja"?
00530:
"Poika voisi luopumisella - laillisesti - huonontaa velkojiensa asemaa."
TARKENNUS: Ei kuitenkaan esim. enää silloin, jos kuolinpesäosuus on ulosmitattu.
00530:
"Luopujaperillisen puolison oikeutta nimittäin suojataan vastikesäännöstän avulla."
OIKAISU: No eihän nyt perinnöstä luopuminen sentään rinnastu siihen mistä tuolla AL94 §:ssä säädetään, eli tilanteeseen, jolloin henkilö vähentää AO-omaisuuttaan hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan tms.
Vai pitääkö 00530 tulevia perintöjä sellaisena varallisuutena, johon perillisen puolisolla olisi jokin lakisääteinen oikeus? Huhhuh, millaista tulkintaa.
Perinnöstä luopuminen EI siis anna toiselle puolisolle vastikeoikeutta. Tai ainakin vastikesäännöstön soveltaminen edellyttäisi erityisiä syitä.