Parisuhde ja erillään asuminen

Ikäpari

Seurasin tuossa hiljan eräällä toisella nettipalstalla ollutta keskustelua, joka sai alkunsa erään sanomalehden erillään asuvia aviopareja koskeneesta artikkelista. Jäin kyllä vähän äimän käkenä ihmettelemään, kun keskustelijat lähinnä toivat esille ko. ratkaisun itsekkyyttä: ei synny lapsia (mistähän he tämän päättelivät?), taloudellisesti kannattavaa kun molemmat saavat asumistukea (eiväthän kaikki suinkaan asumistukea saa - kyllä yhdessä eläminen muutenkin tulee halvemmaksi kuin kahden huushollin ylläpito) ym.ym.
Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten elämänsä ja parisuhteensa järjestää? Meille, kahdelle jo lapsensa tehneelle ikäihmiselle, oli luonnollinen vaihtoehto jatkaa erillään asumista avioitumisen jälkeenkin. Tuskinpa valinnastamme kukaan yksilö taikka yhteiskunta isommalti lienee kärsinyt.

23

3875

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • utuser

      Haha. Minulle ei ainakaan lapsia synny, asun yhdessä tai erikseen miesystäväni kanssa. Olenhan jo 50 v :D.

      Sitä miettisin, miksi ylipäänsä pitää parisuhde perustella, ellei asu yhdessä. Joskus on taloudellisesti kannattavaa asua yhdessä, joskus (aika usein) ei. Riippuu tilanteesta. Mutta en näe kovasti järkeä asua yhdessä tai erikseen PELKKIEN taloudellisten syiden vuoksi.

    • äimänkäkenä

      Aviomiehelläni ja minulla on edellisistä liitoistamme lapsia, yhteisiä ei ole, eikä tule. Asumme erillämme monestakin käytännön syystä, rahallisesti olisi kannattavampaa asua yhdessä, mutta käytännön syistä ei.

      Emme jaa mitään kuluja, kaikki tulot ja menot ovat omiamme. Asumme molemmat omien lapsiemme kanssa tahoillamme, mies ei osallistu tietenkään lapseni elatukseen eikä muihinkaan elinkustannuksiimme millään lailla, kuten en minäkään heidän. Kun menimme naimisiin, menetimme lapsistamme yksinhuoltajakorotuksen (n.50e), ja kelasta sanottiin, että vaikka asumme erillämme yhteiskunta olettaa meidän aviopareina jakavan kaikki kulut silti!? Ei auttanut selittää eikä todistella ettei näin suinkaan ole, yhteiskunta ei edes oleta avioparien asuvan erillään, joten sitä ei oteta huomioon laissa! Jos olisimme olleet menemättä naimisiin ja jatkaneet kuten tähänkin asti, olisimme saaneet pitää korotukset. No meitä ei rahanmenetys estänyt menemästä naimisiin, mutta kyllä on niin jälkeenjäänyttä lakipykälää tässä maassa, että ei uskoisi todeksikaan!!

    • Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että avioliitto on ennen muuta lainopillinen sopimus, jolla ei välttämättä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ja yksi osa avioliittolain idea on molemminpuolinen elatusvelvollisuus. Ei se mielestäni ole jälkeenjäänyttä. Eihän naimisiin ole pakko mennä. Vai onko tarkoitus poimia avioliittosopimusesta vähän kuin rusinat pullasta?

      • äimänkäkenä

        Itse en kyllä mennyt naimisiin muuta kuin rakkaudesta. Avioliiton elatusvelvollisuus on turha muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut omia tuloja, eli nykyään siis ihan tarpeeton pykälä. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta nainen sai taloudellisen turvan, ja jos oli lapsi tulossa. Nykyään mennään enimmäkseen rakkaudesta naimisiin ja hyvä niin.


      • Ratikkakuski
        äimänkäkenä kirjoitti:

        Itse en kyllä mennyt naimisiin muuta kuin rakkaudesta. Avioliiton elatusvelvollisuus on turha muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut omia tuloja, eli nykyään siis ihan tarpeeton pykälä. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta nainen sai taloudellisen turvan, ja jos oli lapsi tulossa. Nykyään mennään enimmäkseen rakkaudesta naimisiin ja hyvä niin.

        Eikö sitä voi rakastaa ilman avioliittoakin? Etenkin, jos avioliittolaki on niin vanhentunut?


      • oiuoiu

        Totta. Avioliitto on nimenomaan juridinen sitoumus, vaikka siltä useinkin halutaan ummistaa silmät... Puhutaan rakkaudesta, mutta rakastaahan toki voi ilman avioliittoakin.


      • äimänkäkenä
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Eikö sitä voi rakastaa ilman avioliittoakin? Etenkin, jos avioliittolaki on niin vanhentunut?

        Avioliittomme on rakkautemme symbolinen yhteenliittymä, ei siis ajatukseltaan sellainen, että toisen kuuluisi elättää toista ja mitä kaikkea avioliittolaki saneleekaan. Hyväksymme jälkeenjääneen avioliittolain, ei siinä mitään, olkoon mikä on, halusimme avioitumisella antaa "sinetin" sitoutumisellemme ja rakkauden vaalimiselle. Minkäänlaista juridista tarkoitushakuisuutta avioitumisellamme ei ollut, vaan puhtaasti rakkaudellinen merkitys.

        Olisimme ihan hyvin voineet olla menemättä naimisiinkin, mutta emme antaneet vanhanaikaisen avioliittolain ainakaan olla esteenä sille, että halusimme liittyä myös aviollisesti yhteen. Avioliitto oli hyvä ratkaisu, liittoomme tuli lisää henkistä syvyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta avioitumisen myötä.


    • eläitseäläneuvotoisia

      Kukin elää itse elämänsä ja pari päättää itse, ovatko naimisissa, asuvatko yhdessä vai miten haluavat elämänsä järjestää. Yhteiskunta sanelee, miten milloinkin tukee tai ei tue. Ystävät ja kylänmiehet saavat olla mitä mieltä lystäävät.

      Itse olen naimisissa. Lapset ovat lähteneet ja odotan mummuksi pääsemistä, muttei sitä välttämättä koskaan tapahdu. Nyt olen työttömänä enkä enää välttämättä uutta vakipaikkaa löydä eli mieheni osin elättää minua ihan vanhaan malliin. Jollekin nuoremmalle suhteelle se toisi jännitteitä ja voisi johtaa eroon.

      Tuttavapiirissä on pari, nyt jo eläkkeellä molemmat ja asuvat erillään. Oikeastaan kaksikin paria. Paremmin tuntemani pari oli kai lähellä eroa, mutta erillään asuminen pelasti suhteen.

    • hjjkuii

      Kyllä eronneiden lapsiperheiden vanhempien olisi syytä elää ihan omassa asunnossaan lastensa kanssa. Kyllä uuspuolisoiden tapaamiseen riittää hyvin se joka toinen viikonloppu ja muutamissa tapauksissa kai on se vuoroviikko asuminen.
      Eihän teidän lapsetkaan näe toista vanhempaan kuin joka toinen viikonloppu.

    • omamielipide

      Minusta olisi parempi asua erillään, koska asun yhdessä lapseni kanssa. Yhteistä aikaa sitten viikonloppuisin ja joskus arki-iltaisin.

    • Häh_entajuaen

      En tajua miksi teidän sitten piti mennä naimisiin kun ette edes yhdessä asu. Ei se rakkaus mitään papin ammenta tai nimiä papereihin tarvitse. ?

      • äimänkäkenä

        Ei se rakkaus mitään yhdessäasumista tarvitse ;D

        Voi rakastaa ja olla naimisissa ja asua erillään, mitä tajuamisen ylempää tasoa tuo yksinkertainen yhtälö vaatii?!


    • timeout

      Aikuiset ei asu yhdessä, se on teinien juttuja ja katuvat sitä!

    • hjkui

      Uusparien avioliittoa en lainkaan ymmärrä. Minusta siinä taitaa olla kyse enemmän toisen maalliseen mammonaan kiinni pääseminen kuin mikään muu. Avioehto koetaan rakkaudettomuudeksi, jota se ei suinkaan ole. Uusperheen aikuiset ovat jo kerran lusikkansa jakaneet, ei enää uutta jakamista, joten ei avioliittoa eikä yhteistä omaisuutta. Eikä se yksi kerta ole opettanut jo miten rankkaa sellainen on.
      Ja ne entisten liittojen lapset, nehän näillä teoilla aina sivuutetaan, eli se uusikko pistetään lasten edelle, mitä se kertoo. Kertoo että oma äiti ja isä eivät välitä lapsistaan lainkaan, kyllä sen uuden aikuisen pitää olla sydämessä vasta lasten jälkeen, tulee aika että lapset alkavat pärjätä ominkin avuin, mutta siihen tarvitaan eroperheissä paljon enemmän tukea vanhemmilta ja pitkään vielä nuorina aikuisinakin. Kyllä eronne niin rankka paikka on ollut lapsillenne, että tarvitsevat sitä turvaavaa ja rehellistä aikuista turvakseen, he ovat oppineet niin pahasti pelkäämän elämän petollisuutta.
      Kun uskallatte tehdä sen, että uutta ihmistä ei kotiinne tule eron jälkeen, vaan se perheen tynkä jatkaa yhdessä, silloin näette, miten paljon se yhdistää lapsia ja tätä lähivanhempaa. Voin se aikuinen ystävä omassa kodissaan ja silti voitte tavata toisianne, sillä eroperheissä sitä omaakin aikaa on paljon runsaammin aikuisilla kuin ydinperheissä.
      Olenkin monesti miettinyt, sitäkö erolla haetaankin, väsytään omaan perheeseen, ei niinkään siihen puolisoon, vaan kodin hoitoon vastuuseen lapsista. Puolisosta vain tehdään se syyllinen, hänen oletetaan tekevän kaiken tuon yksin. Kun ei niin tapahdu, sitten haetaan uutta, joka ilmeisesti on jo karannut omasta kodistaan ja ihan samoista syistä, joten ei hän toisen lapsia hyväksy, ala hoitamaan, maksele kuluja tai osallistu sitä vähääkään kodin hommiin. Lisäksi hänelläkin on useimmiten lapset, jotka käyvät tämän luona, onkin moninkertainen lapsilauma, ja työtä ja monta muutakin asiaa monin kerroin enemmän.

      Sanoisin kyllä monelle, äly, älä jätä.

      • äimänkäkenä

        Huomaa kyllä ettet tosiaankaan ymmärrä oikein mitään elämästä.. avioliitoista, eroista, perhekuvioista, lapsista.. , mutta ei se mitään. Sinun näkemyksilläsi ei ole vaikutusta, me täällä jatkamme elämää ihan omalla tyylillämme ;)


      • sorijosloukkaanmutta

        Voi jestas sua. Mistä ihmeestä kumpuaa tuo sun vihasi eronneita ja uuseperheessä eläviä kohtaan? Missä ajassa sä elät? Ennen vanhaan varmasti oli monella avioon menon taustalla taloudellinen tilanne ja siitä avioitumalla mahdollisesti saatava hyöty. Kun ei ollut avioehtoa, niin omaisuushan meni eron tullessa puoliksi. Tunnusta pois, niitä pitkään avioliitossa olleita pareja on pilvin pimein, jotka kärsii huonossa liitossa kun taloudellisesti ei ole muka mahdollista erota. Kun hölmöt eivät ole edes avioehtoa tehneet suojatakseen mahdollisen oman omaisuutensa.
        Nykyisin puolisot ovat harvoin taloudellisesti riippuvaisia toisistaan. Veikkaan että uusperheissä avioon mennään rakkaudesta. Ei rahasta eikä maallisesta mammonasta. Kaikilla ihmisillä on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi ja jakaa rakkauttaan. Mun mielestä on hemmetin rohkeaa eron jälkeen uskaltaa yrittää uudestaan parisuhdetta jonkun muun kanssa. Hatunnosto heille, jotka siihen pystyy eivätkä anna entisten epäonnistumisien lannistaa itseään. Oletko ajatellut, että erosta voi myös oppia jotain? Oppia tietämään, miten ei pidä elää. Ero pakottaa monen ihmisen katsomaan itseään peiliin, missä meni vikaan, mikä oli oma osuuteni asiassa, voisinko seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin yms. Eikä sellaiset ihmiset varmasti toista samoja virheitään uudessa parisuhteessa.
        Sä tiedät varmasti vain yhden uusperheen, jossa lapset on joutuneet kärsimään? Sä luulet, että kaikki uudet suhteet on tuhoon tuomittuja. Eivät ole. Se riippuu tasan tarkasti niistä kahdesta, jotka siihen ryhtyy miten homma toimii. Yleensä toimiikin hyvin. Avaa vähän tukkoista ajatusmaailmaasi ja katsele ympärillesi. Älä tuomitse heti kaikkia eronneita. Eroihin on aina joku syy. Sitä vaan ei kaikki halua ympäriinsä julistaa, miksi meille tuli ero. Juurin siksi, että sunlaisia pahanilmanlintuja on kaikkialla.


      • Thatsit

        Kaikkiko uusparit samanlaisia, hjkui? Hah. No eipä todellakaan.

        Kaikki tuntemani uusparit ovat tehneet avioehdon. Mutta tietenkin esim. yhteisesti hankittu omistusasunto on molempien nimissä = molempien omaisuutta = jaetaan erossa tai toisen puolison kuoleman jälkeen 50/50, ellei omistussuhteet ole toisin (tai tehty testamenttia). Ja tämäkö on myös mielestäsi väärin? Sinulla on mitä ilmeisemmin jotain hampaankolossa uusperheellisiä vastaan. Mistä se johtuu?

        "joten ei avioliittoa eikä yhteistä omaisuutta"

        Voihan avoliitossakin olla yhteistä omaisuutta! Esim. omistusasunnon kohdalla sen jako ero- tai kuolematapauksessa menee myös niin, että asunto jaetaan (yleensä) puoliksi. Perikunta, johon voi kuulua molempien avopuolisoiden lapsia tai muita sukulaisia, omistaa toisen puolen, avokki toisen. Mikä sinua oikein rassaa uusperheiden avioliitoissa? Vai etkö tiennyt miten omaisuus avoeroissa jaetaan? Oletko nyt uusperheellisten avoliittojakin vastaan?

        Ja sitten vielä yksi esimerkki. Ensimmäisessä avioliitossa ei ole tehty avioehtosopimusta. Se olisi kuitenkin ollut tuikitärkeä, koska toisella puolisolla oli yritys. No, tai ei ollut, kun liitto solmittiin. Yrityksen ei kuitenkaan pitänyt kaatua niskaan, eikä siitä pitänyt jäädä toiselle puoliskolle suuria velkoja. Toinen makseli velkojaan, puoliso elätti. Mikäli oli lapsia, ja puolisolla ihan normaali palkka, koko perheen elättäminen ei ollut mahdollista. Ero tuli jossain vaiheessa pelkästään käytännön syistä, tosin yleensä muutenkin. Kun puoliso kääntyy kotona hädin tuskin nukkumassa, 7vrk viikossa, ei voi puhua yhteiselämästä. Jokatapauksessa erossa ei jää yhtäkään lusikkaa jakoon. Toiselle tai peräti molemmille voi sen sijaan jäädä kasoittain velkaa. Ja velan hoitaminen syö puolestaan kaiken mahdollisen ajan elämästä. Myös velallisten lapsilta.


    • 12121212121212

      Minä en taas tajua miksi pitää asua erillään, mielestäni sama juttu melkeen kuin sinkkuus

      • äimänkäkenä

        Eipä tarvitse tajutakaan :D Pääasia, että erillään asuvat ovat tajuissaan ;D

        Parisuhde on myös henkistä yhteyttä, ja rakkaudentunteeseen ei tarvita jatkuvaa yhdessäoloa ja taloudellista yhdentymistä. Talouden jakaminen ei kumminkaan auta, jos rakkaus ja henkinen yhteenkuuluvaisuuden tunne puuttuvat suhteesta. Jos yhdessäasumiseen on hyviä edellytyksiä, niin siitä vaan yhdessä asumaan. Jos taas moni käytännön asia sujuu paremmin erillään asuessa, niin se on nykyään onneksi mahdollista.

        Aika usein yhdessäasumiseen liittyy yhteensovittamiseen liittyvää eripuraa, erillään asuessa ne jää luonnollisesti pois.


      • Thatsit

        Miksi parin pitäisi asua yhdessä, 12121212121212 ?


    • Thatsit

      "Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten elämänsä ja parisuhteensa järjestää?"

      Niinpä. Mutta aika yleisesti monet haluavat järjestää oman elämänsä sijasta toisten elämää. Tämä halu kumpuaa siitä, että kun itsellä ei ole kivaa, ei muillakaan saa olla. Erillään asumisessa monia ehkä potuttaa se, ettei kaikkien pariskuntien esim. tarvitse riidellä turhista jokapäiväisistä asioista. Myös toisen kontrollointi ja arkeen puuttuminen on erillään asuessa kovin vaikeaa...

      • omamielipiteeni

        Niinpä, kukin pari tekee niin kuin heille sopii. Minä en halua asua koko aikaa yhdessä, koska tarvitsen omaa aikaa ja nuorin lapseni asuu kanssani.


      • oiuoiu
        omamielipiteeni kirjoitti:

        Niinpä, kukin pari tekee niin kuin heille sopii. Minä en halua asua koko aikaa yhdessä, koska tarvitsen omaa aikaa ja nuorin lapseni asuu kanssani.

        No niinpä.

        En halua asua yhdessä, koska tarvitsen myös omaa aikaa sekä tilaa. Lisäksi arvostan erillisiä raha-asioita asuntoa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En löydä sinua

      En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k
      Ikävä
      22
      2351
    2. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      106
      2260
    3. Mihin kaivattusi

      Ja sinun juttusi kaatui?
      Ikävä
      52
      2247
    4. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      32
      1527
    5. Hajoaako persut kuten 2017?

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen
      Maailman menoa
      238
      1512
    6. Opettelen sun jokaisen virheen

      ja rakastan sua.
      Ikävä
      30
      1446
    7. Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle

      IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt
      Kankaanpää
      36
      1402
    8. Mitä uskot sinun

      Ja kaivattusi välillä tulevan tapahtumaan lähiaikoina
      Ikävä
      95
      1161
    9. Ne oli ne hymyt

      Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä
      Ikävä
      20
      1136
    10. Mitä haluat oikeasti

      Mun ymmärtävän? Sitäkö ettet rakasta ja ole valmis mihinkään?
      Ikävä
      26
      1126
    Aihe