Katsokaapa tai nauhoittakaapa tänään Yle Teemalta klo 22 kotimainen elokuva "Luottamus", ellette ole nähneet. Minä katsoin sen aikoinani melko tuoreeltaan ja teki todella pahaa katsoa. Oksennus hiipi kurkussa koko ajan.
Luottamus on hyvin poikkeuksellinen elokuva. Se on selkeästi propakandaelokuva. Poljento on sama, kuin kiinalaisissa Maon aikaisissa elokuvissa tai pohjois-korealaisessa kaikessa TV-materiaalissa. Puhtaat propakandaelokuvat ovat melko harvinaisia Suomen elokuvahistoriassa. Kyllä niitäkin löytyy, mutta melkeimpä vain ennen sotaa ja sotien aikaan tehtyjä ja niissä propakanda suuntautuu myös itään, mutta toisessa mielessä. Niiden neuvostovastaisuus on suhteessa vain murto-osa sittä, mikä on neuvostomyönteisyys Luottamus-elokuvassa.
Yksi hyvä puoli elokuvassa kyllä on: Se kuvaastaa sitä lohduttoman surullista 1970-luvun ilmapiiriä, jolloin yhteiskunnallinen ilmapiiri oli osittain noin mädäntynyt.
Elokuva sai elokuvatukea. Nykyisin tällaiset poliittiset propakandaelokuvat eivät mitä luultavimmin saisi elokuvatukea, jos tarkoituksena olisi vain ylistää esimerkiksi Pohjois-Koreaa tai Suomen Vastarintaliikettä.
Toiseksi on surullista, kuinka suomalaiset näyttelijät on saatu mukaan tällaiseen sontaan. Olivatko he kaikki kommunisteja ja ovatko edelleen? Taiteilijoilta voisi odottaa hieman enemmän yhteiskunnallista vastuunottoa ja pidättäytyä diktatuurin ylistämisestä, vaikka siitä saisikin palkkaa.
Elokuva näyttää saaneen joitakin palkintojakin jopa. Taiteellisesti ottaen tämä on kyllä surkein elokuva, mitä suomessa on itsenäisyyden koskaan tehty mykkäelokuvat mukaan lukien.
Tässä Leffatykin arvostelu (1 piste viidestä) kyseisestä elokuvasta joskus aikoinaan:
"Syvimmän suomettumisen aikaan 70-luvulla tehty mukahistoriallinen propagandaoksennus "Luottamus" on kotimaisen elokuvan pahimpia mätäpaiseita. Muistaakseni tämä on jossakin suomijulkaisussa joskus nimetty kotimaisen camp-viihteen parhaimmaksi tai pahimmaksi yksilöksi (ohi mm. Sensuelan), katsantokannasta riippuen. Valintaa on helppo puoltaa." (Leffatykin arvostelu)
Luottamus on hyvin poikkeuksellinen elokuva. Se on selkeästi propakandaelokuva. Poljento on sama, kuin kiinalaisissa Maon aikaisissa elokuvissa tai pohjois-korealaisessa kaikessa TV-materiaalissa. Puhtaat propakandaelokuvat ovat melko harvinaisia Suomen elokuvahistoriassa. Kyllä niitäkin löytyy, mutta melkeimpä vain ennen sotaa ja sotien aikaan tehtyjä ja niissä propakanda suuntautuu myös itään, mutta toisessa mielessä. Niiden neuvostovastaisuus on suhteessa vain murto-osa sittä, mikä on neuvostomyönteisyys Luottamus-elokuvassa.
Yksi hyvä puoli elokuvassa kyllä on: Se kuvaastaa sitä lohduttoman surullista 1970-luvun ilmapiiriä, jolloin yhteiskunnallinen ilmapiiri oli osittain noin mädäntynyt.
Elokuva sai elokuvatukea. Nykyisin tällaiset poliittiset propakandaelokuvat eivät mitä luultavimmin saisi elokuvatukea, jos tarkoituksena olisi vain ylistää esimerkiksi Pohjois-Koreaa tai Suomen Vastarintaliikettä.
Toiseksi on surullista, kuinka suomalaiset näyttelijät on saatu mukaan tällaiseen sontaan. Olivatko he kaikki kommunisteja ja ovatko edelleen? Taiteilijoilta voisi odottaa hieman enemmän yhteiskunnallista vastuunottoa ja pidättäytyä diktatuurin ylistämisestä, vaikka siitä saisikin palkkaa.
Elokuva näyttää saaneen joitakin palkintojakin jopa. Taiteellisesti ottaen tämä on kyllä surkein elokuva, mitä suomessa on itsenäisyyden koskaan tehty mykkäelokuvat mukaan lukien.
Tässä Leffatykin arvostelu (1 piste viidestä) kyseisestä elokuvasta joskus aikoinaan:
"Syvimmän suomettumisen aikaan 70-luvulla tehty mukahistoriallinen propagandaoksennus "Luottamus" on kotimaisen elokuvan pahimpia mätäpaiseita. Muistaakseni tämä on jossakin suomijulkaisussa joskus nimetty kotimaisen camp-viihteen parhaimmaksi tai pahimmaksi yksilöksi (ohi mm. Sensuelan), katsantokannasta riippuen. Valintaa on helppo puoltaa." (Leffatykin arvostelu)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.