Mitä syrjäytyminen on?

Ensin menee työt ,sittenmenee rahat ja toimeentulo.Sosiaaliturvan olessa riittämätön täytyy pennosia venyttää ,eikä ne riitä silti. Tekemiset ja harrastamiset rajoittuu olemattomiin. Ei ole syrjäytyneita on vain syrjäytettyjä. Tuta pelia kun jatkuu kuukausi jopa useita vuosia ,kukapa se enää olisi mihinkään kovin motivoitunut ,kun yrityksistä huolimatta ei asemaansa ole voinut parantaa ,kun töihin ole päässyt. Voi vain kuvitella mitä tuo tekee ihmiselle ja onko hänen talous yliäätänsä siinä kunnossa enää,että töihin edes on mahdollisuuksia enää lähetä. Saattaa ylivelkaanttua ,kokea henk.kohtaisen konkurssin ja rahat ei riitä edes bussilippuu ja vaatekerrat on jäänyt uusimatta vuosi tolkulla. Aseta itsesi noihin housuihin,niin kyllä sitä rupeaa pikkuhiljaa valkenemaan mistä kenkä puristaa ja "syrjäytyminen" johtuu.

Aloitus on provo.

Omaan melkoisen nipun ko. kriteereitä, joiltain osin melko pohjalla olevia jo - ei toki kaikilta osin.

Toisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen, se jos niitä kontakteja muihin ihmisiin ei enää ole. Elämä on jo suurimmalta osin sellaista yhdessä paikassa jumittamista, kenties kaupassa ruokaostoksilla käynnit ovat ainoa hetki kun enää muita ihmisiä näkee.

Oikeastaan voisi verrata jo 20 - 30 vuoden vankilakakkuun, sieltä vaan vapautuu joskus pois, tästä ei.

Terveystilanne yleensä jo huonohko, hoitamattomia vaivoja roppakaupalla, osittain sen takia miten kokee jo muut ihmiset ja kaikki systeemit, ei tee mieli edes mennä sinne julkiselle puolelle jotain valittamaan, ja mitä sillä aspiriini lumelääkepurkilla tekee muutenkaan mikä sieltä vaan määrätään "lääkkeeksi". Jotain vaivoja saattaa saadakin hoidatettua siellä, vaan enimmät jää.
Ne on ne kustannus säästötalkoot, ne iskee juuri tällaisiin.
Eli monilta osin - terveydenhoitoa ei ole.

Pitemmältä ajanjaksolta - jopa kymmenien vuosien ajalta - huonohkot tulot, keskimäärin aina alle köyhyysrajojen alle jääviä tuloja, joihin sitten on sopeutuminen.
Ei harrastuksia, matkusteluja eikä oikeastaan mitään mikä tulee kovin paljoa maksamaan.
Ei puolisoa, lapsia eikä sitä kautta sen kaltaista mielekästä elämää.
Ei edes näitä nykyajan muodikkaita "deittailuja".

Kuningas A on myös jossain vaiheessa yleensä kuvioissa mukana, jostain koettaa hakea jotain nostetta edes siihen muuten kurjahkoon elämään, vaan ei se pitkälle kanna. Enemmän pitkässä juoksussa vie, kuin mitä tuo sen hetkellisen nosteen.

Monen tyyppinen päähän potkinta, se tulee tutuksi elämän varrella, joillain jo alusta lähtien jo siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran muljahtaa sieltä kohdusta kivilattialle, ensimmäinen isku ja tervetulotuliais toivotus tänne ajalliseen maailmaan.

Myöhemmin sitä lajia tulee paljon lisää, sanotaan että mikä ei tapa se vahvistaa.
Eipä voi tuotakaan sanontaa allekirjoittaa, no jos ihmisvihaaja laajemmaltikin on tavoiteltava vahvistumisen lopputulos, kai sitä sitten on vahvistunut.

Kaikilta osin en täytä kriteereitä, syrjäseuduilla asuvana en ole ainakaan vielä joutunut veneen tai siltojen alle, se kai se olisi se viimeisin muoto.
Eipä paljoa paina enää - saatikka että enää jaksais kiinnostaa.

ensin leikataan kaikesta. koulutuksesta päivähoidosta lapsilisistä.
sitten ei anneta töitä paitsi tutuille. lopuksi 5v päästä ihmetellään mistä tämä tuli.

Onko vankilassa istuvat ihmiset "syrjäytyneitä"?
(syrjätyminen taitaa tarkoittaa ettei tee hyvää/pahaa parantaakseen "syrjäytyneisyyttään?)

Aivan käsittämätön ajatus aloittajalla: "Ei ole syrjäytyneita on vain syrjäytettyjä."
Meistä jokainen on oman onnensa seppä. Meillä kaikilla on kaikki mahdollisuudet. Joukossamme on aloittajan kaltaisia ihmisiä joiden mielestä jonkun muun täytyy rakentaa minulle hyvä elämä ja minä sen sitten otan vastaan.
Mieti aloittaja jos olisit ihan alkumetreillä päättänyt, että pärjäät. Olisit tajunnut, että hyvä koulutus on se vankka perusta jolle voi rakentaa. Olisit tajunnut, että vuorovaikutus ympärilläsi olevien ihmisten kanssa on se ydin jonka ympärille voit rakentaa itseäsi auttavan verkoston. Antaisit ihmisille enemmän kuin otat etkä missään nimessä jää odottamaan, että olet aina saamapuolella.
Itse olen näillä eväillä mennyt ja rakentanut kansakoulupohjilla itselleni hyvän elämän tehden helvetisti töitä ammattikoulu, opistoaste ja yliopisto-koulutuksen saavuttaakseni. Itse tekemällä. MEISTÄ KUKAAN EI OLE SYRJÄYTYNYT. USEAT OVAT ITSE ITSENSÄ SYRJÄYTTYNEET.

Voin puhua vain omasta puolestani. Ensimmäiset muistikuvani ovat puolentoista-kahden iästä ja silloin se syrjäytyminenkin alkoi. Vanhemmilleni työ oli kaikki kaikessa ja heidän elämänsä oli paskaa, tajusin sen jo silloin. En halunnut samaa.

Tuttua tekstiä monelta. Omalla kohdalla on koulutusta ja työkokemusta, muttei enää työpaikkaa. Kovasti on haettu töitä, mutta tietyn ajan kun olet työttömänä (vaikket haluaisi) alat olemaan työnantajien mielestä luuseri tai laiska. Tätä kun jatkuu, toimeentulo tippuu minimiin ja usein nämä "Globaalipomo"-nimimerkkiset toista ihmistä ymmärtämättömät katoavat ensimmäiseksi ystävistä. Tosin ei siitä ole haittaakaan, ne todelliset ystävät kun hyvässä lykyssä jäävät. Aikaa kuluu, koulutat itseäsi lisää työn toivossa, mutta kun olet ollut jo hyvän aikaa työtön - ei siitäkään ole apua. Sosiaaliset ympyrät pienenee edelleen, harvoin on yhteistä työssä tekevien kanssa, ehkäpä jopa hävetään työtöntä kaveria. Lapset kasvaa ja muuttaa kotoa - olet vielä enemmän yksin. Tällä hetkellä kerran viikossa käyty kauppareissu on tosiaankin ainoa hetki, kun näen muita ihmisiä samassa tilassa. Kuka tällaista elämää vapaaehtoisesti haluaisi, ei kukaan. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen yksilö, mutta ympäristö vie tämän kaiken pois. Tämä oli oma kokemus ja nykytilanne. Työtä et saa, vaikka haet kuinka ja eihän tässä enää ole muutakuin tämä yksinäisyys.

Pääset eduskuntaan ja kas olet syrjätynyt kansasta, kansa joka edustajan elättää, eli vuodessa lomaa yli 5 kuukautta, ruoka "työmatkat" ilmaisia, ja ei mitään vastuuta mistään. Siinä sitä syrjäytyy "tavallisesta" kansasta......

Kiusaaminen, hyljeksintä, vähättely jne.

Minä olen halunnut olla syrjäytynyt sillä ei kiinnosta se tavanomainen hömppä ja elintasokilpailu enkä halua kaikkea. Sen mitä olen halunnut olen saavuttanut melkein kaikki paitsi että himoitsen vielä uudelleenkoulutukseen. Pärjään vähemmälläkin ja saan tehdä mitä lystään kenenkään määräämättä aikatauluani ja elämääni. Kukaan ei ole vaatimassa yhtään mitään, se etu siitä on ettei ole halunnut jälkeläisiä. Lastenlapsia ei tuupata ovista ja ikkunoista sisään viikonloppuisin kun haluaa levätä. Loma ei ole jo toisten ihmisten valmiiksi täyteen suunniteltua raatamista. Syrjäytyminen tapahtuu kun haluaa olla syrjässä ihan kaikesta pakko sitä ja pakko tätä touhuista. Ei se ole mikään paha asia jos ihminen itse valitsee ettei tarvitse olla esillä ja kaiken keskipisteenä tuntiessa vain siten olevansa arvokas, on luonnonlahjakkuus saada niin hyvä itsetunto ettei tarvitse tehdä niin kuin muut tekee vaan niin kuin itse haluaa.

Ei ole mikään yksi juttu, se alkaa jo pienenä. Jatkuva muuttaminen, jatkuvasti vaihtuvat ihmiset. Muut muodostaa tiiviit kaverpiirit sillävälin kun itse jää ulos kaikesta. Kiusataan, jätetään tahallaan ulos kaikesta kun ei ole kuulunu porukkaa. Koulussa masentaa eikä jaksa opiskella, joka päivä vain yksin. Jatko-opinnoissa tulee alkoholi ja muut päihteet korvaamaan ystävät, tai tietokonepelit. Koulut ei suju, huonot paperit, ketään ei vain kiinnosta, töitä ei saa kun sosiaalisesti vammautunu yksinäisyydessä, jatkuva sisäinen taistelu siitä että olenko tarpeeksi hyvin, uskallanko puhua vai sanonko taas jotain tyhmää, mitähän muut ajattelee, miksi olen tämmönen, miksi olen näin tyhmä ,vainoharhoja tulee eikä ole itsetuntoa tai luottoa muihin ihmisiin. Päälle loputon kyykytys te-toimistolta, ihmisiltä ketä enää on jäljellä "mee töihin, mikset oo töissä? Eikö sua hävetä?" Jne, tiedätte kyllä mistä puhun. Lopulta sitä viinaa menee niin paljon että todellisuus katoaa yksinäisyyteen. Sötarjotaan pillerit ratkaisuksi. Nyt voi istua rauhottavien vaikutuksen alaisena penkillä kirjoittamassa tätä juttua ja kerätä ihteään kasaan ja yrittää tulla normaaliksi. Ehkä joskus...

En ihan samoilla linjoilla ole, että kaikilla samat "menestymisen" mahdollisuudet. Olosuhteet vaihtelevat, lähtökohdat perheissä erilaiset. Aivan immuuni ei kukaan liene, jos elää kaaoksen keskellä syystä tai toisesta. Siinä tilanteessa ei varmaan uraputki ole ensisijainen tavoite, vaan turvallisuus perustarpeineen. Kun ei ole voimissaan kohtaamaan esim. nykytyöelämän haasteita, syrjäytyminen on seuraus, ei yksilön oma vika. Syyllistäminen ei pitäisi kuulua sivistysvaltioon. Jokainen halunnee olla tärkeä, olipa se sitten perhe tai työyhteisö. Voihan "syrjäytyneet" olla huomaamattaan kokemuksellaan kannustamassa vaikka lähipiiriään, samankaltaisiaan zemppaamalla toisiaan eteenpäin, ei mikään vähäpätöinen asia.

En tiedä miksi eksyin tälle palstalle. Ulkoisesti en täytä syrjäytymisen merkkejä, ammattikoulutausta, työssä käyvä, en koskaan työttömänä ole ollut, perheellinen, harrastan juttuja, urheiluseuratoiminnassa mukana,tulen toimeen, ei ole puutetta mistään.

Silti, välillä vahva ulkopuolisuuden ja tyhjyyden tunne. Tätä tasapaksua arkea on jatkunut niin pitkään.
En yhtään ihmettele jos joku vähäosainen syrjäytyy. Tai toisaalta myös vähäosainen voi olla onnellinen ja tasapainoinen.

Kuitenkaan ei voi sanoa, että syrjäytynyt on itse syyllinen kuten ei voi sanoa että yhteiskunta on syyllinen.

Jos ei ole asuntoakaan sitten voi sanoa että olet täydellisen syrjäytynyt.

Poliitikot ja valtaapitävät ovat oikeasti syrjäytyneet tavallisesta kansasta ja sen arjesta. Tavallinen kansalainen kun putoaa ahdinkoon ja todelliseen kurjuuteen, niin juuri hänet on poliitikkojen ja valtaapitävien toimesta syrjäytetty.

Siltähän se vaikuttaa, että valtaapitäväkin voi olla "syrjäytynyt" todellisuudesta, jossa osa kansalaisista viettää arkeaan. Poissa silmistä, poissa mielestä kuvaa hyvin sitä kun elämäntavat ja ympyrät ovat vuosi vuoden jälkeen kaukana toisistaan. Vaikea siinä on silloin asettua toisen asemaan, kun omakohtaista kokemusta ja tuntumaa ei ole. Asiaa voi tietysti järkeillä, mutta tunteet ehkä jäävät taka-alalle, juuri ne kokemukset mitkä vaikuttavat taas eniten hyvinvointiin siellä ruohonjuuritasolla.

"Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja Jiddu Krishnamurti toteaa:

Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan.

No minulla syrjäytyminen kulki näin .. lapsena minulla ei ollut kavereita koulussa minua kiusattiin minulla oli oppimisvaikeuksia lukeminen kirjoittaminen matematiikka. Minua esim ei suosittu liikuntatunneilla joukkue peleissä olin se viimmenen joka valittiin yleensä opettaja määräsi. Kotona vanhemmat olivat voimattomia ongelmien suhteen väittivät esim että omaa syytäon kiusaaminen....ole niinku muutkin ihmiset..... Oli apu tähän ongelmaan. Yläasteella kiusaamiseni sai fyysimpää muotoa ja koko koulun yleinen hupi..Olin todella yksinäinen minulla ei ollut kenenkään todellista tukea. Oppimisvaikeuksien takia opettajat tavallaan pesivät kätensä ja menivät siitä mistä aita on matalin eli todistuksessani armosta ne välttävät numerot!!!kotona morkattiin tekemisäni että ei tuu mitään. Jossain vaiheessa minulle tuli masennusta ahdistusta jne.....lääkäri määräsi minut psykiatrille ja trepiaan ehkä se oli hyvä.... En huolinut lääkitystä kun halusin mieluimmin jonkun kaverin ja olin kuullut lääkkeistä kamalia.....yläasteen jälkeen ammattikoulu joka jäi kesken kiusaamiseni takia kuka sellaista haluaa.. Olin hyvin epävarma ihmisenä seurustelu suhteita minulla ei ollut kuin vasta miltein kolmikymppisenä , Armeija jäi väliin sain nimittäin vapautuksen . Joka toisaalta hieman masensi töitä yritin tehdä montaakin alaa huonolla menestyksellä huolimattomuus myhästely jne oli syitä että lopetin itse tai sain lopputilin.....tai joku juttu oli etten miellyttänyt jostain syystä muuten .Pienellä paikkakunnalla jutut levisi ja kaikki tuntee Ei tervehditty puhuttiin ikävästi jne... Että sitten jossain vaiheessa lakkasin yrittämästä työhommien suhteen asuin vanhempien kotona joten sinne oli helppo jäädä. Monesti olin erinlaisissa työkokeiluissa ja työpajoissa erilaisilla menestyksellä joskus hyvilläkin hieman joskus innostuin työvoimassa tapaamisessa itse hakemaan töitä mut siinä sitten iski masennus ja jätin homman kesken.....Sain tästä sitten karensinsin ilman määräaikaa ja maksamaan saamiani etuuksia takaisin . Tässä kyllä haisi mielivalta taustalla koska olin kyllä hakenut kouluun mut minulle sanottiin että hakemaani kouluun ei ole minun mahdollista päästä koska koulu taustani heikko ja työlistysmis mahdollisuudet ovat huonot..Mahdollisuuteni oli selvitä tästä todella ..huonot koska en saa sossustakaa n mitään kun minulla on vähäistä omaisuutta.. jonka jouduin myymään. näin syrjääntyminen etenee

Minulle se oli pyrkimystä päästä ihmisten ihmeellisestä maailmasta kauemmaksi.
Se tapahtuu kun alat huomaamaan ihmisten omituista käyttäytymistä (liikakulutus,sodat,ja monenmoiset ihmisen huonot puolet) ja alat tuntemaan kaipuuta johonkin muunlaiseen olemiseen (rauha, harmonia jne).
Pinnallisuus ja rahan palvonta eivät oikein osu sisikuntaan niin pahasti kuin monella muulla niin oleminen hiukan "syrjässä" pahimmista ilmentymispaikoista on voimaannuttavaa.

Syrjäytyminen alkaa jo kouluaikana ellet älyä keskittyä tärkeisiin oppiaineisiin(mat. ja fys.) Lisäksi opettajalta pitää vaatia luokassa työrauhan ylläpitoa . Opettajissakin on paskahousuja ja rehtorikin voi olla selkärangaton ( poliittisesti virkaansa valittu mielistelijä.) Valmistuttuasi havaitset että valtion ja kuntien virat täytetään poliittisesti ( esim. jäsenkirjaton mat.opettaja ei pätevänäkään saa vakituista virkaa). Kansa on kaikessa viisaudessaan siunannut " maan tavan"! Lisäksi se vielä valittaa em. tavalla virkoihinsa kiipineiden tyhmistä päätöksistä.
Lisävalheena julistetaan ettei maassamme ole korruptiota. Oikeuslaitos antaa vain ehdonalaisia tuomioita. Valtio elää jatkuvasti velaksi ja maksattaa velan jälkipolvilla jne.
Mitä siis tulisi tehdä? Kansalaisten keskinäisen luottamuksen palauttamiseksi valehtelua ei tule enää sietää,julkisilla paikoilla riehuminen on lopetettava,virkanimitysten AINOANA kriteerinä on oltava pätevyys ja "nuhteettomuus",todetun raskaan virkarikoksen seurauksena virka on menetettävä . ns.Tiitisen lista(Rosenholz arkisto) on välittömästi avattava, palkkaverotus on alennettava (progressioineen) LÄNSIMAISELLE tasolle ,akateemisten palkkojen polkeminen on lopetettava jotta opiskelu olisi mielekästä , työskentelyn tulee AINA olla
merkittävästi kannattavampaa kuin työstä kieltäytyminen.
Teollisuuden on investoitava tuotekehittelyyn . Bulkkitavaraa tuotetaan maailmassa
liikaakin. Tuotekehittelyyn saadaan pätevää väkeä jos lopetetaan asiallisten tutkintojen
vähättely. Em. asiat ovat itsestään selviä tosiasioita; on vain kyse ASENTEISTA !
Kaiken edellä mainitun sanon rehellisenä käsityksenäni lähes 70v:n elämänkokemuksella ja eläkkeellä olevana jäsenkirjattomana opettajana .
Julkaiskaa jos uskallatte !

Niin tapahtuu kun olet töissä ja sinulla ei ole mitään tekemisä muulla ajalla , työ on koko elämä. Et uskalla jäädä kotiin kun pelkäät tyhjiötä ja sehän kyllä tulee varmasti. Ala haeskelemaan harrastuksia ja hanki ystäviä jotka ovat tukenasi kun jäät töistä kotiin. Anna se työpaikka niille jotka sitä tarvitsevat.

Ei kukaan tule hakemaan sinua harrastuksiin jos et itse lähde. Kun sinulla on sisältöä elämässä voit jättää työpaikan kun olet sen ikäinen ja et jää syrjääntyneeksi. Se joku toinen tekisi mielellään töitä joka on työpaikan tarpeessa eikä jää kotiin odottamaan ja syrjääntymään työelämästä.

Ihminen jää kotiin ja odottaa että häneen otetaan yhteyttä ja ei itse tehdä mitään aloitetta toisille ihmisille , naapureille ja tuttaville sekä sukulaisille että voisi tavata ja viettää yhteistä aikaa. Voi lähteä lenkille ja pyytää kaveri mukaan ja seutata TV.stä sarjoja ja maailmanmenoa. Voi kutoa , askarrella , lukea ym. Pitää olla oma- aloitteinen niin että saa rytmin elämäänsä ja alkaa se jo vuosia ennen kun jää pois työelämästä. Kaikista ihmissuhteista kannattaa pitää huolta.

Työttömyys ei ole syrjäytymistä , se on asia jota on niin paljon että se on jo aika normaali asia. Masennus ei kuulu syrjäytymiseen se on sairaus joka on hoidettavissa ja siihen pitäisi hakea apua. Voi ihminen olla onnellinen mutta köyhä yhtä aikaa. Miksi haetaan syitä että voisi olla syrjäytynyt.

Syrjäytyminen kulkee geeneissä. Viisaat on aina tehneet rajoitetusti jälkeläisiä, mutta heikko-osaiset joko holtittomasti tai pysyäkseen itse hengissä lapsiperheiden tukirahoilla. Olisikohan myös sukurutsa joka vaikuttaa monien sukupolvien takaa ja aiheuttaa heikkolahjaisuutta, lukihäiriöitä ym.

Syrjäytyminen. On totaalista ulosheittoa tästä systeemistä.
Itse olen kokenut sen, en vingu enää mitään yhteiskunnalta,
kunhan jättävät minut lopullisesti rauhaan.
Asettaudunko rautatiekiskoille, tai teenkö puolimatkan
Helsinki-Tallinna matkalla Suomenlahteen.
Pääasia tuntuu olevan näiden ilman henkilöllisyyttä
reissaavien kriminaalien hyyssääminen.

Yhteiskunta suosii vain hyväosaisia onnistujia. Muut, eli tappioita aiheuttavat, siivotaan tavalla tai toisella pois tieltä, kuin kulkukoirat. Globalismin luonteenpiirteitä.

Omaa introvertin geenit, mene tarhaan/kouluun/töihin, joudu kiusatuksi, masennu, addiktoidu johonkin, ole köyhä ja yksinäinen. Siinäpä se kait. Olen naispuolinen.