1. PROFETIOIDEN LUONNE
Voidaksemme tulkita Raamatun profetioita Kristuksen tulemuksesta ja erityisesti Ilmestyskirjaa oikein, meidän tulee tuntea muutama eskatologian (oppi lopunajoista) tulkintaperiaate.
- Raamattu on ohjeellinen ja tulkitsee itse itseään.
- Raamattu sisältää sekä kirjaimellista että vertauskuvallista ennustusta. Profetiat on tulkittava kirjaimellisesti, missä niin voidaan tehdä. Hengellinen tai symbolinen tulkinta tulee kysymykseen silloin, kun symboli on ilmoitettu itse tekstissä (esim. Ilm. 12:1) tai muualla Raamatussa (1. Kor. 10:11) tai tekstiyhteydestä käy selvästi ilmi, ettei kirjaimellinen tulkinta ole mahdollista. Symbolinenkin kieli kuitenkin ilmaisee kirjaimellisen totuuden.
- Ilmoitus on etenevää. Vanhan testamentin ennustukset koskivat pääasiassa Israelia; evankeliumitkin puhuvat vielä enimmäkseen valtakunnasta, koska seurakunta oli ennen helluntaita kätketty salaisuus. Uuden testamentin kirjeissä on jo selkeät peruslinjat, mutta vasta Ilmestyskirja on eskatologian pääoppikirja, joka selostaa asiat yksityiskohtaisesti ja lopullisesti.
- Edelliseen liittyen ennustuksissa on kehä kehässä eli ne toteutuvat useamman kerran. Osa toteutuu profeetan omana tai pian häntä seuraavana aikana. Varsinkin monet Vanhan testamentin profetiat toteutuvat Kristuksen tai seurakunnan aikana ja uloin kehä lopun aikana. Esimerkiksi Sakarjan ennustus Jerusalemin temppelin rakentamisesta (Sak. 4. ja 6. luku) ja Hengen lepäämisestä pohjoisessa maassa toteutui ensin Serubbaabelin aikana, kun hän sai Pyhän Hengen vaikutuksesta pohjoisessa olevasta Persian hovista luvan jatkaa temppelin rakentamista. Seuraavaksi profetia toteutui Kristuksessa (6:12) ja täyttyy lopullisesti tuhatvuotisessa valtakunnassa (6:13).
Sama kehällisyys on lukuisissa Jesajan ennustuksissa (esim. 7. luku), evankeliumeiden Jerusalemin hävitysennustuksissa ja jopa monissa Ilmestyskirjan ennustuksissa. Ilmestyskirjalla oli sanoma Johanneksen omalle ajalle koskien mm. ajan arvoja, asenteita ja ratkaisuja. Mutta jos typistämme sanoman koskemaan vain Johanneksen omaa aikaa, leikkaamme Ilmestyskirjan sanomasta pääosan pois, sillä kaikki ei suinkaan toteutunut Johanneksen aikana. Ilmestyskirja on ilmoituksensa mukaan nimenomaan ennustavaa profetiaa. Tulkinnassa ei saa sortua kumpaankaan ojaan.
http://lindell.netmission.fi/lopunaika.htm#1
Voidaksemme tulkita Raamatun profetioita Kristuksen tulemuksesta ja erityisesti Ilmestyskirjaa oikein, meidän tulee tuntea muutama eskatologian (oppi lopunajoista) tulkintaperiaate.
- Raamattu on ohjeellinen ja tulkitsee itse itseään.
- Raamattu sisältää sekä kirjaimellista että vertauskuvallista ennustusta. Profetiat on tulkittava kirjaimellisesti, missä niin voidaan tehdä. Hengellinen tai symbolinen tulkinta tulee kysymykseen silloin, kun symboli on ilmoitettu itse tekstissä (esim. Ilm. 12:1) tai muualla Raamatussa (1. Kor. 10:11) tai tekstiyhteydestä käy selvästi ilmi, ettei kirjaimellinen tulkinta ole mahdollista. Symbolinenkin kieli kuitenkin ilmaisee kirjaimellisen totuuden.
- Ilmoitus on etenevää. Vanhan testamentin ennustukset koskivat pääasiassa Israelia; evankeliumitkin puhuvat vielä enimmäkseen valtakunnasta, koska seurakunta oli ennen helluntaita kätketty salaisuus. Uuden testamentin kirjeissä on jo selkeät peruslinjat, mutta vasta Ilmestyskirja on eskatologian pääoppikirja, joka selostaa asiat yksityiskohtaisesti ja lopullisesti.
- Edelliseen liittyen ennustuksissa on kehä kehässä eli ne toteutuvat useamman kerran. Osa toteutuu profeetan omana tai pian häntä seuraavana aikana. Varsinkin monet Vanhan testamentin profetiat toteutuvat Kristuksen tai seurakunnan aikana ja uloin kehä lopun aikana. Esimerkiksi Sakarjan ennustus Jerusalemin temppelin rakentamisesta (Sak. 4. ja 6. luku) ja Hengen lepäämisestä pohjoisessa maassa toteutui ensin Serubbaabelin aikana, kun hän sai Pyhän Hengen vaikutuksesta pohjoisessa olevasta Persian hovista luvan jatkaa temppelin rakentamista. Seuraavaksi profetia toteutui Kristuksessa (6:12) ja täyttyy lopullisesti tuhatvuotisessa valtakunnassa (6:13).
Sama kehällisyys on lukuisissa Jesajan ennustuksissa (esim. 7. luku), evankeliumeiden Jerusalemin hävitysennustuksissa ja jopa monissa Ilmestyskirjan ennustuksissa. Ilmestyskirjalla oli sanoma Johanneksen omalle ajalle koskien mm. ajan arvoja, asenteita ja ratkaisuja. Mutta jos typistämme sanoman koskemaan vain Johanneksen omaa aikaa, leikkaamme Ilmestyskirjan sanomasta pääosan pois, sillä kaikki ei suinkaan toteutunut Johanneksen aikana. Ilmestyskirja on ilmoituksensa mukaan nimenomaan ennustavaa profetiaa. Tulkinnassa ei saa sortua kumpaankaan ojaan.
http://lindell.netmission.fi/lopunaika.htm#1
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatkuu...