Jo pitkään on näyttänyt siltä, että keskustalainen politiikka on hakoteillä. Eikä pelkästään näyttänyt, vaan suorastaan tämä omalaatuinen kipuli, kapuli ja kepuli –politiikka on hyppinyt suorastaan silmille. Tämän tästä on julkisuuteen pullahtanut mitä kummallisimpia päännousemia, joiden yhteys valtakunnan kaikinpuoliseen hyvinvointiin on suorastaan kyseenalainen. Kysymyksessä ei suinkaan ole mikään hyvinvointivaltion säilyttämisen projekti, vaan meneillään on suorastaan hyvinvointivaltion purkutalkoot. Oikea kökkä. Kökkien kökkä.
Keskustaan näkyy tarttuneen kapitalismin kavala tauti. Se merkitsee suorastaan kaiken pyhän laittamista kauppatavaraksi. Pöyristyttävintä tässä on se, ettei niin kutsutuista ihmisoikeustaistelijoistakaan näy lähtevän edes pihahdusta menon pysäyttämiseksi. Ei, vaan valtakunta muistuttaa tässä suhteessa huopatossutehdasta.
On tietysti vaikea sanoa, onko kysymyksessä nimenomaan Keskustan pään sekoaminen vai onko syy meneillään olevaan pakanalliseen menoon muissa hallitusvastuussa olevissa puolueissa. Lähinnä Kokoomuksessa, koska Perussuomalaiset ovat siinä määrin poliittisesti yksinkertainen joukko, ettei moderni markkinatalous siltä onnistu. Tuskin edes pitkällä koulutuksella. Keskustan johto sen sijaan ei vaikuta kovin lujatahtoiselta, vaan pikemminkin hyvin vietävissä olevalta. Tämän lisäksi julkisuudessa on näkynyt vihjeitä siitä, että monessa niin kutsutussa reformissa on ollut lähinnä oma lehmä ojassa pikemminkin kuin kansakunnan etu.
Perinteiseen politiikkaan on kuulunut ainakin se, että omasta äänestäjäkunnasta on pidetty huolta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että äänestäjä on jätetty eräänlaiseksi statistiksi. Politiikan keskiöön ovat nousseet toimet, joilla pyritään vivuttamaan ainoastaan pääoman tuottoa. Se taas merkitsee sitä, että toinen puoli kansalaisista on jäänyt suorastaan heitteille. Mukaan lukien syrjäseutujen asukkaat työläisistä puhumattakaan.
Suunnitteilla olevat reformit puolestaan iskevät vanhuksiin, sairaisiin ja myös mitä suurimmassa määrin, tien käyttäjiin. Ikään kuin pisteenä iin päällä ovat kaikki toimet, joilla pyritään kurin lisäämiseen yhteiskunnassa. Näitä toimia ovat muiden muassa sakkorangaistusten koventamiset, niin rangaistavuuden kynnyksen alentamisen muodossa kuin myös rangaistusmaksujen hivuttamisessa taivaisiin. Tämän päälle tulevat vielä luvat kansalaisten entistä laajemmalle seurannalle.
Visio siitä, että porvarillisten rahakasojen kasvattaminen johtaisi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, on kertakaikkisen väärä. Rahakasojen kasvattaminen kasvattaa ainoastaan rahakasan omistajan hyvinvointia ja sitäkin vain lyhyellä aikavälillä. Ennen pitkää eriarvoistuminen johtaa kysymään, mitä järkeä on siinä, että toisilla on rahaa liikaa ja toisilla liian vähän. Kysymyksen esittäminen tosin vaatii tietoisuutta, jota suomalaisilla ei ole kovin runsaasti, joten voi mennä pitkäänkin ennen kuin tämän päivän poliittiset kiekurat enemmistölle avautuvat.
Otsikossa mainitut termit eivät luonnollisestikaan tarkoita mitään. Joku tietysti saattaisi kuvitella niiden merkitsevän kolmea hallituspuoluetta, mutta näin ei ole asianlaita. Kysymyksessä on kirjoituksen otsikoinnin tahaton yhteys reaalimaailmaan. Muussa suhteessa kirjoitus on täyttä asiaa.
Keskustaan näkyy tarttuneen kapitalismin kavala tauti. Se merkitsee suorastaan kaiken pyhän laittamista kauppatavaraksi. Pöyristyttävintä tässä on se, ettei niin kutsutuista ihmisoikeustaistelijoistakaan näy lähtevän edes pihahdusta menon pysäyttämiseksi. Ei, vaan valtakunta muistuttaa tässä suhteessa huopatossutehdasta.
On tietysti vaikea sanoa, onko kysymyksessä nimenomaan Keskustan pään sekoaminen vai onko syy meneillään olevaan pakanalliseen menoon muissa hallitusvastuussa olevissa puolueissa. Lähinnä Kokoomuksessa, koska Perussuomalaiset ovat siinä määrin poliittisesti yksinkertainen joukko, ettei moderni markkinatalous siltä onnistu. Tuskin edes pitkällä koulutuksella. Keskustan johto sen sijaan ei vaikuta kovin lujatahtoiselta, vaan pikemminkin hyvin vietävissä olevalta. Tämän lisäksi julkisuudessa on näkynyt vihjeitä siitä, että monessa niin kutsutussa reformissa on ollut lähinnä oma lehmä ojassa pikemminkin kuin kansakunnan etu.
Perinteiseen politiikkaan on kuulunut ainakin se, että omasta äänestäjäkunnasta on pidetty huolta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että äänestäjä on jätetty eräänlaiseksi statistiksi. Politiikan keskiöön ovat nousseet toimet, joilla pyritään vivuttamaan ainoastaan pääoman tuottoa. Se taas merkitsee sitä, että toinen puoli kansalaisista on jäänyt suorastaan heitteille. Mukaan lukien syrjäseutujen asukkaat työläisistä puhumattakaan.
Suunnitteilla olevat reformit puolestaan iskevät vanhuksiin, sairaisiin ja myös mitä suurimmassa määrin, tien käyttäjiin. Ikään kuin pisteenä iin päällä ovat kaikki toimet, joilla pyritään kurin lisäämiseen yhteiskunnassa. Näitä toimia ovat muiden muassa sakkorangaistusten koventamiset, niin rangaistavuuden kynnyksen alentamisen muodossa kuin myös rangaistusmaksujen hivuttamisessa taivaisiin. Tämän päälle tulevat vielä luvat kansalaisten entistä laajemmalle seurannalle.
Visio siitä, että porvarillisten rahakasojen kasvattaminen johtaisi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, on kertakaikkisen väärä. Rahakasojen kasvattaminen kasvattaa ainoastaan rahakasan omistajan hyvinvointia ja sitäkin vain lyhyellä aikavälillä. Ennen pitkää eriarvoistuminen johtaa kysymään, mitä järkeä on siinä, että toisilla on rahaa liikaa ja toisilla liian vähän. Kysymyksen esittäminen tosin vaatii tietoisuutta, jota suomalaisilla ei ole kovin runsaasti, joten voi mennä pitkäänkin ennen kuin tämän päivän poliittiset kiekurat enemmistölle avautuvat.
Otsikossa mainitut termit eivät luonnollisestikaan tarkoita mitään. Joku tietysti saattaisi kuvitella niiden merkitsevän kolmea hallituspuoluetta, mutta näin ei ole asianlaita. Kysymyksessä on kirjoituksen otsikoinnin tahaton yhteys reaalimaailmaan. Muussa suhteessa kirjoitus on täyttä asiaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.