Ei musta ole enää yhtää mihinkää

Et voinut asialle mitään. Aina voi muuttaa käytöstä.

valtakunta kirjoitti:

Et voinut asialle mitään. Aina voi muuttaa käytöstä.

Nyt kun tiedät pystyt varomaan.

valtakunta kirjoitti:

Nyt kun tiedät pystyt varomaan.

Ettet enää tee niin että tunsit olosi surkeaksi.😥

valtakunta kirjoitti:

Ettet enää tee niin että tunsit olosi surkeaksi.😥

Voit käyttää apuja

Mikä sinua ahdistaa?

Pimeää kirjoitti:

Mikä sinua ahdistaa?

Opiskelu. Tipahdin korkealta.

valtakunta kirjoitti:

Opiskelu. Tipahdin korkealta.

En pysty, enkä uskalla kun se alas tuleminen ilman sulkia, kananlihalla oleva kinkku.

valtakunta kirjoitti:

En pysty, enkä uskalla kun se alas tuleminen ilman sulkia, kananlihalla oleva kinkku.

Kuin kananlihalla oleva kinkku.

Ongelma on edes uskaltaminen.

valtakunta kirjoitti:

Kuin kananlihalla oleva kinkku.

Ongelma on edes uskaltaminen.

Jos aloitat pienin askelin ja rakennat tukevat askelmat?

nrjuyyru kirjoitti:

Jos aloitat pienin askelin ja rakennat tukevat askelmat?

Sitähän yritän yksinään, luen mutta opettaja puuttuu. En halua vain piiska vaan myös perusteluja ja selvittelyjä, että pystyn toimimaan oikein.

valtakunta kirjoitti:

Sitähän yritän yksinään, luen mutta opettaja puuttuu. En halua vain piiska vaan myös perusteluja ja selvittelyjä, että pystyn toimimaan oikein.

Ongelma on tekstin tuotto

valtakunta kirjoitti:

Ongelma on tekstin tuotto

Pitäisi osata kirjoittaa,teorian sovittaminen käyttöön on ollut aina minulla vaikeus johtuen että pitäisi olla täsmälliset ohjeet, pilkottuna. Ensin pilkkoa pieniin osiin ja täsmentää ohjeita.
Jos en ymmärrä teoriaa on vaikea sovittaa säännöt käytäntöön.

Minä luontietoa nerokkaasti mutta en pysty soveltaa hajanaista tietoa, jos ei ole sanan tiedon alkua eli sanan merkityksen sisältäminen(uuden sanan merkityksen oppiminen) kun asiat menee vain loogisella järjestyksellä päähän.
Mutta jos on tiedon alut loogisesti, olen nero käsitteleen ja kehitämään hanajaista teoriaa

Minulla on erittäin huono nimimuisti, johtuen kielellisestä erityisvaikeudesta , jonka vuoksi sanojen määrityksen oppiseen tarvitsen paljon tietoa ja jankkausta muistaa sana. Saadakseni pitkä aikaiseen muistiin sanat ja säännöt. Mitään en helposti opi ulkoa vaan minun pitää ymmärtää merkitys,että ymmärrän.

valtakunta kirjoitti:

Pitäisi osata kirjoittaa,teorian sovittaminen käyttöön on ollut aina minulla vaikeus johtuen että pitäisi olla täsmälliset ohjeet, pilkottuna. Ensin pilkkoa pieniin osiin ja täsmentää ohjeita.
Jos en ymmärrä teoriaa on vaikea sovittaa säännöt käytäntöön.

Minä luontietoa nerokkaasti mutta en pysty soveltaa hajanaista tietoa, jos ei ole sanan tiedon alkua eli sanan merkityksen sisältäminen(uuden sanan merkityksen oppiminen) kun asiat menee vain loogisella järjestyksellä päähän.
Mutta jos on tiedon alut loogisesti, olen nero käsitteleen ja kehitämään hanajaista teoriaa

Minulla on erittäin huono nimimuisti, johtuen kielellisestä erityisvaikeudesta , jonka vuoksi sanojen määrityksen oppiseen tarvitsen paljon tietoa ja jankkausta muistaa sana. Saadakseni pitkä aikaiseen muistiin sanat ja säännöt. Mitään en helposti opi ulkoa vaan minun pitää ymmärtää merkitys,että ymmärrän.

Konkreettinen sana on helpompi oppia kun on kuva
Muta abstrakti sana voi mennä erityisen kauan että sisäistän sen.

valtakunta kirjoitti:

Konkreettinen sana on helpompi oppia kun on kuva
Muta abstrakti sana voi mennä erityisen kauan että sisäistän sen.

Erityisen ärsyttävä. Mitä näen lapsienikin kohdalla joku oppii sanan ja osaa käyttää mutta sanan merkityksen ymmärtämisestä johtuen voi tulla väärissä tilanteissa käytettyä, mikä ärsyttää.

valtakunta kirjoitti:

Erityisen ärsyttävä. Mitä näen lapsienikin kohdalla joku oppii sanan ja osaa käyttää mutta sanan merkityksen ymmärtämisestä johtuen voi tulla väärissä tilanteissa käytettyä, mikä ärsyttää.

Jotkut asiat on vain hankalia ja tarvitsee erityisen paljon harjoitusta

valtakunta kirjoitti:

Jotkut asiat on vain hankalia ja tarvitsee erityisen paljon harjoitusta

Tämä on ihan totta, aika monetkin jutut ovat tuollaisia. Hankala ongelma tietty, jos ei ole hyvää opettajaa.

Mutta minusta sinun ei kannata kuitenkaan pelätä, kun kuitenkin tiedät, miten opit parhaiten. Onko oppiminen helpompaa, jos pohdit asioita ääneen?

ndfhdry kirjoitti:

Tämä on ihan totta, aika monetkin jutut ovat tuollaisia. Hankala ongelma tietty, jos ei ole hyvää opettajaa.

Mutta minusta sinun ei kannata kuitenkaan pelätä, kun kuitenkin tiedät, miten opit parhaiten. Onko oppiminen helpompaa, jos pohdit asioita ääneen?

Minä en tiedä miten opin parhaiten abstraktin sanoja kun puuttuu se opettaja. Ei aikuisia enää auteta näin paljoa. Opettaja on netissä.

Muutenkin pitää harjoitella perusasiat dinkielestä ratkoa osaa mutta menee niin kauan aikaa itsetutkisteluun kun sitä varten on se opettaja.
Huomasin että en vastaa siten miten halutaan ja sekinkin asia pitää selvittää mitkä ovat ydin asiat.

opiskelutekniikka on hakusassa. Kuin myös se päivittäin etsiä aika siihen ja pelko lisää vastusta kuin ruokkis motivaatiota.opetella myös istumista siihen koulukirjan viereen kun sitäkää ei lapsena tullut harjoiteltua. Pitää olla se itsensä kasvattaja.

valtakunta kirjoitti:

Minä en tiedä miten opin parhaiten abstraktin sanoja kun puuttuu se opettaja. Ei aikuisia enää auteta näin paljoa. Opettaja on netissä.

Muutenkin pitää harjoitella perusasiat dinkielestä ratkoa osaa mutta menee niin kauan aikaa itsetutkisteluun kun sitä varten on se opettaja.
Huomasin että en vastaa siten miten halutaan ja sekinkin asia pitää selvittää mitkä ovat ydin asiat.

opiskelutekniikka on hakusassa. Kuin myös se päivittäin etsiä aika siihen ja pelko lisää vastusta kuin ruokkis motivaatiota.opetella myös istumista siihen koulukirjan viereen kun sitäkää ei lapsena tullut harjoiteltua. Pitää olla se itsensä kasvattaja.

Ei varsikaan tehdä niitä vaikeita asioita, ehkä siitä johtuen jäi tekemättä ja nyt sitä kärsitään harjaamattomuudesta.
siis lisää motivaatiota negatiivisessa mielessä pyrkiä luovuttamaan ja haukkumaan itseään.

valtakunta kirjoitti:

Ei varsikaan tehdä niitä vaikeita asioita, ehkä siitä johtuen jäi tekemättä ja nyt sitä kärsitään harjaamattomuudesta.
siis lisää motivaatiota negatiivisessa mielessä pyrkiä luovuttamaan ja haukkumaan itseään.

Noinhan se on, itselleen on aina ankarin. Mutta jos vaan pystyt, niin koita hetkeksi unohtaa päämäärän ajattelu ja tee vaan niitä pieniä asioita. Niistäkin voi oppia nauttimaan, kun ei aina katso sitä suurta vuorta samalla. Ja kaiken hyvän valmistuminen vaatii aina paljon paljon aikaa.

En tiedä, voisiko vaikka kansanopistosta löytyä joku sopiva kurssi avuksi.

uhbinevf kirjoitti:

Noinhan se on, itselleen on aina ankarin. Mutta jos vaan pystyt, niin koita hetkeksi unohtaa päämäärän ajattelu ja tee vaan niitä pieniä asioita. Niistäkin voi oppia nauttimaan, kun ei aina katso sitä suurta vuorta samalla. Ja kaiken hyvän valmistuminen vaatii aina paljon paljon aikaa.

En tiedä, voisiko vaikka kansanopistosta löytyä joku sopiva kurssi avuksi.

Oon netissä koulussa ja rahkeet jämähti siihen että kaksi tekstityyli tekstiä pitäisi tehdä jotka ovat vaikeasti erotettava miten kirjoitan asiatyylin että erotan mielipide tekstistä. Erittäin vaikea kirjoittaa.
Toinen mielipideteksti ja toinen asiatyyliteksti.

valtakunta kirjoitti:

Oon netissä koulussa ja rahkeet jämähti siihen että kaksi tekstityyli tekstiä pitäisi tehdä jotka ovat vaikeasti erotettava miten kirjoitan asiatyylin että erotan mielipide tekstistä. Erittäin vaikea kirjoittaa.
Toinen mielipideteksti ja toinen asiatyyliteksti.

Asiatyyliteksti tuli vaikeaksi erottaa ja en kestänyt n. 2kk oon ollut tekemättä mitään.. Mielipideteksti oli simppeli

valtakunta kirjoitti:

Asiatyyliteksti tuli vaikeaksi erottaa ja en kestänyt n. 2kk oon ollut tekemättä mitään.. Mielipideteksti oli simppeli

En tiedä, auttaako tämä sinua, mutta tuon osoitteen takaa löydät ohjeita asiatyyliseen kirjoittamiseen ja pieniä harjoituksia avuksi: http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/hyva_asiatyyli/

Ole kärsivällinen myös itseäsi kohtaan.

uhbnijgn kirjoitti:

En tiedä, auttaako tämä sinua, mutta tuon osoitteen takaa löydät ohjeita asiatyyliseen kirjoittamiseen ja pieniä harjoituksia avuksi: http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/hyva_asiatyyli/

Ole kärsivällinen myös itseäsi kohtaan.

olen aloittanut lukion kahdesti (tein vain muutaman kurssin, iso askel on kokeet) ja vaihdoin nettiin opiskeleen. Kerkeen aloittaa paljon ja keskeyttään paljon. Oon aloittanut kymmeniä kirjoja ja keskeyttänyt ne.

En vaan pääse etenee. Osittain koe teen väärin kokeilin vai sanoja käydä ja opetella sanojen merkitys jään ensinmäisiin.

Matikka on ainut mitä pystyn omatoimisesti etenee. Mutta en ole kuin yhtä kirjaa Pitäisi uudestaan😂 jos sitä kautta vahvistuisi. lukemansa toistaa. Oon yrittänyt muistitekniikoita vähän kun luin niistä ja oon siitäkin unohtanut nimiä ja tapoja.

Nykyinen malli mikä on minulle normaalia jos on este en pysty etenee ja halun unohtaa. Käytännössä pistän pois ja unohdan.kerään kuin uudestaan johtamaan epäilen tässä olevan sen add, tarkkaisuuden häiriötä.

Minusta oli niin sulosta väännellellä pallon päällä pojan kanssa kun oltiin väsymyksestä levottomia tehtiin tekemättömiä tehtäviä 3lkmatikasta.
tottakai painostin kun ei se tekisi mitään läksyjä(omani lailla) jos en painostaisi puristamaan tiedon jyvää paperille. Työtä vastaan oli huvia palkaksi.😂

Minusta oli hassua että itsekin levoton joskus yritin itse edes lukea mutta ei tekisi ensimmäistäkää jos en vahdi ja vauhita.

Helppoja sillä on vielä tehtävät sen vuoksi
Pitäisi varmaan ensin harjoittaa niillä kirjoilla sitäkin koin mahdollisuudeksi mutta nykyään ne kirjat asuu koulussa ja tuodaan vain läksykirja ja toisin kuin minä raahasin kaikki kirjat.

Rästejä paljon ja sit kun päätän teen huolellisesti ja pitkään mutta sit se puhti loppuu.

Referoida osaan erittäin hyvin että opettaja sanoi että minun pitää viedä todistus(häiriöistäni) kun kiellellisesti ei huomannut ja liian hyvin onnistuin.

Mutta harjoittelin ja fiilasin referoin" minkälainen on asiatyyliteksi."

ongelma tais olla nyt tarkemmin muisteltuna,miten erotan mielipide ja asiatyylin toisistaan.
Jos sellaisen tais olla on jo sen verran aikaa, pitäähän ne jotenkin erottaa toisistaan.

valtakunta kirjoitti:

olen aloittanut lukion kahdesti (tein vain muutaman kurssin, iso askel on kokeet) ja vaihdoin nettiin opiskeleen. Kerkeen aloittaa paljon ja keskeyttään paljon. Oon aloittanut kymmeniä kirjoja ja keskeyttänyt ne.

En vaan pääse etenee. Osittain koe teen väärin kokeilin vai sanoja käydä ja opetella sanojen merkitys jään ensinmäisiin.

Matikka on ainut mitä pystyn omatoimisesti etenee. Mutta en ole kuin yhtä kirjaa Pitäisi uudestaan😂 jos sitä kautta vahvistuisi. lukemansa toistaa. Oon yrittänyt muistitekniikoita vähän kun luin niistä ja oon siitäkin unohtanut nimiä ja tapoja.

Nykyinen malli mikä on minulle normaalia jos on este en pysty etenee ja halun unohtaa. Käytännössä pistän pois ja unohdan.kerään kuin uudestaan johtamaan epäilen tässä olevan sen add, tarkkaisuuden häiriötä.

Minusta oli niin sulosta väännellellä pallon päällä pojan kanssa kun oltiin väsymyksestä levottomia tehtiin tekemättömiä tehtäviä 3lkmatikasta.
tottakai painostin kun ei se tekisi mitään läksyjä(omani lailla) jos en painostaisi puristamaan tiedon jyvää paperille. Työtä vastaan oli huvia palkaksi.😂

Minusta oli hassua että itsekin levoton joskus yritin itse edes lukea mutta ei tekisi ensimmäistäkää jos en vahdi ja vauhita.

Helppoja sillä on vielä tehtävät sen vuoksi
Pitäisi varmaan ensin harjoittaa niillä kirjoilla sitäkin koin mahdollisuudeksi mutta nykyään ne kirjat asuu koulussa ja tuodaan vain läksykirja ja toisin kuin minä raahasin kaikki kirjat.

Rästejä paljon ja sit kun päätän teen huolellisesti ja pitkään mutta sit se puhti loppuu.

Referoida osaan erittäin hyvin että opettaja sanoi että minun pitää viedä todistus(häiriöistäni) kun kiellellisesti ei huomannut ja liian hyvin onnistuin.

Mutta harjoittelin ja fiilasin referoin" minkälainen on asiatyyliteksi."

ongelma tais olla nyt tarkemmin muisteltuna,miten erotan mielipide ja asiatyylin toisistaan.
Jos sellaisen tais olla on jo sen verran aikaa, pitäähän ne jotenkin erottaa toisistaan.

Tuo on tietysti paha kierre, jos tuntuu, että aina epäonnistuu eikä jaksa yrittää. Itseluottamus on vähissä. Kannustava opettaja olisi varmasti siis avuksi. Oletko kysynyt vaikka ystävää avuksi ja opettajaksi? Joka ainakin jaksaisi kannustaa ja vähän auttaa tehtävien kanssa. Samalla tavalla kuin sinä autat lastasi.

ndryrsdy kirjoitti:

Tuo on tietysti paha kierre, jos tuntuu, että aina epäonnistuu eikä jaksa yrittää. Itseluottamus on vähissä. Kannustava opettaja olisi varmasti siis avuksi. Oletko kysynyt vaikka ystävää avuksi ja opettajaksi? Joka ainakin jaksaisi kannustaa ja vähän auttaa tehtävien kanssa. Samalla tavalla kuin sinä autat lastasi.

Ystäviä minulla on ystävät kadonnut parisuhteen myötä. Jos ei ukkoni osaa kertoa tuskin enkä kehtaisi kysyä, oletan aina tarjotaan jos kykeneväisiä. Itsekin menettelen siten, että tarjoan apua jos pystyn(ajan vuoksi)kykenen ja ymmärrän tarvitsevan.


Onhan minulla ukko sillekin jo sanoin kun jo turhauduin,että sen pitää järjestää minulle aikatauluja, painostaa ja auttaa. Mutta vähän tuntuu kun hänelläkin on opiskelut se ei oikein jaksa tukea minua koska toteaa, että hän ei ole opettaja. Hän on vain tietoinen näin se tehdään mutta sääntöjä ei muista syytä mutta rinnastan saman siihen, että soitan korvakuulolla pianoa vastaavasti ilman nuotteja.

Lahjakkuus on vain erilainen kaikilla. Mutta se on niin hauska seurata kun toinen kerran lukee saa 8-9 ja kun tekee vielä töitä siihen 10.

Itse ahkeraa tein ensimmäistä kurssia kirjaista ensimäiset sivut oheni läpinäkymättömäksi kuin virsikirjan sivu. Se miten oon muutamia sivuja pyörittänyt ja lopulta saan 7 tulokseksi vain johtuen siitä että en pysty tuottamaan selkeää tekstiä ,koska on vaikeasti ymmärrettävää ,raskasta luettavaa ja dysfasia(suppea sanavarasto) liian vähän tekstiä.

Opettaja oli toiveikas koska minulla on ajatuksia ja epäonnistui seuraavalla kerralla kaiken koska nauhurin ei pelannut(olin vasta tajunnut etten pysty pysymään mukana tunnilla jonka vuoksi ajatukset harhaantuu ja oivallin nauhurin) ja kaatui(vai oliko sammunu). Ei jäänyt enää mitään kuunneltavaa, minkä olisi voinut kerrata.

Eihän tässä ole kuin kuilu ala-asteella( lama aikaan )odotin pääsyä dysfasia luokalle 2lk ja vasta virallisesti 6lk sisään. 6lk ja 7lk kävin 8lk jätettiin oven taakse sijaisopettaja ei pitänyt minusta. Koska änähdin sitä kun näin ettei osannut auttaa oikein. Jätin kouluun menemättä ja hoisin sisaren lapsia ja 9lk opettaja taisi sääliä koska en ollut silloinkaan koulussa vaan kävin poikkeamassa vaikka olin" hyvä puhumaan" puolustamaan.
Ehkä suosiota sain myös ulkonäöllä ja empaattisuudella koska valittiin puheenjohtaksi (vaikka en ollut kykeneväinen)ja puheenjohtajansijainen hoiti kaiken,vähän noloa.

Vähän tulee olo persusuomalainen tyyli välitys on ja oli mutta ongelma en olisi pystynyt hoitamaan koska en ollut paikalla, mitä teen arvonimillä jos en ole kykeneväinen hoitamaan raskasta osaa koska hoisin lapsia ja motivaatio oli kadonnut opiskeluun.

Hauskin osuus on se että ihmiset kokee lapsien hoitamisen rankaksi ja työn helpoksi.
Näkyy ukkoseni kohdalla se koki henkisesti raskaampaa,varmasti totta mutta lapset ovat aina olleet se juttuni.

Haluisin vaan pyrkiä korkealle ja yrittää pelastaa lapsien tulevaisuus, en vain pientä osaa.mutta en tee mitään siellä jos peruspohjani ei ole vakaa.

Vuotta myöhemmin aloitin peruskoulun, joten opettaja uskoi että lopetan koulun kesken.
sain todistuksen ,jonka arvo on mitätön koska en osaa taitoja. Itse en ymmärtänyt johtuen etten ollut aikuinen ja kielellinen erityisvaikeus hidastuttaa kehitystä eli kypsyyttä vastuun ottamiseen.
Minun kuntoutuksenikin lopetettiin kun en pystynyt tekemään itsenäisesti.

Itsestä välittäminen vasta tuli lapsien myötä ja kova raakuus tietoisuus osaamisista vasta muutama vuosi jonka välinen kuilu itsestäni kaventunut.
Yhden asian tiedän lapset ovat kantaneet parhaan osan minusta he huolehtivat toisista,niin hyvin kuin osaavat huolehtia.

Älyssä ei ole mitään vikaa kävin mensan testissä ja sen perusteella pitäisi olla kykyjä.
Netissä sain 130 mutta paikan päällä 108 väsyneenä yön valvonneena.olin ajaminen vähän poukkaili jo.

valtakunta kirjoitti:

Ystäviä minulla on ystävät kadonnut parisuhteen myötä. Jos ei ukkoni osaa kertoa tuskin enkä kehtaisi kysyä, oletan aina tarjotaan jos kykeneväisiä. Itsekin menettelen siten, että tarjoan apua jos pystyn(ajan vuoksi)kykenen ja ymmärrän tarvitsevan.


Onhan minulla ukko sillekin jo sanoin kun jo turhauduin,että sen pitää järjestää minulle aikatauluja, painostaa ja auttaa. Mutta vähän tuntuu kun hänelläkin on opiskelut se ei oikein jaksa tukea minua koska toteaa, että hän ei ole opettaja. Hän on vain tietoinen näin se tehdään mutta sääntöjä ei muista syytä mutta rinnastan saman siihen, että soitan korvakuulolla pianoa vastaavasti ilman nuotteja.

Lahjakkuus on vain erilainen kaikilla. Mutta se on niin hauska seurata kun toinen kerran lukee saa 8-9 ja kun tekee vielä töitä siihen 10.

Itse ahkeraa tein ensimmäistä kurssia kirjaista ensimäiset sivut oheni läpinäkymättömäksi kuin virsikirjan sivu. Se miten oon muutamia sivuja pyörittänyt ja lopulta saan 7 tulokseksi vain johtuen siitä että en pysty tuottamaan selkeää tekstiä ,koska on vaikeasti ymmärrettävää ,raskasta luettavaa ja dysfasia(suppea sanavarasto) liian vähän tekstiä.

Opettaja oli toiveikas koska minulla on ajatuksia ja epäonnistui seuraavalla kerralla kaiken koska nauhurin ei pelannut(olin vasta tajunnut etten pysty pysymään mukana tunnilla jonka vuoksi ajatukset harhaantuu ja oivallin nauhurin) ja kaatui(vai oliko sammunu). Ei jäänyt enää mitään kuunneltavaa, minkä olisi voinut kerrata.

Eihän tässä ole kuin kuilu ala-asteella( lama aikaan )odotin pääsyä dysfasia luokalle 2lk ja vasta virallisesti 6lk sisään. 6lk ja 7lk kävin 8lk jätettiin oven taakse sijaisopettaja ei pitänyt minusta. Koska änähdin sitä kun näin ettei osannut auttaa oikein. Jätin kouluun menemättä ja hoisin sisaren lapsia ja 9lk opettaja taisi sääliä koska en ollut silloinkaan koulussa vaan kävin poikkeamassa vaikka olin" hyvä puhumaan" puolustamaan.
Ehkä suosiota sain myös ulkonäöllä ja empaattisuudella koska valittiin puheenjohtaksi (vaikka en ollut kykeneväinen)ja puheenjohtajansijainen hoiti kaiken,vähän noloa.

Vähän tulee olo persusuomalainen tyyli välitys on ja oli mutta ongelma en olisi pystynyt hoitamaan koska en ollut paikalla, mitä teen arvonimillä jos en ole kykeneväinen hoitamaan raskasta osaa koska hoisin lapsia ja motivaatio oli kadonnut opiskeluun.

Hauskin osuus on se että ihmiset kokee lapsien hoitamisen rankaksi ja työn helpoksi.
Näkyy ukkoseni kohdalla se koki henkisesti raskaampaa,varmasti totta mutta lapset ovat aina olleet se juttuni.

Haluisin vaan pyrkiä korkealle ja yrittää pelastaa lapsien tulevaisuus, en vain pientä osaa.mutta en tee mitään siellä jos peruspohjani ei ole vakaa.

Vuotta myöhemmin aloitin peruskoulun, joten opettaja uskoi että lopetan koulun kesken.
sain todistuksen ,jonka arvo on mitätön koska en osaa taitoja. Itse en ymmärtänyt johtuen etten ollut aikuinen ja kielellinen erityisvaikeus hidastuttaa kehitystä eli kypsyyttä vastuun ottamiseen.
Minun kuntoutuksenikin lopetettiin kun en pystynyt tekemään itsenäisesti.

Itsestä välittäminen vasta tuli lapsien myötä ja kova raakuus tietoisuus osaamisista vasta muutama vuosi jonka välinen kuilu itsestäni kaventunut.
Yhden asian tiedän lapset ovat kantaneet parhaan osan minusta he huolehtivat toisista,niin hyvin kuin osaavat huolehtia.

Älyssä ei ole mitään vikaa kävin mensan testissä ja sen perusteella pitäisi olla kykyjä.
Netissä sain 130 mutta paikan päällä 108 väsyneenä yön valvonneena.olin ajaminen vähän poukkaili jo.

No ainakin nyt olet jo paljon oppinut ja olet minusta hyvin kypsä ja otat vastuuta tosi paljon läheisistäsikin. Se on tärkeää, mutta ei saisi unohtaa omia tarpeitakaan. Tietysti parasta olisi se, että läheiset näkisivät ne sinunkin tarpeet ja auttaisivat niissä. Mutta vajavaisia ihmisiä ollaan, niin se ei aina ole niin helppoa.

Ja minusta sinulla on ihan oikea asenne opiskeluun, että teet sen itsesi ja osaamisesi vuoksi etkä sen todistuksen tai tittelin. Tuo nauhuri on minusta hyvä idea, sitähän voisi itsekin pitää mukana ja tallentaa omia hyviä ajatuksia silloin kun ne tulevat mieleen. Tai vaikka oppikirjaa lukiessa sanoo siitä mieleen tulevat ajatukset ääneen nauhurille.

Itseäänkin voi kannustaa niin kuin lapsia, kun saa tehtyä jonkun pienen tavoitteen, niin sitten antaa itsellensä luvan syödä vaikka suklaan. Se toimii, kun ei ota liian isoja urakoita kerralla. Samaten toimii se, että ajattelee jonkun vaikean asian tekemisen olevan tosi hienoa, että on iloinen siitä, kun pääsee tekemään sitä.

Toivottavasti löydät vielä kipinän ja motivaation opiskeluun. Se on parhaimmillaan tosi kivaa.

valtakunta kirjoitti:

olen aloittanut lukion kahdesti (tein vain muutaman kurssin, iso askel on kokeet) ja vaihdoin nettiin opiskeleen. Kerkeen aloittaa paljon ja keskeyttään paljon. Oon aloittanut kymmeniä kirjoja ja keskeyttänyt ne.

En vaan pääse etenee. Osittain koe teen väärin kokeilin vai sanoja käydä ja opetella sanojen merkitys jään ensinmäisiin.

Matikka on ainut mitä pystyn omatoimisesti etenee. Mutta en ole kuin yhtä kirjaa Pitäisi uudestaan😂 jos sitä kautta vahvistuisi. lukemansa toistaa. Oon yrittänyt muistitekniikoita vähän kun luin niistä ja oon siitäkin unohtanut nimiä ja tapoja.

Nykyinen malli mikä on minulle normaalia jos on este en pysty etenee ja halun unohtaa. Käytännössä pistän pois ja unohdan.kerään kuin uudestaan johtamaan epäilen tässä olevan sen add, tarkkaisuuden häiriötä.

Minusta oli niin sulosta väännellellä pallon päällä pojan kanssa kun oltiin väsymyksestä levottomia tehtiin tekemättömiä tehtäviä 3lkmatikasta.
tottakai painostin kun ei se tekisi mitään läksyjä(omani lailla) jos en painostaisi puristamaan tiedon jyvää paperille. Työtä vastaan oli huvia palkaksi.😂

Minusta oli hassua että itsekin levoton joskus yritin itse edes lukea mutta ei tekisi ensimmäistäkää jos en vahdi ja vauhita.

Helppoja sillä on vielä tehtävät sen vuoksi
Pitäisi varmaan ensin harjoittaa niillä kirjoilla sitäkin koin mahdollisuudeksi mutta nykyään ne kirjat asuu koulussa ja tuodaan vain läksykirja ja toisin kuin minä raahasin kaikki kirjat.

Rästejä paljon ja sit kun päätän teen huolellisesti ja pitkään mutta sit se puhti loppuu.

Referoida osaan erittäin hyvin että opettaja sanoi että minun pitää viedä todistus(häiriöistäni) kun kiellellisesti ei huomannut ja liian hyvin onnistuin.

Mutta harjoittelin ja fiilasin referoin" minkälainen on asiatyyliteksi."

ongelma tais olla nyt tarkemmin muisteltuna,miten erotan mielipide ja asiatyylin toisistaan.
Jos sellaisen tais olla on jo sen verran aikaa, pitäähän ne jotenkin erottaa toisistaan.

Sinähän oot samanlainen kuin minä sitten. Aloitan kirjan ja se jää.kesken.

ndghtdy kirjoitti:

No ainakin nyt olet jo paljon oppinut ja olet minusta hyvin kypsä ja otat vastuuta tosi paljon läheisistäsikin. Se on tärkeää, mutta ei saisi unohtaa omia tarpeitakaan. Tietysti parasta olisi se, että läheiset näkisivät ne sinunkin tarpeet ja auttaisivat niissä. Mutta vajavaisia ihmisiä ollaan, niin se ei aina ole niin helppoa.

Ja minusta sinulla on ihan oikea asenne opiskeluun, että teet sen itsesi ja osaamisesi vuoksi etkä sen todistuksen tai tittelin. Tuo nauhuri on minusta hyvä idea, sitähän voisi itsekin pitää mukana ja tallentaa omia hyviä ajatuksia silloin kun ne tulevat mieleen. Tai vaikka oppikirjaa lukiessa sanoo siitä mieleen tulevat ajatukset ääneen nauhurille.

Itseäänkin voi kannustaa niin kuin lapsia, kun saa tehtyä jonkun pienen tavoitteen, niin sitten antaa itsellensä luvan syödä vaikka suklaan. Se toimii, kun ei ota liian isoja urakoita kerralla. Samaten toimii se, että ajattelee jonkun vaikean asian tekemisen olevan tosi hienoa, että on iloinen siitä, kun pääsee tekemään sitä.

Toivottavasti löydät vielä kipinän ja motivaation opiskeluun. Se on parhaimmillaan tosi kivaa.

Itse asiaas tein tuota yhdessä vaihessa itselleni luin nauhuriin mutta se taas jäi.Olin goldrose nimimerkillä aiemmin.
Niin kuin sanoin monia muistitekniikoita yritän mutta luulen myös tyssäys tulee siihen kun nousee ongelma esiin 5lapsena äitinä, jokin näkyy aina jossain ongelma.
Koulut jäi kesken kun lapsi meni leikkaukseen ja vaativampi leikkaus. Sinäänsä puolen vuoden välein leikkaus on eri oten väsyttävää kun 10päivää sairaalass.
Lapsen sain oman hoitoon aiemmin ehkä helpommin annettiin kokemuksen myötä jo edellisellä. 4lapsella on takaisinvirtaus ongelmana joten jatkuva lääkitys oli alusta asti.

Voin sanoa ja tyytyväisenä nyt ne on 3korjausleikkaus tehty ja yksinnormaalisti palautuneet. Yhdellä lapsella leikattiin sen vuoksi kun oli kerääntynyt kalkkia joka esti virtsan tulo.. Hällä on kutistus munuainen ja taas toisenpuolelle tullut supermunuainen. Eli lähtenyt kasvuun.

Sinäänsä helppous on alkanut elämässä vaikka pelkään teini-ikää kun se on tai ei oikeastaan ole uusi. Meillä kävi pelailemassa roolipelikirjoja kun itseolin 21 teini-ikäisiä. Helppoja tapauksia. Parhaiten heidän kanssa pärjää harrastaa niiden mukana ja ohjata sellaiseen toimintaa, mikä on porukassa hauskaa.

Kerran yhden mami tuli oveni taakse itkemään "älä vie poikaani".
Huh huh.

Yhteenlasku kirjoitti:

Sinähän oot samanlainen kuin minä sitten. Aloitan kirjan ja se jää.kesken.

Se on mukava että paremmin ymmärretään toisiamme. Joskin tuntuu että vain ne jotka kokee sinut heidän synnikseen, kaipaavat päästä ruoskimaan sanoin.

valtakunta kirjoitti:

Se on mukava että paremmin ymmärretään toisiamme. Joskin tuntuu että vain ne jotka kokee sinut heidän synnikseen, kaipaavat päästä ruoskimaan sanoin.

Etsii heikkoudet mutta kohta minulla ei ole enää.Sinäänsä oot aurinko elämässäni minusta meidän olisi hyvä pitää huolta toisistamme enemmän ystävinä. Löydät monta tähteä elämästä ja koet olevasi onnellinen heidän keskellään.

ndghtdy kirjoitti:

No ainakin nyt olet jo paljon oppinut ja olet minusta hyvin kypsä ja otat vastuuta tosi paljon läheisistäsikin. Se on tärkeää, mutta ei saisi unohtaa omia tarpeitakaan. Tietysti parasta olisi se, että läheiset näkisivät ne sinunkin tarpeet ja auttaisivat niissä. Mutta vajavaisia ihmisiä ollaan, niin se ei aina ole niin helppoa.

Ja minusta sinulla on ihan oikea asenne opiskeluun, että teet sen itsesi ja osaamisesi vuoksi etkä sen todistuksen tai tittelin. Tuo nauhuri on minusta hyvä idea, sitähän voisi itsekin pitää mukana ja tallentaa omia hyviä ajatuksia silloin kun ne tulevat mieleen. Tai vaikka oppikirjaa lukiessa sanoo siitä mieleen tulevat ajatukset ääneen nauhurille.

Itseäänkin voi kannustaa niin kuin lapsia, kun saa tehtyä jonkun pienen tavoitteen, niin sitten antaa itsellensä luvan syödä vaikka suklaan. Se toimii, kun ei ota liian isoja urakoita kerralla. Samaten toimii se, että ajattelee jonkun vaikean asian tekemisen olevan tosi hienoa, että on iloinen siitä, kun pääsee tekemään sitä.

Toivottavasti löydät vielä kipinän ja motivaation opiskeluun. Se on parhaimmillaan tosi kivaa.

Oon tosi kiitollinen sinulle ja toivon jossain elämän tiellä kohtaa taas ajatuksemme voimme parantaa maailmaa ja sen jälkeen touteuttaa ne.

Ei se sitä tarkoita, että itsemurhan saa kuin manulle illallise.

Kiitos sulle :)

Vai että on aloittaja jo syypää toisten kuolemiin? :O

Nytmeneejollainlujaa kirjoitti:

Vai että on aloittaja jo syypää toisten kuolemiin? :O

Kyllä se henkinen väkivalta tappaa. Vastuuta ei tietenkään ota. Kuuluu tuohon luonteeseen.

Oikeus tuhota vaikka palstalla väärin omittujen perusteella. Kaduta ei.

Pahatpois kirjoitti:

Kyllä se henkinen väkivalta tappaa. Vastuuta ei tietenkään ota. Kuuluu tuohon luonteeseen.

Oikeus tuhota vaikka palstalla väärin omittujen perusteella. Kaduta ei.

Jos suomi24:sen keskustelufoorumeilla on tuhansia suomalaisia ja 100 heistä trollailee joskus niin kuka on syypää? Miksi luet? Taidat haukkua väärää puuta.

Valheita, valheita ja valheita. Kuka opetti sinulle tuon taidon?

Ainavaanvalheits kirjoitti:

Valheita, valheita ja valheita. Kuka opetti sinulle tuon taidon?

Mitä ihmeen valheita? Ei ole minun vikani jos sinulla menee huonosti ja olet katkera ja joku on kussut muroihisi palstalla. Anna olla en ole syypää kenenkään kuolemaan! Voit jäädä riitelemään itsesi kanssa :D

Toi viimeinen lausees joskus pyöri mielessä yhteen leikkaukseen valmistautuessa. Ajattelin noin, et jospa ei tarvitsisi enää herätä. Se oli helppoa ja hyvä asia, eikä tuntunut lainkaan pahalta. Siinä olin turvallisissa käsissä, lämpimässä pedissä peitoissa, pää kainalossa ja yhtään vaikealta ei olisi tuntunut luopua kaikesta.
Koska ei minulla paljon mitään niin tärkää huolehtimista ollut. Mitään en itse ollut .
Vaikeampi sille, joka jotain on ja jolla paljon on huolehtimista.