ei minulla ole edes puheenaiheita. En harrasta mitään ja elämä on tasasen tappavan tylsää. Työasioitakaan ei voi jutella, kun en ole töissä. Mistä siis yrittää puhua.
En jaksa edes tutustua ihmisiin
tylsyystappaa
8213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhutaam mistä vaan haluat tai miten haluat. Pikkujuttuja ei tässä iässä enää huvita. Mitäs mieltä olet tuosya IL:n lööpistä?
Minulla on samankaltainen ongelma kun sinulla. Kun tapaan uusia ihmisiä en tiedä yhtään mistä voisi puhua. Olen nainen enkä oikein osaa puhua naisten juttuja eli meikeistä vaatteista julkkiksista jne jne. Miehiä tavatessa en osaa myöskään puhua mistään. Voisin tietty syyttää tästä kaikesta sitä, että kasvoin keskellä korpea. Korpikasvatuksesta olen kuitenkin ylpeä koska kasvoin kärsivälliseksi ja ilman lapsuuden itsetunto-ongelmia. Tuntuu muuten yleensä siltä että olen aika hyvin henkisesti kasassa, uudet tuttavuudet ovat vaan se ongelma. Tietty korvessa kasvaneena ei yksinäisyyskään haittaa ja sosiaaliset tilanteet vievät todella paljon energiaa.
Pähkinänkuoressa: en osaa auttaa mutta hei, et ole yksin... ja minä voisin olla loppuelämäni yksin ilman ongelmia (luulisin)
Eräs hieman nolo esimerkkitilanne sosiaalisien taitojen puutteesta oli se kun eräs puolituttu yritti aloittaa keskustelua kanssani kehumalla vaatteitani ja hän taisi siinä samalla hieman vähätellä omaa tyyliään. En osannut reagoida silleen "naisellisesti"(sanat hakusessa) kiitellen ja kehuen takaisin vaan sanoin kait lyhyesti "kiitos" tai ehkä jopa "ai" (voi nolo) ja keskustelu päättyi siihen.. jälkiviisaus iski myöhään. Olen ainakin oppinut tästä jotain mutta olisi ollut kiva oppia silloin kun tilanne oli tapahtumassa eikä jälkeenpäin ajatella että olinpa saakelin tylyn oloinen varmaan vaikkei yhtään semmoinen tunne ollut silloin. En kyllä edelleenkään osaa puhua vaatteista mitään tai huijaisin itseäni ja muita jos yrittäisin väkisellä.
Jos puhututtaa voi puhua ja jos ei, voi olla hiljaa. Sitä voi puhua, mitä mieleen juolahtaa, ihan sama, mistä puhuu.
Ja ALOITUS ei taaskaan ole minulta, vaikka korvessa asunkin.
Yleissivistykseni on kohtalaisen laaja.
Ai pitäisikö puhua naisten juttuja?
No, suunnitteli Irja Leimu oli historianopettajani vaimo.
Pidän RIL:in eli Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelemia vaatteita
laadukkaina, joskin kalliina, mikäli ne ovat normaalihintaisia.
RIL:in vaatteissa myös koot ovat pienempiä kuin esim. puhtaasti
Luhdan tai Storyn mallistoissa.
Ikävä juttu tämä Teri Niitin kuolema. Hänhän suunnitteli
pukuja jopa linnanjuhliin kuten Teemu Muurimäki, Teuvo Loman
ja Ilona Pelli jne.
Huomautus myös että aloittaja ei sanonut olevansa korvesta vaan minä, kommentoijanainen, sanoin itsestäni niin.
Elämäntilanteeni on kuitenkin kokonaisuudessaan niin IKÄVÄ,
että arvostaisin, jos sinä nimimerkillä "Miehenmiete2" tai
"Miehenmietteitä2", ennen vuodenvaihdetta RUNOJA palstalle kirjoitellut
ja avoimesti henkilökohtaisesta ratkaisusta puhunut mies välittäisit yhteystietosi.
Voisimme kenties yhdessä miettiä, mikä olisi PARAS TOTEUTUSTAPA.
Se on kyllä totta, etten jaksa tutustua uusiin ihmisiin.
Surua tuotti, kun ystävättäreni jätti joulukortin lähettämättä,
vaikkei mitään riita tai kahnauksia ollut ollut.
(Hän vain unohti minut.)
Ja toinen henkilö johon olin ollut harvakseltaan yhteydessä,
jätti uudet yhteystietonsa VÄLITTÄMÄTTÄ MINULLE.
No, näistä osaankin jo tehdä oikeat johtopäätökset kuten
edellisistä, lukemattomista IHMISSUHDEPETTYMYKSISTÄ.
Eli jos tulet palstalle nimimerkki "Miehenmiete2", koettaisitko keksiä
miten saamme yhteyden toisiimme. (Meillä näyttäisi olevan samanlaiset
tulevaisuuden visiot.)