Milloin viimeksi

Ajattelin omaa parastani, ja jätin huonon ihmisen taakseni

Eilen.

En tappanut yhtä tyyppiä vaikka olisi ehkä pitänyt.

En ole koskaan ylpeä itsestäni..miksi olisin? En ajattele asioita niin.

Selvisin taas tästäkin päivästä.

Tänään. Hiton hyvä päivä. Oon onnellinen! :)

Lapsissani näkyy kasvatukseni tulos ja se on musiikkia korville ja saan loistaa ylpeydestä, tänään kehuttiin kun pidin hyvän puheen lapsilleni. Minusta se oli ihana kuulla palautetta ulkopuolelta vaikka näytin ihan rähjäiseltä.

Sinäänsä lapsien kanssa kaupoilla oli raskasta kun ne innostuu yhtä paljon leluista kuin äiti lapsien alennus vaatteista.

Tiedän täsmälleen. Jokainen päivä kun nousen aamulla ylös, hoidan työt ja jatkan elämää.

En tarkkaan muista. Pyrin välttelemään ylpeyttä. Siinä ei ole mitään hienoa.

Aina kun onnistun jossain ja opin uusia asioita. Viimeiksi juuri ennen joulua. Tein yhden jutun jota jännitin kovasti ja se onnistuikin. Mulle iso juttu tuollainen.

Juuri nyt en muista milloin se oli.Siitä on varmasti kauan...

En edes muista:D Aika harvoin olen ylpeä itsestäni. Joskus, kun olen ihan eri mieltä kun kukaan muu tässä maailmassa (tai asiantuntijat) ja sitten käykin ilmi, että olin oikeassa, niin silloin tulee sellainen "jess" -fiilis, kun on jo itsekkin epäillyt omia ajatuksiaan ja päättelyitään ja loogisuuttaan, niin sitten kun selviääkin, että "olin kärryillä", ainakin paremmin kuin muut "vastaväittelijät". Kun on käyttänyt omaa puhdasta järkeä, eikä ole juossut kaiken muun perässä. Lyhyjkäisyydessään edellinen lause.

Silloin kun hän oli vierelläni

Kun kakkasin 2 metriä pitkän kakan kokoomusnaapurin auton tuulilasille.

En ole koskaan ollut ylpeä itsestäni. En ole ikinä ollut hyvä missään

Kun onnistun jossakin, olen iloinen, onnellinen jne. Ylpeys kuulostaa itsensä korottamiselta.