Miten hei puhutte ihmisten kanssa näin yleensä?

Miten paljon te puhutte ystävien tai sukulaisten kanssa ja häiritseekö hiljaisuus teitä? Mikä on liikaa tai liian vähän ellei ihan täyttä tuppisuuta tai jatkuvaa puuropataa lasketa?

Mulla on ollu tosi pahoja masiksia, ym. mutta alkaa näkyä lopulta vähä valoa tunnelin päässä. Olin jossai vaiheessa jo päättäny etten osaa mitää ja etten voi osata jutella ihmisten kanssa. Ei vaa tullu mitään mieleen. Kävin kaikki masis, autismi ja narsismiepäilyt läpi kunnes vaa totesin että oli varmaa ihan liikaa kaikkea liian nopeasti plus liian vähän tukea tärkeiltä ihmisiltä.

Nyt alkanut juttu luistaa jotenkin mutta tuntuu jotenki kankealta, ellei ny kuulumisista puhuta. Ja no, joidenki kanssa sitä tulee papatettua aika paljonki kun taas toisten kanssa totean että "no voi prkl, ei tästä ny tuu taas stna mitää :D. Kai äijät sitten on yleisesti ottaen hiljaisempia, mitä ny kokoajan kuulee juttua että istutaan vaa telkkarin ääressä bisse kourassa ja pyöritellään varpata-no tottahan se kai on ettei me olla niin sanavalmiita ellei oo ei tai joo kysymyksiä...

En tiiä, tuli vaa mieleen ja saihan tästä ainaki kyssärin ja näkökohtia...