Homot pian naimisiin

Mitä sinulle homolle muuta kuuluu?

Miksi helluntailaiset miehet eivät vastaa perusteltuihin kysymyksiin ?
Onko totuus liian kipeä ? Omassa porukassa homostellaan aivan samalla lailla kuin muussakin yhteiskunnassa keskimäärin. Jopa homona avioliitossa, kun ei uskalleta laittaa lusikoita jakoon. Kulissit pitää pitää pystyssä, ettei tule lähtö saalemista ja joudu yllättäen helluntaimiesten häiriköinnin ja eheyttämisen kohteeksi. Aika ilkikurista hommaa vai mitä ?
Siis.
Miksi helluntaiuskoiset miehet ovat niin kiinnostuneita toisten ihmisten sukupuolielämästä ja toisten ihmisten haarovälistä ?
Mitä siellä on, miltä siellä haisee tai tuoksuu, kuinka kosteaa tai kuivaa, kuka siellä käy vieraissa tai kotonaan ?
Helluntailaiset ymmärtää tämän uskonnonvapauslain kovin väärin. Ei se oikeuta muiden omaan ja yksityiseen.

Ahaa.
Mutta eikös helluntailaiset toisten ihmisten peräaukkojen kulunvalvontaa suorittavat miehet sitten ole vähän "homoja" ?
Miksi he muuten niin kovin siunaavat näitä "homoja" helvettiin ?
Onko se ihan tervettä toimintaa ?

Ja kyllähän tämä keskustelu todennäköisesti jatkuu. Niin kauan kuin on näitä helluntailaisia miehiä jotka suorittavat. Toisten ihmisten peräaukkojen kulunvalvontaa.

http://yle.fi/uutiset/3-9374182

"En mä siellä jumalanpalveluksessa jaksa käydä" – viisi pappia kertoo, mikä kirkossa pännii

Mitä tapahtuu, kun pappi puhuu seksistä tai tuomitsee hallituksen? Yle haastatteli viittä pappia, jotka ovat koetelleet papin sananvapauden rajoja.

28.12.2016 klo 18:04päivitetty 31.12.2016 klo 10:16

----------------

Harri "Haka" Kekäläinen on hevipastori, joka sai kirkosta potkut

– Esimerkiksi virsi 611: "Käyn aina kohti kuolemaa", voiko olla sen hevimpää? Ei siinä tarvita mitään Number of the Beasteja.

Ajat ovat muuttuneet 1970-luvulta, jolloin kahdeksanvuotias Kekäläinen löysi Black Sabbathin ja Deep Purplen. Mutta löytyy Suomesta edelleen niitäkin, joiden mielestä hevimusiikki on saatanasta. Kekäläinen muistelee tapausta eräässä länsirannikon seurakunnassa, johon metallimessua oli pyydetty vierailulle. Itse seurakunta suhtautui vierailijoihin positiivisesti, mutta eräs paikallinen kristillinen lahko oli toista mieltä.

– Tämä lahko oli rukoillut sen puolesta, että meidän bussille kävisi jotain.

Ajattelin, että mitä hemmettiä, me oltaisi ajettu rotkoon ja kuoltu, ja ne olisi olleet iloisia? Jälkikäteen kuulin, että lahkon jäsenet olivat kiertäneet messun aikana seurakuntaa ristin kanssa. En tiedä, onko tämä jälkimmäinen osa tarinasta urbaani legenda. Ihan spookyä kamaa joka tapauksessa.

Suuri osa evankelis-luterilaisen kirkon messuista noudattaa kuitenkin perinteistä kaavaa. Osa papeista noudattaa

pilkuntarkasti, mikä hieman huvittaa Kekäläistä.

– Se on hassua. Meillä on kirkossa paljon tällaisia vähän hassuja asioita.

Mutta enimmäkseen jäykkyys tympii. Saarnoissa ei "revitellä", niissä vältellään pettämisen tai alkoholismin kaltaisia hankalia arjen aiheita, joista Kekäläinen haluaisi puhua. Syy ei ole seremonioita ohjeistavassa Kirkkokäsikirjassa tai Raamatussa, jonka teksteihin saarnojen pitää pohjautua. Papithan ovat "aasinsiltojen mestareita", Kekäläinen sanoo. Suurin syy on pappien itsesensuuri.

– Ihmettelen, mitä mun opiskelijakavereilleni on tapahtunut. Kun niistä tuli pappeja, niistä tuli kuin seipäännielleitä. Me laitetaan itsemme muottiin, olettamukseen siitä, millainen papin pitää olla. Nuoret papit käyvät viihteellä, mutta saarnassa ollaan vielä jossain feodaaliajalla.

Toinen Kekäläistä tympivä asia on kaksinaamaisuus. Hänen mielestään mielipiteitä ei tuoda rehellisesti esille, vaan yhdelle yleisölle sanotaan yhtä ja toiselle toista. Ja kun ollaan eri mieltä, ei kuunnella, vaan tuomitaan.

– Jos joku esimerkiksi sanoo, ettei halua vihkiä homoja koska se on hänen mielestään raamatunvastaista, niin mä sanon aamen. Minusta on mainiota, että ihmiset sanovat mielipiteensä. Siitähän se keskustelu lähtee liikkeelle. Kun toinen tuomitaan helvettiin, niin se keskustelu loppuu heti, se on uskovaiselle kova viilto.