Suomalaisessa kristillisyydessä on viime aikoina keskusteltu hengellisten virtausten ja opetusten arvioinnista. Keskustelussa ilahduttavaa on ollut Raamatun arvovallan ja Kristus-keskeisyyden korostus. Toisaalta siinä on ollut havaittavissa tarpeetonta vastakkainasettelua esimerkiksi Jumalan sanan ja hengellisen kokemuksen välillä. Siinä ei myöskään ole aina huomioitu sitä, että Pyhä Henki voi toimia sielläkin, missä ihmiset tekevät suuria virheitä.
Ensimmäisen tessalonikalaisille osoitetun kirjeensä lopussa Paavali opetti terveen hengellisen elämän tunnuspiirteistä1. Hän kirjoitti lukijoilleen lyhyesti muun muassa hyvän tekemisestä, ilosta, jatkuvasta rukouksesta ja kiitollisesta mielenlaadusta. Tämän jälkeen Paavali paalutti seurakunnan maaperään kolme pylvästä viitoittamaan suhtautumista Pyhän Hengen toimintaan.
Tulen läsnäoloa ei voi korvata
Paavalin suuri huolenaihe tessalonikalaisten osalta oli se, että heidän tapansa reagoida karismaattisiin ongelmiin oli tukahduttamassa Pyhän Hengen vaikutusta seurakunnassa. Tulen läsnäolo oli väistymässä, mikä voitiin sekä havaita että kokea.
Hengen tulen rajoittamaton palo jokaisen uskovan sydämessä ja jokaisen seurakunnan keskellä oli Paavalille ehdottoman luovuttamatonta. Tähän on useita syitä.
Ensinnäkin jokainen uskova on pelastettu jatkuvasti syvenevään yhteyteen Jumalan kanssa. Toiseksi Pyhän Hengen rooli tämän yhteyden syventämisessä ja Jumalan sekä yleisen että erityisen puheen välittämisessä uskovan kokemusmaailmaan on korvaamaton. Lisäksi Jumalan valtakunnan työ voi pitkäkestoisesti menestyä vain Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa, ja uskovan hengellinen elämä voi kukoistaa vain Pyhän Hengen vaikutuksesta.
On huomattava myös, että ihmiset saavat elämäänsä yliluonnollista apua vain Pyhän Hengen kautta. Niin ikään Hengen lahjat voivat toimia ja Hengen hedelmä kasvaa vain Pyhän Hengen luomassa ilmapiirissä.
Paavalin Hengen sammuttamista koskeva kielto voitaisiin kääntää myös näin: ”Lopettakaa Hengen sammuttaminen.” Tessalonikassa oli siis omaksuttu käytänteitä, jotka tukahduttivat Hengen liekkiä.
Tässä yhteydessä on mielenkiintoista vertailla Korintin ja Tessalonikan seurakuntia sekä Paavalin ohjeita niille. Korintin seurakunnassa Pyhän Hengen toimintaa ei kahlehdittu. Siksi kaikki armolahjat toimivat seurakunnassa, vaikka sen keskuudessa oli merkittäviä moraalisia ongelmia2. Armolahjojen käyttö oli Korintissa ainakin osittain villiintynyttä, erityisesti kielillä puhumisen ja profetoimisen osalta.3
jatka lukemista...
http://www.ristinvoitto.fi/sivu/29543705
Ensimmäisen tessalonikalaisille osoitetun kirjeensä lopussa Paavali opetti terveen hengellisen elämän tunnuspiirteistä1. Hän kirjoitti lukijoilleen lyhyesti muun muassa hyvän tekemisestä, ilosta, jatkuvasta rukouksesta ja kiitollisesta mielenlaadusta. Tämän jälkeen Paavali paalutti seurakunnan maaperään kolme pylvästä viitoittamaan suhtautumista Pyhän Hengen toimintaan.
Tulen läsnäoloa ei voi korvata
Paavalin suuri huolenaihe tessalonikalaisten osalta oli se, että heidän tapansa reagoida karismaattisiin ongelmiin oli tukahduttamassa Pyhän Hengen vaikutusta seurakunnassa. Tulen läsnäolo oli väistymässä, mikä voitiin sekä havaita että kokea.
Hengen tulen rajoittamaton palo jokaisen uskovan sydämessä ja jokaisen seurakunnan keskellä oli Paavalille ehdottoman luovuttamatonta. Tähän on useita syitä.
Ensinnäkin jokainen uskova on pelastettu jatkuvasti syvenevään yhteyteen Jumalan kanssa. Toiseksi Pyhän Hengen rooli tämän yhteyden syventämisessä ja Jumalan sekä yleisen että erityisen puheen välittämisessä uskovan kokemusmaailmaan on korvaamaton. Lisäksi Jumalan valtakunnan työ voi pitkäkestoisesti menestyä vain Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa, ja uskovan hengellinen elämä voi kukoistaa vain Pyhän Hengen vaikutuksesta.
On huomattava myös, että ihmiset saavat elämäänsä yliluonnollista apua vain Pyhän Hengen kautta. Niin ikään Hengen lahjat voivat toimia ja Hengen hedelmä kasvaa vain Pyhän Hengen luomassa ilmapiirissä.
Paavalin Hengen sammuttamista koskeva kielto voitaisiin kääntää myös näin: ”Lopettakaa Hengen sammuttaminen.” Tessalonikassa oli siis omaksuttu käytänteitä, jotka tukahduttivat Hengen liekkiä.
Tässä yhteydessä on mielenkiintoista vertailla Korintin ja Tessalonikan seurakuntia sekä Paavalin ohjeita niille. Korintin seurakunnassa Pyhän Hengen toimintaa ei kahlehdittu. Siksi kaikki armolahjat toimivat seurakunnassa, vaikka sen keskuudessa oli merkittäviä moraalisia ongelmia2. Armolahjojen käyttö oli Korintissa ainakin osittain villiintynyttä, erityisesti kielillä puhumisen ja profetoimisen osalta.3
jatka lukemista...
http://www.ristinvoitto.fi/sivu/29543705
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa tutustua aineistoon.
Paavali osasi erottaa toisistaan Pyhän Hengen aidon toiminnan ja ihmisten tekemät virheet. Hän näki selvästi, että karismaattinen kaaos Korintissa ei johtunut eksyttävistä hengistä. Se johtui keskeneräisistä, rikkinäisistä ja hengelliseltä ymmärrykseltään vielä lapsenkengissä olevista ihmisistä.
Siksi Paavali ohjasi ihmisten käytänteitä oikeille urille pitäen samalla huolta siitä, että Henkeä ei tukahdutettaisi. Suorastaan hykerryttävää onkin huomata, että Paavali kehotti juuri korinttilaisia tavoittelemaan lisää hengellisiä lahjoja, erityisesti profetian lahjaa, jonka hulvattomaan käyttöön Paavali joutui puuttumaan4.
Armolahjoja tulee arvostaa
Jos Korintin uskovien keskeneräisyys ilmeni karismaattisena kaaoksena, Tessalonikassa oli menty vastakkaiseen ojaan ja tukahdutettu Hengen toimintaa. Tämä näkyi erityisesti suhtautumisessa profetian lahjaan. Sen romuttuneen arvostuksen taustalla näyttää olleen se, että aidon Jumalalta tulleen sanoman lisäksi monissa profetioissa oli muitakin elementtejä.
Sofarin ääni/7. Ketä kuulla tänään uhrieläinten sukupuutossa?