Kun puhutte Jumalasta, lainaatte Raamatusta sitä ja tätä, miten käsitätte, oivallatte Jumal'olemuksen, valtakunnan?
Jumalakäsitys
MEläjä
14347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämä vanha iankaikkinen kysymys, miksi yksi elämä ja sekin kaikilla mahdollisilla tavoilla eriarvoinen?
Tämä siis sille uskolle joka tukeutuu 'yhden (elämän) malliin'?
Siis miksi 'yhdellä' elämällä pitäisi saavuttaa KAIKKI, tämä kysymys on tavallaan faktaa?
Yritän nyt johdatella, sen myönnän.
Siis yhden elämän malli ei ole looginen, eikä siten ymmärrettävissä. Löytyisikö ymmärrystä jälleensyntymien kautta, kysyn siksi kun kuitenkin tuntuu mielipiteet hajoavan kuin 'vanhalla haulikolla' ammuttaessa?
Ymmärrän että jokaisella on kehityspolkunsa kuljettavana, juuri siksi olisi mukava kuulla mahdollisimman yleistajuista keskustelua jällensyntymästä ja siitä miten se ei olisi mahdollista?
Ei vaikeaselkoista, että mahdollisimman moni ottaisi osaa keskusteluun, maallikkoja tässä ollaan, ei tiedemiehiä tai naisia.
Eikö ole niin, että yksittäiset ihmiskohtalot 'elävöityvät', kun tajuamme että tämä yksi elämä on vain hetki?
" miten käsitätte, oivallatte Jumal'olemuksen, valtakunnan?"
kyllähän ne efesialaisssienet auttaa
Evoluutiovalheen nieleminen riittää valitettavan monille; ei tarvita mitään sieniä kyytipojiksikaan...:)
Eikö 'Jumalan' valtakunta ole tila?
Jumalan valtakunta on Hänen kirkkonsa. Olennaista on ymmärtää ja tutkia, mikä tuo kirkko on. Täältä on poistettu viesti, jossa kerroin mikä tuo kirkko on nyt, mutta tutkikaa ellei tätäkin taas poisteta:
http://www.mormonit.fi/
Kaikki "tilat", olemisen tasot ja paikat ja tapahtumat ovat näennäisiä eli virtuaalisia ja lisäksi suhteellisia eli kunkin elämän kokijan tietoisuuden mukaisia hänen omakohtaisesta havaintovinkkelistään. Kaikella tällä on kuitenkin yhteinen perusolemus joka on "henkeä" siis ei-meteriaalista (kvanttiteorioiden nollakenttä).
Jos luit tarkasta tuon ylläolevan, niin ymmärsit varmaan sen, että kukin elämän kokija mutta myös koettava maailma tapahtumineen on lähtöisin yhdestä ja samasta lähteestä ja mitä tarkoitetaan "Jumalan valtakunnalla joka on sisäisesti meissä"... siis tietoisuudessa (joka on enemmän kuin tajunta)?
Persoonalliselle jumalalle on tietysti annettu persoonallisia ominaisuuksia, kuten vaikka hinku nuuskia käryäviä elikoita ja tapaa jokainen eri tavalla ajatteleva. Persoonallinen jumala tarvitsee pääkonttorin kuten Joulupukki Korvatunturin. Raamatun jumalan pääkonttori on taivaitten taivaissa.
Vielä saattaisin uskoa, että poltetun elikon käry pääsi jumalan avaamasta taivaanvahvuuden luukusta, mutta miten se pääsi yläpuolisten vesien läpi? Ehkä jumalalla onkin taivaanvahvuuden luukusta roikotettava irtonenä langattomalla hajuyhteydellä?
Jokainen on oikeassa.
On vain tämä elämä:
Kun mitään ei tapahdu missään muualla kuin se mitä tapahtuu minulle nyt. Saan tietoa eli kaverin - uutistoimittajan, elokuvan ohjaajan, puolison, lapsen, kertomuksen hänen kokemuksestaan mutta vain minä tunnen ja tiedän miten noihin suhtaudun nyt.
Missään ei ole huomista eikä eilistä. On vain minun muistikuvani eilisestä joka on jokaisella yksityinen omansa ja varmasti erilainen kuin kellään...
Sama tietenkin Raamatusta; siellä on heidän muistikuvansa heidän kokemuksistaan. Aivan perustellusti pystyn hyväksymään ajatuksen että kohtaan lähimmäiseni jokaisessa kohtaamassani ihmisessä ikään kuin kohtaisin raamatun tekstin kirjoittajan hänen tekstissään.
( tekstin voi pitää viestinä Jumalalta)
Mielestäni on täysin keinotekoista luoda mielikuva jonkun kohtaamisen eriarvoisuudesta.
(kohtaaminen on Jumalan kuvan kohtaaminen hänelle joka niin haluaa)
Jokaisessa kohtaamisessa kohtaan OMAT ajatukseni hänestä, aivan kuten kirjoitetussa tekstissä vaikkapa Raamatusta.
Voiko joku väittää että Raamattu puhuttelee samoin jokaista tai heimolaisen tai värillisen tai poliisin kohtaaminen. Kohtaaminen on Jumalan kuvan kohtaaminen hänelle joka niin haluaa.
Eräänä päivänä oivallan ja osaan elää tämän todeksi jolloin huomaan antaneeni anteeksi maailmalle ja näen sen - maailman - sivustakatsojan silmin, eli oman kuvitelmani maailmasta.
Sen jälkeen en tunne tarvetta kirjoittaa jotain tai esiintyä jonain, ikään kuin tietäisin miten kaverin tulee nämä asiat nähdä. Silloin on poissa myös tarve syntyä uuteen kehoon, seuraavaan ilmentymään - fyysiseen elämään.
Tietoisuus on ikuinen.
Jumala on ihmisen luoma käsite helpottaakseen ymmärtämään omaa mitättömyyttään tässä äärrettömän suuressa maailmankaikkeudessa. Ihmismielen on vaikea käsittää kuolemaa sen lopullisuutta, tämän takia paratiisi antaa helpotusta kuolemanjälkeisen elämän muodossa.
Olen miettinyt käsitettä helvetti, sitähän pelätään vaikka me elämme jo nyt sitä helvettiä?
Jotensakin luontevammalta tuntuisi että helvetti on tapahtuma, jolloin käymme läpi elämän aikana tehtyjä tahallisia rikkomuksia lähimmäisiä ja Luontoa vastaan?
Siten että meidät asetetaan niiden asemaan, joita olemme nöyyryttäneet ym. aiheuttaneet tuskaa ja ahdistusta....meidät asetetaan tilanteeseen että käymme läpi kaikki ne tuskat ja laiminlyömiset joita olemme aiheuttaneet, emmekä ole elämämme aikana niitä sovittaneet 'uhrin' asemassa olijan kanssa?
Varmasti sääntö pätee koko luontoon ja Luomakuntaan.....ei ole turhaan sanottu 'kohtele lähimmäistäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan', tämä laki pätee nyt ja aina.
Siinä sitä helvettiä riittää rajallisen ajan ja on ihan tavallisella järjellä ymmärrettävissä ilman mitään vertauksia?
.....ei ole turhaan sanottu 'kohtele lähimmäistäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan'
Jumala kyllä pitää huolen itsestään