Jumalakäsitys

Tämä vanha iankaikkinen kysymys, miksi yksi elämä ja sekin kaikilla mahdollisilla tavoilla eriarvoinen?
Tämä siis sille uskolle joka tukeutuu 'yhden (elämän) malliin'?

" miten käsitätte, oivallatte Jumal'olemuksen, valtakunnan?"


kyllähän ne efesialaisssienet auttaa

Eikö 'Jumalan' valtakunta ole tila?

Persoonalliselle jumalalle on tietysti annettu persoonallisia ominaisuuksia, kuten vaikka hinku nuuskia käryäviä elikoita ja tapaa jokainen eri tavalla ajatteleva. Persoonallinen jumala tarvitsee pääkonttorin kuten Joulupukki Korvatunturin. Raamatun jumalan pääkonttori on taivaitten taivaissa.

Vielä saattaisin uskoa, että poltetun elikon käry pääsi jumalan avaamasta taivaanvahvuuden luukusta, mutta miten se pääsi yläpuolisten vesien läpi? Ehkä jumalalla onkin taivaanvahvuuden luukusta roikotettava irtonenä langattomalla hajuyhteydellä?

Jokainen on oikeassa.
On vain tämä elämä:
Kun mitään ei tapahdu missään muualla kuin se mitä tapahtuu minulle nyt. Saan tietoa eli kaverin - uutistoimittajan, elokuvan ohjaajan, puolison, lapsen, kertomuksen hänen kokemuksestaan mutta vain minä tunnen ja tiedän miten noihin suhtaudun nyt.
Missään ei ole huomista eikä eilistä. On vain minun muistikuvani eilisestä joka on jokaisella yksityinen omansa ja varmasti erilainen kuin kellään...
Sama tietenkin Raamatusta; siellä on heidän muistikuvansa heidän kokemuksistaan. Aivan perustellusti pystyn hyväksymään ajatuksen että kohtaan lähimmäiseni jokaisessa kohtaamassani ihmisessä ikään kuin kohtaisin raamatun tekstin kirjoittajan hänen tekstissään.
( tekstin voi pitää viestinä Jumalalta)
Mielestäni on täysin keinotekoista luoda mielikuva jonkun kohtaamisen eriarvoisuudesta.
(kohtaaminen on Jumalan kuvan kohtaaminen hänelle joka niin haluaa)

Jokaisessa kohtaamisessa kohtaan OMAT ajatukseni hänestä, aivan kuten kirjoitetussa tekstissä vaikkapa Raamatusta.
Voiko joku väittää että Raamattu puhuttelee samoin jokaista tai heimolaisen tai värillisen tai poliisin kohtaaminen. Kohtaaminen on Jumalan kuvan kohtaaminen hänelle joka niin haluaa.

Eräänä päivänä oivallan ja osaan elää tämän todeksi jolloin huomaan antaneeni anteeksi maailmalle ja näen sen - maailman - sivustakatsojan silmin, eli oman kuvitelmani maailmasta.
Sen jälkeen en tunne tarvetta kirjoittaa jotain tai esiintyä jonain, ikään kuin tietäisin miten kaverin tulee nämä asiat nähdä. Silloin on poissa myös tarve syntyä uuteen kehoon, seuraavaan ilmentymään - fyysiseen elämään.
Tietoisuus on ikuinen.

Jumala on ihmisen luoma käsite helpottaakseen ymmärtämään omaa mitättömyyttään tässä äärrettömän suuressa maailmankaikkeudessa. Ihmismielen on vaikea käsittää kuolemaa sen lopullisuutta, tämän takia paratiisi antaa helpotusta kuolemanjälkeisen elämän muodossa.

Olen miettinyt käsitettä helvetti, sitähän pelätään vaikka me elämme jo nyt sitä helvettiä?

Jotensakin luontevammalta tuntuisi että helvetti on tapahtuma, jolloin käymme läpi elämän aikana tehtyjä tahallisia rikkomuksia lähimmäisiä ja Luontoa vastaan?
Siten että meidät asetetaan niiden asemaan, joita olemme nöyyryttäneet ym. aiheuttaneet tuskaa ja ahdistusta....meidät asetetaan tilanteeseen että käymme läpi kaikki ne tuskat ja laiminlyömiset joita olemme aiheuttaneet, emmekä ole elämämme aikana niitä sovittaneet 'uhrin' asemassa olijan kanssa?
Varmasti sääntö pätee koko luontoon ja Luomakuntaan.....ei ole turhaan sanottu 'kohtele lähimmäistäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan', tämä laki pätee nyt ja aina.

Siinä sitä helvettiä riittää rajallisen ajan ja on ihan tavallisella järjellä ymmärrettävissä ilman mitään vertauksia?

.....ei ole turhaan sanottu 'kohtele lähimmäistäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan'
Jumala kyllä pitää huolen itsestään