Itseäni ilahduttaa kun voin kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten kesken heidän erilaisuudestaan huolimatta ja kohdata heitä yksilöinä pelkästä kohtaamisen ja läsnäolemisen ilosta ilman luokittelun, määrittelyn tai arvostelun tarvetta. Ihmiset kaipaavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi, ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi sellaisenaan ilman johonkin tiettyyn porukkaan kuulumisen ehtoja. Yksinäisyys sairastuttaa ja sitä voi kokea suurenkin porukan keskellä - etenkin jos ainut oikea tapa olla on erityisen rajoittunutta niin, ettei siinä ole edes tilaa hengittää.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hengellisyydestä putoaa pohja pois, jos siitä tulee ehdollista. Suurin ihme mitä voi olla, on se, kun ihminen saa voimaa ylittää omia luutuneita ennakkoluulojaan ja pelkojaan. Mua ilahduttaa se, että kirkkoon voi vielä tulla kuka vaan. Ketään ei käännytetä pois vaikka muut käännyttäisivät. Ei edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita mikä on katkeroittanut monia fundiksia, jotka haluaisivat omia uskon omaan valtaansa.
Siniset silmät ja naurava suu.
"... kohdata heitä yksilöinä pelkästä kohtaamisen ja läsnäolemisen ilosta ilman luokittelun, määrittelyn tai arvostelun tarvetta."
Ehdottomasti tuo ilahduttaa. Kun oikeasti oppii tuntemaan ja kohtaa toisen, silloin voi myös keskustella hyvinkin aroista asioista.
Eipä täällä taideta olla kiinnostuneitä mistää iloa tuotavista asioista. :(