Vedän puoleeni jollain tavalla rikkinäisiä ja tasapainottomia naisia. Monilla näistä jotenkin ongelmallinen suhde isäänsä. Etsivät minusta jotakin ja osa jopa kuvittelee rakastuneensa minuun tai löytäneensä "sielunkumppanin" tms.
Yhdellä ollut ilmeisesti jonkinlainen päihdeongelma ja jotain persoonallisuushäiriöön viittaavaa. Tästä kuitenkin jo vuosia ja kaikeksi onneksi juttu ei ehtinyt edetä kovin pitkälle. Nainen oli minua vähän vanhempi, joten voi olla että hän jopa itse jollain tasolla tiedosti käytöksensä. Tapasimme tuolloisissa työkuvioissani.
Myös ex-vaimollani (jonka kanssa minulla kaksi lasta) samanlaista ongelmatiikkaa, vaikka huomattavasti lievempänä. Myös hänen isäsuhteensa ollut vaikea ja isä täysin alkoholisoitunut. Nuorempani exälläni itsetuhoista ja epävakaata käytöstä. Saattoi esimerkiksi suuttua silmittömästi jostakin sanomastani viattomaksi tarkoitetusta kommentista. Mutta tehnyt paljon töitä itsensä kanssa ja pystynyt olemaan hyvä äiti.
Itse en enää juurikaan käytä esim alkoholia max 2 annosta / viikko. Tästä huolimatta jotkut näistä naisista projisoivat omaa pahaa oloaan minuun ja väittävät minulla olevan jonkinlainen päihdeongelma.
Mitä voisi tehdä asialle? Olen lopen kyllästynyt tähän! Asiallisia kommentteja, kiitos!
https://youtu.be/3C5xdrITASQ
Yhdellä ollut ilmeisesti jonkinlainen päihdeongelma ja jotain persoonallisuushäiriöön viittaavaa. Tästä kuitenkin jo vuosia ja kaikeksi onneksi juttu ei ehtinyt edetä kovin pitkälle. Nainen oli minua vähän vanhempi, joten voi olla että hän jopa itse jollain tasolla tiedosti käytöksensä. Tapasimme tuolloisissa työkuvioissani.
Myös ex-vaimollani (jonka kanssa minulla kaksi lasta) samanlaista ongelmatiikkaa, vaikka huomattavasti lievempänä. Myös hänen isäsuhteensa ollut vaikea ja isä täysin alkoholisoitunut. Nuorempani exälläni itsetuhoista ja epävakaata käytöstä. Saattoi esimerkiksi suuttua silmittömästi jostakin sanomastani viattomaksi tarkoitetusta kommentista. Mutta tehnyt paljon töitä itsensä kanssa ja pystynyt olemaan hyvä äiti.
Itse en enää juurikaan käytä esim alkoholia max 2 annosta / viikko. Tästä huolimatta jotkut näistä naisista projisoivat omaa pahaa oloaan minuun ja väittävät minulla olevan jonkinlainen päihdeongelma.
Mitä voisi tehdä asialle? Olen lopen kyllästynyt tähän! Asiallisia kommentteja, kiitos!
https://youtu.be/3C5xdrITASQ
Vastaukset 27
Vanhimmat
On se siinä mielessä päihdeongelma että itse otan 1-3 kk välein kerran ja silloin menee 4-8 ravintolan alkoholiannosta ja minunkin juomisesta huomauteltu.
minulla on yhä harvemmin ja harvemmin halua ottaa alkoholia, jonka takia välit juomiskertojen välillä vain kasvaa pidemmiksi koko ajan.
Viikottain ottaminen vaikka vain pari kuulostaa hurjalta tahdilta vaikka varmaan on ihan normaalissa rajassa.
Minä otan aina vain harvemmin mutta sitten kun otan, niin myös otan. Eli juon sitten humalahakuisen kännin.
Parhaimmat välit alkoholin käytössäni vuonna 2016 oli 5-6 kk välein ottamista
Et mietipä sitä.
Lol. En usko että viikkoannosten vertailu oli aapeen pointti =)
Se oli mun pointti!
minulla ainakin pitkien taukojen syy se ettei huvita eikä ole mielenkiintoa. Pelkään myös krapuloita.
Yksinkertaisesti vain mielenkiinto alkoholiin uupuu ja vähenee koko ajan.
Jos pakko juoda joka viikko niin kysyn; miksi? Mikä syynä? Humaltuminen? Tapa? Rakastat yli kaiken sen juoman makua ja olet ihan himoissaan siitä kuin karkista?
Sulla itselläsi tuntuu ainakin olevan aika obsessiivinen suhde tohon substanssiin, kun ajattelet sitä koko ajan...
Mitä tuo annos tarkoittaa? Jos on humalassa kahdesti viikossa, niin on alkoholi ongelma.
Sulla taitaa olla jonkinlainen sisäinen pakko todistaa aapeen paradigma oikeaksi ;)
Ei pidä paikkaansa. Haluan vain selvittää asian oikean laidan. Sulla taitaa olla enakkoluuloinen luonne?
On joo https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne
No mielestäni tietty kriittisyys on vaan hyväksi. En ymmärrä filosifiasta mitään, mutta ilman asioiden kyseenalaistamista kehitys jatkuisi holtittomasti sellaisiin suuntii, joita ohjaa ihmisiin helposti vaikuttavat tuntemukset, kuten esim. mielihalu, mukavuus ja nautinnonhakuisuus.
Tässä erään proffan ajatuksia keskitiestä https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/h.-k.-riikonen-lahtee-muttei-mene-mihinkaan
Mielenkiintoista. Ihmisten elämät ovat mielenkiintoisia. Täytyy nostaa hattua proffalle!
Yllä kirjoitin" tietynlainen kriittisyys". Tietynlainen kriittisyys voi myös ohjata tai pitää ihmistä keskitiellä.
Onhan se niin, että kun on avoin erillaisille asioille, pystyy havannoimaan asioita laajemmassa mitta- kaavassa, eikä kangistu kaavoihinsa.
Minua jäi kiinostamaan tekstissä mainittu kirjeenvaihto. Jääköhän jotain puuttumaan, kun kirjoittelemme sähköitse? Miten se on erilaista, kuin entisaikainen kynä-paperi systeemi ? Voisi kuvitella, että tiedon siirto on nyt nopeampaa, mutta onko jokin seikka, jokin joka havainnolisttaa asioita jäänyt pois tai mikä siinä on se juttu, kun perhostutkija lähettää saarelta havaintojaan kirjeitse, piirroksiaan...Tuohon pitäisi perehtyä...
Mikä puoltaa perinteistä kirjeenvaihtoa?
Itse purin pahaa oloani alkoholiin nuorena, sitten tuli nettiriippuvuus (porno, epäterveet treffi-ilmoitukset, tarve rangaista itseään jne.) Lapsena oireilin jo ja nuorena en kestänyt jos joku piti minusta. Kykenin läheisyyteen vain kännissä tai ilman tunteita. Eli koen että alkoholi on vain yksi addiktio, ei syy sairauteen omalla kohdalla. Terve ihminen ei ajaudu huonoihin suhteisiin tai osaa lähteä niistä. Eikä syyttele muita vaan kantaa vastuun omista teoistaan. Eikä häpeä itseään ja ongelmiaan vaan osaa hakea apua.
Tyypillistä Suomalaista meininkiä että heti asia käännetään viinaan. Tuntuu että puhutaa varsinaisen asian ohi. Tärkeää on millä hinnalla kaljaa saa kaupasta. Mitä kertoo meistä?
Tutustu rauhassa ihmiseen ja ole luottamuksen. Sinussa on ehkä jokin käsittelemätön asia, jonka haluat käydä läpi noiden naisten kanssa. Vastaus löytyy sinusta itsestäsi.
Luottamuksen arvoinen.
Tuttua. Samanlaiset fiilikset itselläni. Kaikki maailman rikkinäiset, ailahtelevat ja epätasapainoiset miehet hakeutuvat luokseni :(. En enää uskalla tutustuakaan kenenkään :/ tämän takia.
Aloittaja-mies, kirjoitit:
"Yhdellä ollut ilmeisesti jonkinlainen päihdeongelma ja jotain persoonallisuushäiriöön viittaavaa... Tapasimme tuolloisissa työkuvioissani."
VASTAAN:
Ensinnäkään en tunnista nimimerkkiäsi, koskapa en tunne läheisesti yhtään VUONNA 1973 syntynyttä miestä. Lisäksi olen jo lähemmäs 18 vuotta elänyt nykyisessä parisuhteessani - fyysisesti uskollisena. VASTAUKSESSANI SINULLE ei siis ole mitään henkilökohtaista.
Toisekseen itselläni on diagnostisoitu VAIN masennusta, vaikka psykologinen testaus on vuosien saatossa tehty 3:kin kertaan. Ihmettelen millä PÄTEVYYDELLÄ arvioit, että entisellä naisystävälläsi olisi ollut jotakin "persoonallisuushäiriöön viittaavaa". Diagnoosin persoonallisuushäiriöstä voi tehdä vain psykiatri tai psykologi, joka on testannut henkilön, ja tuntee tämän USEIDEN TAPAAMISKERTOJEN POHJALTA. Ehkä siis liian kevyin perustein huutelet tätä "persoonallisuushäiriöön viittaavaa".
Kolmannekseen en pidä VÄLTTÄMÄTTÄ viisaana, etsiä tai löytää rakkautta työkuvioista. Myöhemmin, suhteen katkettua voi olla vaikea toimia, jos ex-ystävään tai ex-ystävättäreen törmää työn puitteissa väkisin.
Itselläni ei ole koskaan ollut MIESYSTÄVÄÄ SAMALTA ALALTA.
Caps lock spämmäyksiesi perusteella vaikutat tosi tasapainoiselta joo =)
Oot siis ollu saman miehen kanssa 15-vuotiaasta? Kuka se on? Jerry Lee Lewis?
Isoilla kirjaimilla kirjoittaminen ON TÄMÄN PALSTAN AINOA KOROSTUSKEINO.
Jos tänne siirtää tekstin Word-tiedostosta, alleviivaukset katoavat.
En ole väittänyt olevani TÄYSIN TASAPAINOINEN. Totesinpa vain, ettei minulla
ole diagnostisoitu persoonallisuushäiriöitä, testauksista ja ammattilaisen kanssa keskusteluista huolimatta.
Masennuksen myönnän kyllä.
Olen vanhempi kuin luulet.
Ei minulla kuitenkaan ole ollut JUURI VUONNA 1973 syntynyttä miesystävää
eikä varsinkaan työkuvioiden kautta.
Mun mielestä on kaikista tärkeintä että itse tiedät onko sulla alkoholiongelma vai ei. On tärkeää muistaa että jos on rikkinäinen lapsuus voi omia ongelmakohtia tiedostaa ja korjata itseään. Se vaatii usein myös ulopuolista apua. Esim terapiaa. Ehkä sun exät ovat kokeneet että sulla on kykyä ymmärtää heitä ja niin varmasti sulla onkin. Tärkeää on yritää säilyttää hyvät välit lastesi äiteihin. Mutta muistaa myös omat rajat ja vaikka kertoa suoraan jos toisen käytös loukkaa. En tiedä voivatko jo eronneet parit mennä selvittelemään välejään ulkopuolisen auttajan kanssa? Se voisi tuoda myös jaksamista arkeen ja selvittää välejä.
Kirjoitit:
"Tärkeää on yritää säilyttää hyvät välit lastesi äiteihin."
VASTAAN:
Tuossa olet harvinaisen oikeassa;
mitä pienempiä eroperheiden lapset ovat, sitä tärkeämpää
on, että välit ex-puolisoiden välillä pelaavat.
Itselläni ei ole lapsia eikä niitä ole miehellänikään.
(Sivusta olen kuitenkin nähnyt ja kuullut, miten huoltajuuksista riidellään
oikeudessa. Ja kuullut myös sen, miten ex-puoliso voi vaatia sosiaalityöntekijöitä
ja psykologia ottamaan huomioon ex-puolison liioitellut ongelmat, lausuntoja huoltajuuskiistaa varten annettaessa.)
Hyvä "Pmies"
Ehkä voisit miettiä omaa osuuttasi tässä. Ehkä jotenkin ruokit näiden naisten huomiohakuisuutta ja tavallaan mahdollistat sen, ettei heidän tarvitse ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan he voivat jatkaa itsensä ja ympäristönsä kannalta tuhoisaa käytösmalliaan.
Noh, mä olen nainen, ja tapaan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat. Jos hyväksyn elämääni jonkun, en rupea häntä kyökkipsygologin ominaisuudessa ylhäältä alaspäin katsomaan. Ihmisestä näkee aika nopeesti, mikä hän on. Ottaa tai ei ottaa, mutta kaikkine karvoineen.
"osa jopa kuvittelee rakastuneensa minuun tai löytäneensä "sielunkumppanin" tms." Edes se toinen osapuoli ei välttämättä hakeudu rakastumaan tai löytämään sielunkumppania sinusta, tunteet vain heräävät jos ovat herätäkseen.