Asallinen kysymys Kaleville ja Jussille

lisäksi vl-foorumin asiantuntemukseen tässä mystisessä asiassa:

http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=2&t=3177&mobile=on

Kalevi_viittaa kirjoitti:

lisäksi vl-foorumin asiantuntemukseen tässä mystisessä asiassa:

http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=2&t=3177&mobile=on

yrittää vääntää asian solmuun näin:

"Joona Korteniemi 26. marraskuuta 2016 klo 14.57

Lain kolmannesta käytöstä olemme keskustelleet jo aiemmin, esimerkiksi kirjoituksen "Syksy koittaa mutta päivä sarastaa", alla.

Olennaisin kysymys on, mitä käsitteellä ”laki” missäkin yhteydessä tarkoitetaan. Sanalla ”laki” voidaan tarkoittaa

A) Lain virkaa: Sitä, että omatunto on vanhurskauttamisen ehdoiksi ymmärrettyjen vaatimusten alla ja siitä johtuen epätoivon, syyllisyyden ja kuolemanpelon vallassa.

B) Lain sisältöä: Raamattuun sisältyviä oikeaa sekä väärää koskevia opetuksia ja ohjeita.

Mikäli käsite ”laki” ymmärretään niin kuin kohdassa A, "lain kolmas käyttö" on väärin: Uskovaisen omantunnon ei tarvitse olla "lain alla" eli tuntea epätoivoa Jumalan armon riittävyydestä.

Mikäli taas laki ymmärretään niin kuin kohdassa B, lain kolmas käyttö on oikein ja tarpeellista: Raamatun eettiset ohjeet on tarkoitettu oppaaksi uskovaiselle. Uskovaista tulee jatkuvasti rohkaista tekemään kaikin voimin kaikkea hyvää sekä välttämään kaikkea pahaa. Ei niin, että sillä ansaitsisimme vanhurskauttamisen vaan kiitollisuudesta: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” (Room. 12:1)

Mikäli käsitteellä laki tarkoitetaan vanhurskauttamisen jälkeistä pareneesia, sydämen kristitty on juurikin se autuas, joka ”rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivät ja yöt” (Ps. 1:2). Evankeliumit ja apostolien kirjeet ovatkin täynnään uskovaisille, Jeesuksen seuraajille, osoitettuja neuvoja, nuhteita, ohjeita, varoituksia ja kehotuksia.

Mikäli katsomme, että kristinusko on pelkkää vanhurskaaksi julistamista ilman, että kristittyä tulee Raamatun pohjalta opettaa tekemään hyvää sekä välttämään pahaa, olemme niitä antinomisteja eli lain hylkääjiä, joiden opetusta myös Luther kammoksui.

"Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi." (Tit. 3:14)"

Joona_Korteniemi kirjoitti:

yrittää vääntää asian solmuun näin:

"Joona Korteniemi 26. marraskuuta 2016 klo 14.57

Lain kolmannesta käytöstä olemme keskustelleet jo aiemmin, esimerkiksi kirjoituksen "Syksy koittaa mutta päivä sarastaa", alla.

Olennaisin kysymys on, mitä käsitteellä ”laki” missäkin yhteydessä tarkoitetaan. Sanalla ”laki” voidaan tarkoittaa

A) Lain virkaa: Sitä, että omatunto on vanhurskauttamisen ehdoiksi ymmärrettyjen vaatimusten alla ja siitä johtuen epätoivon, syyllisyyden ja kuolemanpelon vallassa.

B) Lain sisältöä: Raamattuun sisältyviä oikeaa sekä väärää koskevia opetuksia ja ohjeita.

Mikäli käsite ”laki” ymmärretään niin kuin kohdassa A, "lain kolmas käyttö" on väärin: Uskovaisen omantunnon ei tarvitse olla "lain alla" eli tuntea epätoivoa Jumalan armon riittävyydestä.

Mikäli taas laki ymmärretään niin kuin kohdassa B, lain kolmas käyttö on oikein ja tarpeellista: Raamatun eettiset ohjeet on tarkoitettu oppaaksi uskovaiselle. Uskovaista tulee jatkuvasti rohkaista tekemään kaikin voimin kaikkea hyvää sekä välttämään kaikkea pahaa. Ei niin, että sillä ansaitsisimme vanhurskauttamisen vaan kiitollisuudesta: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” (Room. 12:1)

Mikäli käsitteellä laki tarkoitetaan vanhurskauttamisen jälkeistä pareneesia, sydämen kristitty on juurikin se autuas, joka ”rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivät ja yöt” (Ps. 1:2). Evankeliumit ja apostolien kirjeet ovatkin täynnään uskovaisille, Jeesuksen seuraajille, osoitettuja neuvoja, nuhteita, ohjeita, varoituksia ja kehotuksia.

Mikäli katsomme, että kristinusko on pelkkää vanhurskaaksi julistamista ilman, että kristittyä tulee Raamatun pohjalta opettaa tekemään hyvää sekä välttämään pahaa, olemme niitä antinomisteja eli lain hylkääjiä, joiden opetusta myös Luther kammoksui.

"Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi." (Tit. 3:14)"

sia tarjoillaan tässä:

"Ajatus 28. marraskuuta 2016 klo 14.42

Laki ei kuulu kristitylle A- eikä B- moodissa vaan armo opettaa
kaiken synnin ja jumalattoman menon hylkäämään.
Puustavi ei ole kuollut kirjain vaan sillä on kuolettava vaikutus,
kuten Matti Suo siitä aikanaan kirjoitti. Kristuksen ansiotyöhön
ei Moosesta tarvita avuksi.

#Evankeliumin uskolle Jumala antaa Pyhän Hengen, kun taas lain
opilla se kadotetaan ja sen sijaan saadaan orjuuden henki. Mutta
ei se "toinen evankeliumi" tullut Galatian kristittyjen luo
sanoen, että nyt teiltä otetaan pois Pyhä Henki ja se usko,
johon te alussa tulitte saatetuiksi, vaan se tuli galatalaisten
kristillisyyttä paremmaksi korjaamaan.

Ja se korjasi sitä paremmaksi opettamalla, että kun vain
entiseen kristillisyyteen lisätään lain pitäminen, niin sitten siitä
tulee parempi ja lujempi. Kyllähän Paavali saarnaa armoa
ja uskoa ja rakentaa niiden perustukselle , he sanoivat,
mutta kun hän jättää lain eikä opeta sitä ojennusnuoraksi, niin
hän ei oikein johdata uskovaisia pyhityksen tielle, ja siitä
tulee höllä kristillisyys, ovathan vanhan testamentin
profeetat ja kaikki pyhät olleet lainkuuliaisia opetuslapsia,
eikö meidänkin pitäisi pysyä heidän kanssaan samassa
uskossa ja opissa.

Näin opettivat ne "paremman kristillisyyden" saarnaajat. #
(Heikki Jussila vuonna 1933 )

Sen sijaan kristityt ovat täydellisen ja kokonaisen evankeliumin
hoidossa, johon kuuluvat myös neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat.

#Nämä neuvot ja nuhteet eivät ole lakia, joka jo ensimmäisessä
käskyssään tuomitsee rikkojansa kolmanteen ja neljänteen
polveen. Ne eivät kuulu kiviin kaiverrettuun kuoleman virkaan
ja kadotustuomion virkaan. Ne ovat sensijaan evankeliumia
kuuluen täydelliseen evankeliumin työhön kuten Paavali kirjoittaa
Timoteukselle: " Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä
hyvällä, että sopimattomalla ajalla, rankaise, neuvo ja nuhtele
kaikelle siveydellä ja opetuksella...
Tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas täydellisesti.#
( Väinö Havas 1933 )

#Synnille ei siis suoda pienintäkään lievitystä, mutta vikoihin sortunutta
matkamiestä puhutellaan hellästi, armon ja laupeuden hengessä
Ei kehoteta vian tähden luopumaan Kristuksesta ja kieltämään uskoa
vaan uskovaisena armolapsena ojennetaan parannuksen
askelille.

Tottelemattomuus evankeliumin neuvoja ja nuhteita vastaan on
johtanut näissä asioissa suuriin väärinkäsityksiin.
Kun muutamat uskovaiset ovat jatkuvan tottelemattomuuden
kautta menettäneet lapsellisen uskon rohkeutensa ja
pelastusvarmuutensa ja joutuneet lainalaiseen sieluntilaan,
eivät heidän mielestään enää evankeliiumin neuvot ja nuhteet
ole riittäneetkään armoitetun sielun ojennusnuoraksi,
vaan oman pimentyneen sieluntilansa mukaisesti he ovat
alkaneet vaatimaan lakia, kiviin kaiverrettua kuoleman ja
kadotustuomion virkaa, kristityn opettajaksi.

Toiset tottelemattomat taas ovat joutuneet riitelemään evankeliumin
neuvoja ja nuhteita vastaan. Hekään eivät voi pimentyneen
sieluntilansa tähden tervettä oppia sietää. Heidän mielestään
evankeliumin neuvot ja nuhteet ovat kristitylle sopimatonta lakia.

Nämä kaksi vaaraa: lakihengellisyys ja lihan vapaus ovat
olleet aina vaanimassa Jumalan lasta. Herra antakoon meille,
veljet ja sisaret, oikeata valoa ja ymmärrystä. #
( Väinö Havas 1933 )"

Joona Korteniemen analyysi lain kolmannesta käytöstä on loistava! Juuri noin minäkin asian ymmärrän.

puuttuukin "seksi lasten kanssa". Olipa hyvä, että Kalevi heti aamusta muisti herätä nostamaan omaan lapsiseksialoitustaan. Fantasiansa itsekullakin.

tuo Kalevi.