Käy siunaamaan
”{Herra}: Mutta Jumala sanoi Bileamille: 'Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se kansa on siunattu.'
- - -
{Bileam}: Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa, miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa?
- - -
{Mooses:} Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän rakastaa teitä.
- - -
{Balak}: Silloin Baalak sanoi Bileamille: 'Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!'
- - -
{Bileam:} 'Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa.'
- - -
{Herra:} 'Mutta minä en suostunut kuulemaan Bileamin kirousta, ja siksi hän joutui yhä uudelleen siunaamaan teidät. Näin minä pelastin teidät Balakin käsistä.'"
4. Moos. 22:12; 4. Moos. 23:8,11,20; 5. Moos. 23:5; Joos. 24:10 [kr92] [kr38]
On vallan upeaa nähdä, kuinka me uskovat olemme jossain asioissa ihanan kirjaimellisesti kuuliaiset Herralle. Hyvä esimerkki tästä on Paavalin kehotus siunata:
"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko." (Room. 12:14)
Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska nykyään siunaaminen sujuu minultakin ihan automaattisesti aivan kuin se tulisi suoraan selkäytimestä.
Kuinka hyvältä tuntuukaan puheen päätteeksi toivottaa kuulijoille "Olkaa siunatut!" tai hyvästellä tuttava sanoin "Ole siunattu." Ja mikä olisi valtavampaa kuin saada toivottaa päivänsankarille "siunausta" tai ylipäätään toivottaa vaikkapa "siunattua joulua" tai "siunattua pääsiäistä". Ja kuinka siunatuksi sitä itsensä kokeekaan, kun ennen ruokailua siunaa pöydän antimet vaikkapa tutun laulun sanoin: "Käy siunaamaan, käy siunaamaan, käy Jeesus siunaamaan. Sun lapsesi, sun lahjasi, käy Jeesus siunaamaan..."
Ja edelleen Paavalin kehotukselle kuuliaisesti uskovina toki vältämme kiroamista ja muutenkin kaikenlaista kiroilua. Oikein sydäntä riipaisee, kun kuulee sanottavan "Kirottu !" Suomessa se toki on onneksi harvinaisempaa, mutta englantilaiset joutavat kyllä parannuksen paikalle. Kuuntelepa heitä hetki ja kuulet puheessa toistuvan "Damn you!" tai "damned!"
Toivottavasti tunnistit edellisestä tekstistä satiirin tuoksun ja luit sen hymyssä suin. Vaikka puheessa jopa ylitsevuotavan tuhlailevaisesti toinen toisiamme siunaammekin, olemmeko kuitenkaan tietoisia siitä, mitä sanoillamme toivotamme?
Mielestäni on paikallaan kurkistaa, mitä siunaaminen tarkoittaa, jotta seuraavan kerran siunausta toivottaessamme ymmärrämme, mitä olemme tekemässä. Ja vastavuoroisesti ottaessamme vastaan siunauksen toivotuksen, on upeaa tietää, mitä ylitseni lausuttu siunaus todella merkitsee.
Pääaiheena on siunaaminen, joskin sivuamme myös kiroamista, koska siunaamisen vastakohtana se selventää osaltaan, mitä siunaamisella tarkoitetaan. Esimerkkinä siunauksen lausumisesta meillä on kaikin puolin mielenkiintoinen teksti mesopotamialaisesta tietäjä Bileamista, jonka tarkoitus oli kirota Israel rahasta, mutta toisin kävi. Katsotaan ensin tekstiä, jonka jälkeen tarkastelemme lisäksi, mitä sanat 'siunata' ja 'kirota' Raamatussa oikein merkitsevät.
Kiroaa, siunaa, kiroaa, siunaa - ei kiroa sittenkään, siunaa vain...
Neljännen Mooseksen kirjan kertomus (4. Moos. 22:1-24:25) Bileam Peorin pojan yrityksestä kirota Kaanaan maan kansoja sotilaallisesti uhannut Israel on paitsi osoitus Jumalan suuruudesta kaikkien muiden mahtien yläpuolella, se on myös Bileamin näkökulmasta katsottuna tragikoominen kertomus pakanallisen tietäjän taiteilusta Jumalan tahdon ja vaikutusvaltaisten ihmisten miellyttämisen välillä.
Pitkän kertomuksen sijaan saksin tekstiksi kertomuksen eri osapuolten vuorosanoista tapahtumien kulkua kuvaavan dialogin, joka keskittyy kertomuksen ydinongelmaan: miten voisi kirota sellaisen, jonka Jumala on siunannut.
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-05-05
”{Herra}: Mutta Jumala sanoi Bileamille: 'Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se kansa on siunattu.'
- - -
{Bileam}: Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa, miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa?
- - -
{Mooses:} Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän rakastaa teitä.
- - -
{Balak}: Silloin Baalak sanoi Bileamille: 'Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!'
- - -
{Bileam:} 'Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa.'
- - -
{Herra:} 'Mutta minä en suostunut kuulemaan Bileamin kirousta, ja siksi hän joutui yhä uudelleen siunaamaan teidät. Näin minä pelastin teidät Balakin käsistä.'"
4. Moos. 22:12; 4. Moos. 23:8,11,20; 5. Moos. 23:5; Joos. 24:10 [kr92] [kr38]
On vallan upeaa nähdä, kuinka me uskovat olemme jossain asioissa ihanan kirjaimellisesti kuuliaiset Herralle. Hyvä esimerkki tästä on Paavalin kehotus siunata:
"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko." (Room. 12:14)
Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska nykyään siunaaminen sujuu minultakin ihan automaattisesti aivan kuin se tulisi suoraan selkäytimestä.
Kuinka hyvältä tuntuukaan puheen päätteeksi toivottaa kuulijoille "Olkaa siunatut!" tai hyvästellä tuttava sanoin "Ole siunattu." Ja mikä olisi valtavampaa kuin saada toivottaa päivänsankarille "siunausta" tai ylipäätään toivottaa vaikkapa "siunattua joulua" tai "siunattua pääsiäistä". Ja kuinka siunatuksi sitä itsensä kokeekaan, kun ennen ruokailua siunaa pöydän antimet vaikkapa tutun laulun sanoin: "Käy siunaamaan, käy siunaamaan, käy Jeesus siunaamaan. Sun lapsesi, sun lahjasi, käy Jeesus siunaamaan..."
Ja edelleen Paavalin kehotukselle kuuliaisesti uskovina toki vältämme kiroamista ja muutenkin kaikenlaista kiroilua. Oikein sydäntä riipaisee, kun kuulee sanottavan "Kirottu !" Suomessa se toki on onneksi harvinaisempaa, mutta englantilaiset joutavat kyllä parannuksen paikalle. Kuuntelepa heitä hetki ja kuulet puheessa toistuvan "Damn you!" tai "damned!"
Toivottavasti tunnistit edellisestä tekstistä satiirin tuoksun ja luit sen hymyssä suin. Vaikka puheessa jopa ylitsevuotavan tuhlailevaisesti toinen toisiamme siunaammekin, olemmeko kuitenkaan tietoisia siitä, mitä sanoillamme toivotamme?
Mielestäni on paikallaan kurkistaa, mitä siunaaminen tarkoittaa, jotta seuraavan kerran siunausta toivottaessamme ymmärrämme, mitä olemme tekemässä. Ja vastavuoroisesti ottaessamme vastaan siunauksen toivotuksen, on upeaa tietää, mitä ylitseni lausuttu siunaus todella merkitsee.
Pääaiheena on siunaaminen, joskin sivuamme myös kiroamista, koska siunaamisen vastakohtana se selventää osaltaan, mitä siunaamisella tarkoitetaan. Esimerkkinä siunauksen lausumisesta meillä on kaikin puolin mielenkiintoinen teksti mesopotamialaisesta tietäjä Bileamista, jonka tarkoitus oli kirota Israel rahasta, mutta toisin kävi. Katsotaan ensin tekstiä, jonka jälkeen tarkastelemme lisäksi, mitä sanat 'siunata' ja 'kirota' Raamatussa oikein merkitsevät.
Kiroaa, siunaa, kiroaa, siunaa - ei kiroa sittenkään, siunaa vain...
Neljännen Mooseksen kirjan kertomus (4. Moos. 22:1-24:25) Bileam Peorin pojan yrityksestä kirota Kaanaan maan kansoja sotilaallisesti uhannut Israel on paitsi osoitus Jumalan suuruudesta kaikkien muiden mahtien yläpuolella, se on myös Bileamin näkökulmasta katsottuna tragikoominen kertomus pakanallisen tietäjän taiteilusta Jumalan tahdon ja vaikutusvaltaisten ihmisten miellyttämisen välillä.
Pitkän kertomuksen sijaan saksin tekstiksi kertomuksen eri osapuolten vuorosanoista tapahtumien kulkua kuvaavan dialogin, joka keskittyy kertomuksen ydinongelmaan: miten voisi kirota sellaisen, jonka Jumala on siunannut.
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-05-05
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomuksessa Moabin kuningas Balak palkkaa Bileamin kiroamaan valtakuntaansa uhkaavan Israelin, mihin Bileam vastahakoisesti lopulta suostuu (4. Moos. 22:1-20). Bileam oli mesopotamialainen tietäjä (Joos. 13:22), joka oli kotoisin Eufratin rantakaupungista Petorista (4. Moos. 22:5). Hän oli ilmeisen tunnettu kyvyistään tuolla seudulla.
Parhaiten Bileam muistetaan viisasta ja puheliaasta aasistaan (4. Moos. 22:21-31), joka ironista kyllä oli tunnettua tietäjä-isäntäänsä tarkkanäköisempi hengellisen maailman tapahtumista. Vertauskuvallisesti 'tyhmä' aasikin siis tunsi Jumalan tahdon tietäjää paremmin.
Perillä Balakin luona tietäjä Bileam ei pystynyt kiroamaan Herran omaisuuskansaa toistuvista yrityksistä huolimatta (4. Moos. 23:1-2, 13-14, 27-28), vaan joka kerta kirouksen sijaan Jumala muutti kiroukseksi tarkoitetut sanat siunaukseksi Israelin ylle (5. Moos. 23:5).
Vaikka siunaukset lausuttiin pakana-tietäjän suulla, on niitä pidetty suuressa arvossa Israelin keskuudessa, koska ne ovat kaikesta huolimatta Herran antamia. Kolmannessa siunauksessa Jumala uudistaa Israelin ylle jo Abrahamille annetun lupauksen: "Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!" (4. Moos. 24:9).
Bileamin viimeiseen siunaukseen puolestaan liittyy yksi vanhimmista messiasennustuksista: "Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista" (4. Moos. 24:17). Bileamin suulla lausutut siunaukset eivät täten olleet tyhjää 'liirumlaarumia', vaan tosia Jumalan sanoja.
Bileam siis epäonnistui Balakin toimeksiannon täyttämisessä ja joutui palaamaan kotiinsa palkkiotta (4. Moos. 24:11,25). Lopulta Bileam joutui itse kokemaan, mikä on sen osa, joka ryhtyy kiroamaan Jumalan siunaamia, sillä hän kuoli väkivaltaisesti maamiestensä mukana, kun Israel valtasi midianilaisten maat ja kaupungit (#4. Moos. 31:8; Joos. 13:22#).
Vaikka Bileam ei eläessään onnistunut kiroamaan Israelia, vei hänen ovela juonensa lopulta Israelin lähes tuhon partaalle. Bileam näet laskelmoi, että niin kauan kuin Israel on Herran suojeluksessa, kansa on voittamaton. Niinpä hän neuvoi moabilaisia houkuttelemaan kansan epäjumalanpalvontaan, jotta Herra hylkäisi heidät.
Tästä suunnitelmasta ja sen toteutumisesta voit lukea lisää kohdista 4. Moos. 31:15-16; 4. Moos. 25:1-3.
Raamattu viittaa tietäjä Bileamiin monin eri paikoin varoittavana esimerkkinä Jumalaa vastaan kääntymisestä ja epäjumalanpalveluun yllyttämisestä: 4. Moos. 31:7-8,15-16; 5. Moos. 23:3-6; Joos. 24:9-10; Neh. 13:1-3; Miika 6:5; 2. Piet. 2:15-16 ja Ilm. 2:14.
Kertomus Bileamin retkestä Israelia kiroamaan on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten merkittävistä asioista on kyse, kun puhutaan kiroamisesta ja siunaamisesta. Ei voi olla kyse vähäpätöisestä asiasta, jos rikas kuningas Balak oli kerran valmis maksamaan hyvin avokätisesti vihollisensa kiroamisesta tietäjälle: "Minä palkitsen sinut runsain mitoin, teen kaiken, mitä minulta pyydät, kunhan vain tulet avukseni ja kiroat sen kansan." (4. Moos. 22:17). Balak todennäköisesti laskelmoi, että voittamatonkin kansa olisi lyötävissä, jos se joutuu Jumalan kirouksen alaiseksi.
Samalla tavoin hän näki sodan jo käytännössä hävityksi, kun Bileam toistuvasti siunasi Israelin (4. Moos. 23:11,25; 4. Moos. 24:10-11). Jumalan siunaus Israelin yllä merkitsi käytännössä sitä, ettei heitä voisi voittaa, koska Jumala taisteli heidän rinnallaan.