Hyväkuntoisen 48-vuotiaan naisen työnhaku tyssäsi 30-vuotiaan ylipainoisen miehen päätökseen
48-vuotias nainen kertoo työnhaustaan Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Nainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, miten hänen työnhakunsa pysähtyi iän asettamiin rajoituksiin, vaikka hän on hyvin koulutettu ja hyväkuntoinen.
– Minä, akateeminen 48-vuotias työnhakija, sain kutsun työhaastatteluun. Valmistauduin hyvin, hain esitietoja, mietin kysymyksiäni ja silitin jopa vaatteeni. Onni tuntui kääntyneen minulle myötäiseksi, nimimerkki Akateeminen työnhakija kertoo lehdessä.
Tilanteen erikoisuutta lisäsi se, että työnhakija on hyvässä kunnossa, mutta nuorempi rekrytoija puolestaan oli ylipainoinen mies.
– Rekrytoija oli noin kolmekymppinen, ylipainoinen mies. Tiukan haastattelun loppupuolella rekrytoija kiinnitti huomiota ikääni, joka asetti kuulemma rajoituksia työnteolle. Hakemani työpaikka oli fyysisesti kuormittava: päivittäin pitäisi kävellä pitkin isoa tehdaskompleksia, ja muutaman kerran viikossa pitäisi sukkuloida yhtiön autolla kaupungin laidoilla sijaitsevissa sivutoimipisteissä.
Kannattaisi mainita työpaikkailmoituksissa yläikäraja”
Hakijaa ihmetytti rekrytoijan epäily, vaikka hän painotti harrastavansa päivittäistä kuntoliikuntaa ja olevansa liikkuvaa ihmistyyppiä.
– Rekrytoijan mielestä en voisi ikäni vuoksi selviytyä kunnialla noin rasittavasta liikkumisesta.
Naisen mukaan hänen kuntonsa on testattu hyväksi.
– Työnhakuni pysähtyi siis ikäni asettamiin rajoituksiin. Oma vikani, sillä järkevänä työnhakijana minun olisi pitänyt muistaa liittää hakemukseeni viime syksynä suorittamani todistus perusteellisesta kuntotarkastuksesta.
Vastaisuudessa rekrytoijien kannattaisi mainita työpaikkailmoituksissaan työhön vaadittava yläikäraja, jota vanhempia hakuprosessissa ei huomioida. Lisäksi työnhakija voisi lisätä hakemukseensa Cooperin testin tuloksen ynnä muuta sellaista, hän tilittää.
Hän kertoo lisäksi, että hänen hakemaansa työtehtävää ei lopulta täytetty, koska sopivaa hakijaa ei löytynyt. Yhtiö päätti kirjoittajan mukaan hoitaa tehtävän sisäisillä siirroillaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005051288.html
48-vuotias nainen kertoo työnhaustaan Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Nainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, miten hänen työnhakunsa pysähtyi iän asettamiin rajoituksiin, vaikka hän on hyvin koulutettu ja hyväkuntoinen.
– Minä, akateeminen 48-vuotias työnhakija, sain kutsun työhaastatteluun. Valmistauduin hyvin, hain esitietoja, mietin kysymyksiäni ja silitin jopa vaatteeni. Onni tuntui kääntyneen minulle myötäiseksi, nimimerkki Akateeminen työnhakija kertoo lehdessä.
Tilanteen erikoisuutta lisäsi se, että työnhakija on hyvässä kunnossa, mutta nuorempi rekrytoija puolestaan oli ylipainoinen mies.
– Rekrytoija oli noin kolmekymppinen, ylipainoinen mies. Tiukan haastattelun loppupuolella rekrytoija kiinnitti huomiota ikääni, joka asetti kuulemma rajoituksia työnteolle. Hakemani työpaikka oli fyysisesti kuormittava: päivittäin pitäisi kävellä pitkin isoa tehdaskompleksia, ja muutaman kerran viikossa pitäisi sukkuloida yhtiön autolla kaupungin laidoilla sijaitsevissa sivutoimipisteissä.
Kannattaisi mainita työpaikkailmoituksissa yläikäraja”
Hakijaa ihmetytti rekrytoijan epäily, vaikka hän painotti harrastavansa päivittäistä kuntoliikuntaa ja olevansa liikkuvaa ihmistyyppiä.
– Rekrytoijan mielestä en voisi ikäni vuoksi selviytyä kunnialla noin rasittavasta liikkumisesta.
Naisen mukaan hänen kuntonsa on testattu hyväksi.
– Työnhakuni pysähtyi siis ikäni asettamiin rajoituksiin. Oma vikani, sillä järkevänä työnhakijana minun olisi pitänyt muistaa liittää hakemukseeni viime syksynä suorittamani todistus perusteellisesta kuntotarkastuksesta.
Vastaisuudessa rekrytoijien kannattaisi mainita työpaikkailmoituksissaan työhön vaadittava yläikäraja, jota vanhempia hakuprosessissa ei huomioida. Lisäksi työnhakija voisi lisätä hakemukseensa Cooperin testin tuloksen ynnä muuta sellaista, hän tilittää.
Hän kertoo lisäksi, että hänen hakemaansa työtehtävää ei lopulta täytetty, koska sopivaa hakijaa ei löytynyt. Yhtiö päätti kirjoittajan mukaan hoitaa tehtävän sisäisillä siirroillaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005051288.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä välii saiko 48v työpaikan tai ei?
Jos ois saanu työpaikan niin joku toinen ois jääny ilman työpaikkaa?
Ihme örveltämistä tollanen et mulle mulle?
en
48-vuotias nainen kertoo työnhaustaan Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Nainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, miten hänen työnhakunsa pysähtyi iän asettamiin rajoituksiin, vaikka hän on hyvin koulutettu ja hyväkuntoinen.
Minusta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa
en
48-vuotias nainen kertoo työnhaustaan Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Nainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, miten hänen työnhakunsa pysähtyi iän asettamiin rajoituksiin, vaikka hän on hyvin koulutettu ja hyväkuntoinen.
– Minä, akateeminen 48-vuotias työnhakija, sain kutsun työhaastatteluun. Valmistauduin hyvin, hain esitietoja, mietin kysymyksiäni ja silitin jopa vaatteeni. Onni tuntui kääntyneen minu
Minä, akateeminen 48-vuotias työnhakija, sain kutsun työhaastatteluun. Valmistauduin hyvin, hain esitietoja, mietin kysymyksiäni ja silitin jopa vaatteeni. Onni tuntui kääntyneen minulle myötäiseksi, nimimerkki Akateeminen työnhakija kertoo lehdessä.
Aivan oikea menettely työnantajalta kun en itsekkään usko että 48v ämmä ois hyvässä kunnossa, asenne vika hakijalla mikä paistoi lävitse.
Tota eihän akka edes tavannu työnantajaa? siinä lukee et se tapas jonkun 30v liikalihavan duunarin?
Rekrytoijaa ylipainoiseksi kutsuva nainen vaikuttaa hyvin ikävältä persoonalta. Sitä vain ei ole haluttu sanoa suoraan, joten on kohteliaasti vedottu muihin syihin.
Työpaikan hakijan olisi kannattanut haastaa rekrytoija kiertämään sitä tehdasta ympäriinsä jotta sille läksille olisi selvinnyt miksi hän ei jaksa ja luulee ettei kukaan muukaan jaksa.
Olen runsaat kymmenen vuotta aloittajaa vanhempi ja vedän osastolla siksakkia työpäivän aikana kilometreittäin. Ja sitten vielä kotiin tultua ulos lenkille. Lihavat lössykät eivät pysy perässä vaikka olisivat alta parikymppisiä joten miten tuo aloitusjuttu on ikäkymysys.
Olen yli 50 vuotias mies. nostan yli 100 kg penkiltä, 2 salitreeniä viikossa ja teen tunnin parin aerobisen lenkin lisäksi joka viikko, suksilla tai pyörällä. opiskelen iltaisin huvikseni.
huvittaa nämä kolmikymppiset pallomahat. Niistä ei ole mihinkään fyysisesti tai henkisesti
Kertoisitko millainen on sun aerobinen lenkki? - Tai no, vilkaisin netin ihmemaata, liian hankalaa ja vaikeaa meitsille. Ma meen vaan yksinkertaiselle lenkille.