Pikkusiskoni (13v) ahdistuu tietyn henkilön läsnäollessa. On ollut 7 vuotta sitten viimeeksi kunnolla tekemisissä henkilön kanssa, jolloin tämä lähti ilman syytä jahtaamaan pikkusiskoa ja siskon kaveria. Kun kyseinen (vuotta siskoa vanhempi) henkilö sai siskon kiinni, nosti huivista niin että sisko tunsi kuristuvansa (toki 6- vuotiaan kertomus on ollut varmasti värikkäämpi kuin todellisuus, mutta tällaisena tapahtuma on hänelle päähän jäänyt.) Ei mitään pahempia seurauksia, paitsi nyt kun ovat samassa koulussa, pikkusisko kokee tilanteet, joissa henkilö tulee häntä vastaan tai hänen takaansa, ahdistaviksi.
Pikkusisko tiedostaa itse, että ei ole syytä pelätä, että lapsellinen kiusaaminen/kimppuun hyökkääminen toistuisi, ja ihmettelee itsekin, miksi ahdistuu niin paljon. En sanoisi että kyseessä on posttraumaattinen ahdistus, kun ei kuitenkaan vaikuta muuten kuin henkilön läsnäollessa. Onko mahdollista, että alitajunta heittää käsittelemättömäksi jääneen pelon/ahdistuksen tunteen vuosien takaa nyt kun sisko on teini-iässä ja mielialat muuttuvat muutenkin paljon? Mikähän tällaiseen voisi auttaa, kun vanhempien kehotus "muuttaa ajattelutapaa" ei ole auttanut, psykologille ei sisko halua mennä ja itse en keksi, mikä auttaisi?
Pikkusisko tiedostaa itse, että ei ole syytä pelätä, että lapsellinen kiusaaminen/kimppuun hyökkääminen toistuisi, ja ihmettelee itsekin, miksi ahdistuu niin paljon. En sanoisi että kyseessä on posttraumaattinen ahdistus, kun ei kuitenkaan vaikuta muuten kuin henkilön läsnäollessa. Onko mahdollista, että alitajunta heittää käsittelemättömäksi jääneen pelon/ahdistuksen tunteen vuosien takaa nyt kun sisko on teini-iässä ja mielialat muuttuvat muutenkin paljon? Mikähän tällaiseen voisi auttaa, kun vanhempien kehotus "muuttaa ajattelutapaa" ei ole auttanut, psykologille ei sisko halua mennä ja itse en keksi, mikä auttaisi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.