Joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei hän ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään. Joh. 3: 36.
Ihmisluonnolle on ominaista, että se katselee omia töitään. Omaa hurskauttaan, tahi omia syntejään ja sen mukaan arvostelee Jumalan armoa. Pyhä Henki sanoo: Tässä on mies, Jeesus Kristus, vaimon siemen, jonka ikuinen Isän rakkaus pani edestänne täyttämään lain ja kärsimään kuoleman kaikkien edestä. Hänen kallis verensä on Jumalan silmäin edessä ottanut kaiken voiman ja merkityksen sekä synneistänne että hyveistänne. »Ja ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän on pelastuminen.»
Epäusko on ainoa kadottava synti. Sen laajuus on kauhistuttava, sen laatu ja olemus vaikuttavat kadottavasti.
Mitä on epäusko? Se on Jumalan suuren armahtavaisuuden halveksimista, hänen suuren rakkautensa häpäisemistä. Epäusko polkee jalkojensa alle jumalallisen armahtavaisuuden suurimman lahjan. Se työntää luotaan meille annetun pelastuskeinon, syntiuhrin, Jumalan ainoan Pojan, jonka hän suuressa armahtavaisuudessaan pelastukseksemme lähetti.
Jeesus syntyi ihmiseksi, rupesi veljeksemme, uhrasi kaikki, vanhurskautensa, elämänsä, verensä meidän pelastamiseksemme. Sinä tiedät kaiken tämän ja siitä huolimatta olet kylmä ja välinpitämätön. Sinä vietät hänen syntymisensä muisto jouluna. Kuulet, luet ja laulat seimenlapsesta. Vietät hänen kärsimisensä ja kuolemansa muistojuhlaa. Kuulet ja luet, miten hän verta hikoillen kärsi yrttitarhassa, miten häntä ruoskittiin ja orjantappuralla kruunattiin. Sinä näet hänet kahden pahantekijän keskelle ristiinnaulittuna. Sinä kuulet hänen tuskanhuutonsa. Ja sinä tiedät ja tunnustat, että kaikki se on sinun ja sinun synteinesi tähden tapahtunut. Käyt Herran ehtoollisella ja siten vietät hänen kuolemansa muistoa. Siitä huolimatta on sydämesi sittenkin kuollut ja kylmä. Sinä et rakasta etkä halaja häntä, et iloitse hänessä etkä ylistä häntä, vaan sielusi ja sydämesi on kiinnitettynä katoavaisiin. Sinä olet tottelematon ja teet syntiä Vapahtajaasi vastaan.
Onko siis ihme, jos sinut kadotetaan! Onko ihme, että Jumalan viha ympärilläsi leimuaa kuin alimmaisen helvetin tuli. Hänen Poikansa palavan rakkauden ja katkerat kärsimykset maksat sinä äärettömällä kiittämättömyydellä. Halveksien, kylmästi poljet jalkojesi alle Jumalan rakkauden suurimman lahjan. Puhuessaan Kristuksen kärsimisestä sanoo Luther: »Ihmissydän, joka ei tästä liiku eikä taivu, on kiveä, rautaa ja terästä kovempi. Rakas, hieno maailmamme kulkee kulkuaan ollenkaan Kristuksen kärsimisestä välittämättä. Se on hidas, kylmä, kiittämätön ja halveksii saamaansa suurta aarretta. Sen tähden Herra Jumala jättää sen oman onnensa nojaan, ja niin etääntyy se yhä kauemmaksi auttajastaan. Ja Herra Jumala on oikeudenmukainen sanoessaan kiittämättömälle maailmalle Isällisellä rakkaudella: Olen etsinyt sinua. Sinun tähtesi olen antanut rakkaan Poikani suuriin kärsimyksiin. Koska et minusta välitä, en minäkään sinusta huoli. Kun et sinä pane arvoa siihen, mitä olen hyväksesi tehnyt, niin en minä välitä sinusta. jos ei Poikani Jeesus Kristus sinulle kelpaa, niin ota sitten Barrabas tahi itse perkele.»
Kun näin hylkäät Jumalan rakkauden, olet kylmä ja kiittämätön, niin älä ihmettele, jos Jumala sallii sinun kulkea omaa tietäsi kadotukseen. Apostoli sanoo: Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava. Kuinka paljoa kovemman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren! Tämä on epäuskon olemus.
Sitä paitsi on epäusko kaikkien syntien äiti. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, on rikkonut suhteensa taivaalliseen Isään. Hänessä ei ole rakkautta ja luottamusta Jumalaan. Hän ei tahdo täyttää Jumalan tahtoa. Orjan lailla hän ehkä rangaistuksen pelosta, tahi ulkokullatun tavoin paikan toivossa täyttää Herransa käskyn. Luther sanoo: »Epäuskon seuraan liittyy koko helvetti ja lohikäärmeen pyrstö.» Mutta tämä ei kuitenkaan aiheuta kadotusta. Siihen ihminen joutuu hylkäämällä Jumalan armon. Millä maksaa syntinsä se, joka hylkää Kristuksen? Hän on synteinensä alastomana Jumalan tuomioistuimen edessä. Paavali sanoo: »Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan velvollisuudesta.»
Sieluni, valvo ja rukoile, ettei maailma saa sinua pauloihinsa. Kaikki, mikä maailmasta on, se katoaa. Anna minulle, rakas taivaallinen Isä, kuuliaisuuden henki, niin että kaikessa tottelen Jeesusta, Jumalan Karitsaa. Silloin saa sieluni rauhan ja minä saan periä iankaikkisen elämän. Amen.
Ihmisluonnolle on ominaista, että se katselee omia töitään. Omaa hurskauttaan, tahi omia syntejään ja sen mukaan arvostelee Jumalan armoa. Pyhä Henki sanoo: Tässä on mies, Jeesus Kristus, vaimon siemen, jonka ikuinen Isän rakkaus pani edestänne täyttämään lain ja kärsimään kuoleman kaikkien edestä. Hänen kallis verensä on Jumalan silmäin edessä ottanut kaiken voiman ja merkityksen sekä synneistänne että hyveistänne. »Ja ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän on pelastuminen.»
Epäusko on ainoa kadottava synti. Sen laajuus on kauhistuttava, sen laatu ja olemus vaikuttavat kadottavasti.
Mitä on epäusko? Se on Jumalan suuren armahtavaisuuden halveksimista, hänen suuren rakkautensa häpäisemistä. Epäusko polkee jalkojensa alle jumalallisen armahtavaisuuden suurimman lahjan. Se työntää luotaan meille annetun pelastuskeinon, syntiuhrin, Jumalan ainoan Pojan, jonka hän suuressa armahtavaisuudessaan pelastukseksemme lähetti.
Jeesus syntyi ihmiseksi, rupesi veljeksemme, uhrasi kaikki, vanhurskautensa, elämänsä, verensä meidän pelastamiseksemme. Sinä tiedät kaiken tämän ja siitä huolimatta olet kylmä ja välinpitämätön. Sinä vietät hänen syntymisensä muisto jouluna. Kuulet, luet ja laulat seimenlapsesta. Vietät hänen kärsimisensä ja kuolemansa muistojuhlaa. Kuulet ja luet, miten hän verta hikoillen kärsi yrttitarhassa, miten häntä ruoskittiin ja orjantappuralla kruunattiin. Sinä näet hänet kahden pahantekijän keskelle ristiinnaulittuna. Sinä kuulet hänen tuskanhuutonsa. Ja sinä tiedät ja tunnustat, että kaikki se on sinun ja sinun synteinesi tähden tapahtunut. Käyt Herran ehtoollisella ja siten vietät hänen kuolemansa muistoa. Siitä huolimatta on sydämesi sittenkin kuollut ja kylmä. Sinä et rakasta etkä halaja häntä, et iloitse hänessä etkä ylistä häntä, vaan sielusi ja sydämesi on kiinnitettynä katoavaisiin. Sinä olet tottelematon ja teet syntiä Vapahtajaasi vastaan.
Onko siis ihme, jos sinut kadotetaan! Onko ihme, että Jumalan viha ympärilläsi leimuaa kuin alimmaisen helvetin tuli. Hänen Poikansa palavan rakkauden ja katkerat kärsimykset maksat sinä äärettömällä kiittämättömyydellä. Halveksien, kylmästi poljet jalkojesi alle Jumalan rakkauden suurimman lahjan. Puhuessaan Kristuksen kärsimisestä sanoo Luther: »Ihmissydän, joka ei tästä liiku eikä taivu, on kiveä, rautaa ja terästä kovempi. Rakas, hieno maailmamme kulkee kulkuaan ollenkaan Kristuksen kärsimisestä välittämättä. Se on hidas, kylmä, kiittämätön ja halveksii saamaansa suurta aarretta. Sen tähden Herra Jumala jättää sen oman onnensa nojaan, ja niin etääntyy se yhä kauemmaksi auttajastaan. Ja Herra Jumala on oikeudenmukainen sanoessaan kiittämättömälle maailmalle Isällisellä rakkaudella: Olen etsinyt sinua. Sinun tähtesi olen antanut rakkaan Poikani suuriin kärsimyksiin. Koska et minusta välitä, en minäkään sinusta huoli. Kun et sinä pane arvoa siihen, mitä olen hyväksesi tehnyt, niin en minä välitä sinusta. jos ei Poikani Jeesus Kristus sinulle kelpaa, niin ota sitten Barrabas tahi itse perkele.»
Kun näin hylkäät Jumalan rakkauden, olet kylmä ja kiittämätön, niin älä ihmettele, jos Jumala sallii sinun kulkea omaa tietäsi kadotukseen. Apostoli sanoo: Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava. Kuinka paljoa kovemman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren! Tämä on epäuskon olemus.
Sitä paitsi on epäusko kaikkien syntien äiti. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, on rikkonut suhteensa taivaalliseen Isään. Hänessä ei ole rakkautta ja luottamusta Jumalaan. Hän ei tahdo täyttää Jumalan tahtoa. Orjan lailla hän ehkä rangaistuksen pelosta, tahi ulkokullatun tavoin paikan toivossa täyttää Herransa käskyn. Luther sanoo: »Epäuskon seuraan liittyy koko helvetti ja lohikäärmeen pyrstö.» Mutta tämä ei kuitenkaan aiheuta kadotusta. Siihen ihminen joutuu hylkäämällä Jumalan armon. Millä maksaa syntinsä se, joka hylkää Kristuksen? Hän on synteinensä alastomana Jumalan tuomioistuimen edessä. Paavali sanoo: »Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan velvollisuudesta.»
Sieluni, valvo ja rukoile, ettei maailma saa sinua pauloihinsa. Kaikki, mikä maailmasta on, se katoaa. Anna minulle, rakas taivaallinen Isä, kuuliaisuuden henki, niin että kaikessa tottelen Jeesusta, Jumalan Karitsaa. Silloin saa sieluni rauhan ja minä saan periä iankaikkisen elämän. Amen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei hän ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään. Joh. 3: 36.