Minut erotettiin aikoinaan. Isä ja äiti sekä veli lopettivat kanssakäymisen joitakin vuosia kanssani. koska herätkää lehdessä oli kuuulemma Uuuta Valoa. Valon mukaan erotettuun ei saanut olla missään kosketuksessa, olkoonpa hän kuinka läheinen tahansa.
Isäni ja äitini ovat nyt kuolleet. Mutta mielenkiinnolla näin vuosien kuluttua haluaisin tietää saako jt tervehtiä erotettua esim kaupassa jne.
Siis mikä on nykyinen Valo asiaan ?
Isäni ja äitini ovat nyt kuolleet. Mutta mielenkiinnolla näin vuosien kuluttua haluaisin tietää saako jt tervehtiä erotettua esim kaupassa jne.
Siis mikä on nykyinen Valo asiaan ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Erotettua ei saa edes tervehtiä, koska se olisi "osallistumista hänen tekoihinsa", mitä se sitten tarkoittaakaan. Varsinainen syyhän tähän on se, että erotetut eivät enää pelkää ottaa selkoa tosiasioista, joten heidän kanssaan keskustelu olisi uskovaiselle äärettömän vaarallista ja uskoa tuhoavaa.
Tuorein valo erotettuihin sukulaisiin suhtautumisessa:
http://www.geocities.com/valaisija/h_vp0802.htm
"Joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven."
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
"Kosto on minun, sanoo Herra".
Gallup-tiedustelu: Mistä kirjasta?
Jt ei tiedä että toinen on eronnut/erotettu. Tänään viimeksi keskustelin erään jehovantodistajan kanssa. Olemme olleet samassa seurakunnassa mutta erosin eräästä toisesta. Viesti ei ole kai vielä kiirinyt tuohon seurakuntaan.
Kyllähän se niin on, että hengellisellä ja seuraelämän tasolla erotetun kanssa ei olla missään tekemissä. Kokonaan eri asia on sitten tilanteet, joissa kanssakäymistä on mahdotonta välttää, esim. jotkin työasiat.
Perheenjäseniin ja sukulaisiin luonnollisesti voi pitää yhteyttä, vaikka jotkut ovatkin katsoneet parhaimmaksi pistää välit poikki. Mitään velvollisuutta tällaiseen ei kuitenkaan ole.
>>Kyllähän se niin on, että hengellisellä ja seuraelämän tasolla erotetun kanssa ei olla missään tekemissä. Kokonaan eri asia on sitten tilanteet, joissa kanssakäymistä on mahdotonta välttää, esim. jotkin työasiat. >>
Tähän tilanteiden mukaan karttamiseen löytyy varmasti ns. Raamatulliset perusteet, vai mitä?
Eli kun tilanne saattaisi aiheuttaa todistajalle ongelmia, esim. esimiehen karttaminen, tarkoittaisi se käytännössä töistä irtisanoutumista. Rahan keräämistä Seuralle ei kuitenkaan voi lopettaa, joten karttamisperiaatetta voidaan rikkoa ja SOVITELLA kun raha on kyseessä.
>>Mitään velvollisuutta tällaiseen ei kuitenkaan ole.
"Tähän tilanteiden mukaan karttamiseen löytyy varmasti ns. Raamatulliset perusteet, vai mitä?"
Kuten itse varmasti tiedät, niin Raamattu ei anna tässä suhteessa vastausta kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joissa kohtaamme erotetun. Jokaisen on käytettävä harkintakykyään ja toimittava omantuntonsa määräämällä tavalla, jos sellainen tilanne eteen tulee.
Itsekin olen ollut työn puolesta tekemisissä erotettujen kanssa, joten ei se mikään uusi tilanne minullekkaan ole. Eikä siinä mitään Raamatullista estettä ole, että hoitaa elämän välttämättömyyksiä, vaikka niiden kanssa joutuisi tekemisiin eroetun kanssa. Kysehän oli karttamisesta hengellisellä ja seuraelämän tasolla, vai mitä?
"Todistaja, joka ei hylkää tällaista perheenjäsentä, erotetaan seurakunnasta. Tämä on arkipäivää seurakunnissa."
Esitätkö tuon väitteen ihan vakavissasi, vai unohditko hymiön lopusta?
Siis ennen piti tuhota puhumattomuudella vaikka lastensa elämä. Mutta nyt ei enää , usen VALON myötä tarvitse. Hienoa jehovat !
Eikös siitä kuitenkin varoiteta ensin-ja jos toistaa "rikoksen" niin tulee monoa.
"Siis ennen piti tuhota puhumattomuudella vaikka lastensa elämä. Mutta nyt ei enää , usen VALON myötä tarvitse."
Ei sitä ole milloinkaan vaadittu katkaisemaan välejä erotettuun lapseen tai vanhempaan, kuten ei vaadita nykyäänkään. Kaikenlaisia olemattomia väitteitä täällä saakin lukea.
"Eikös siitä kuitenkin varoiteta ensin-ja jos toistaa "rikoksen" niin tulee monoa."
Kait sen asian noinkin voi ilmaista. Mutta kysehän oli siitä nimimerkin "tietoa" väitteestä että todistajat, jotka pitävät yhteyttä erotettuihin perheenjäseniinsä, erotetaan seurakunnasta. Tuo väitehän on 100%:sti täyttä skeidaa. Tiedän aivan tasan tarkkaan, ettei ketään eroteta tuollaisen syyn vuoksi. Totta on, että tarpeetonta kanssakäymistä ei suositella, muttei kielletäkkään.
>>Tuo väitehän on 100%:sti täyttä skeidaa. Tiedän aivan tasan tarkkaan, ettei ketään eroteta tuollaisen syyn vuoksi.
Tuskin erotetaan silloin jos asiaa käsitellään ensimmäistä kertaa ja henkilön katsotaan katuvan. Suhtautuminen yhteydenpitoon eronneisiin tai erotettuihin on hyvin paljon tapauskohtaista ja riippuu vanhimmista.
Mutta on täysin harhaanjohtavaa väittää, että karttamissääntöä toistuvasti rikkovaa ei koskaan eroteta. Ray Franz erotettiin aterioinnista työnantajansa kanssa, työnantaja oli entinen jehovantodistaja.
Tunnen tapauksen, jossa vanhimmat saivat selville seurakunnan jäsenen pitäneen yhteyttä erotettuun sukulaiseensa. Vanhimmat puhuttelivat ja antoivat käytösohjeita. Mikäli sama henkilö tavattaisiin rikkomassa annettuja ohjeita, niin tuskin vanhimpien tarvitsisi lainkaan harkita komitean kasaamistarvetta.
>> Totta on, että tarpeetonta kanssakäymistä ei suositella, muttei kielletäkkään.
Ja Valtakunnan palveluksemme antaakin ohjeita ja esimerkin:
"Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988 sivulla 28 sanotaan: ”Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin” sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan ’on lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa’, joka harjoittaa syntiä katumatta (1. Kor. 5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. (Ks. myös Vartiotorni 15.11.1981 s. 29, 30.)"
"Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi." (elokuu 2002)
Jokainen "hengellisesti kypsä" jehovantodistaja kyllä ymmärtää Vartiotorniseuran antamien esimerkkien sitovuuden. Niitä kun on syytä vähätellä ainoastaan silloin kun halutaan puolustella Raamattuun perustumatonta oppinäkemystä.
Et tiedä mitä kirjoitat. Minä tiedän , koska olen jehovien terrorin kokenut vuonna 81 tulleen 'uuden valon' myötä.
Jotta pidä aivopesty turpasi kiinni.
"Suhtautuminen yhteydenpitoon eronneisiin tai erotettuihin on hyvin paljon tapauskohtaista ja riippuu vanhimmista."
Ovatkohan meidän seurakunnan vanhimmat sitten jollain lailla lepsumpia, kun eivät lainkaan ole puuttuneet asiaan, vaikka ovat nähneet selvästi, että emme ole katkaisseet välejä erotettuun sisareeni? Voisi kuvitella, että isäni olisi edes menettänyt vanhimman tehtävänsä, mutta eipä niin ole vielä käynyt.
"Mutta on täysin harhaanjohtavaa väittää, että karttamissääntöä toistuvasti rikkovaa ei koskaan eroteta."
Jos luit viestini tarkemmin, niin tarkoitin nimenomaan perheenjäsenten ja sukulaisten välistä yhteydenpitoa. Jos kovin sitkeästi jatkaa seurustelua erotetun kanssa, johon ei ole verisiteitä, niin aivan varmasti siitä seuraa toimenpiteitä ja pahimmassa tapauksessa jopa erottaminen.
"Jokainen "hengellisesti kypsä" jehovantodistaja kyllä ymmärtää Vartiotorniseuran antamien esimerkkien sitovuuden. Niitä kun on syytä vähätellä ainoastaan silloin kun halutaan puolustella Raamattuun perustumatonta oppinäkemystä."
Olen kyllä lukenut molemmat kirjoitukset kokonaisuudessaan, mutta pääpainohan on siinä, että jokaisen on tehtävä henk.kohtainen valinta, mitä pitää tarpeettomana kanssakäymisenä. Ei tässä ole mitään ehdotonta sääntöä, niin kuin monet väittävät, vaan kyse on omantunnonasiasta.
"Et tiedä mitä kirjoitat. Minä tiedän , koska olen jehovien terrorin kokenut vuonna 81 tulleen 'uuden valon' myötä."
Tiedänpäs, ellet toisin pysty todistamaan. Jos sinulla itselläsi on ollut vaikeaa, niin älä turhautumistasi minuun pura. Uskoisin, että sinulla saattaisi olla peiliin katsomisen paikka.
>>Ovatkohan meidän seurakunnan vanhimmat sitten jollain lailla lepsumpia, kun eivät lainkaan ole puuttuneet asiaan, vaikka ovat nähneet selvästi, että emme ole katkaisseet välejä erotettuun sisareeni? Voisi kuvitella, että isäni olisi edes menettänyt vanhimman tehtävänsä, mutta eipä niin ole vielä käynyt.
Tiedän vanhimman, joka rikkoo tätä sääntöä raskaimman mukaan.
>>Jos luit viestini tarkemmin, niin tarkoitin nimenomaan perheenjäsenten ja sukulaisten välistä yhteydenpitoa.
Niin minäkin.
>> Ei tässä ole mitään ehdotonta sääntöä, niin kuin monet väittävät, vaan kyse on omantunnonasiasta.
Niinpä, omantunnonasian painoarvo on suorassa suhteessa siihen kuinka hengelliseksi jehovantodistajaksi henkilö itsensä luokittelee.
täällä antanut itsestään ymmmärtää olevansa reilu parikymppinen jannu. Korjaa jos olen väärässä.
Jos olen oikeassa, niin mitä sinä tiedät vuoden 81 tapahtumista? Vaikka olisit n. kolmekymppinenkin, niin mitä sinä olet n. 7-vuotiaana ymmärtänyt mistään vuonna 1981?
Kuules valopää, kerro mitä tarkoittaa "tarpeeton kanssakäyminen"