Milloin sinulla on aikaa?

Minulla on aina aikaa itselleni ja läheisilleni.

Nykyään on aikaa, onneksi. Myönnän kyllä auliisti sen, että joskus aikaisemmin oli aika suorituspainoitteista se eläminen ja niinkin ylpeä kuin sitä omista lapsistaan on tänä päivänä niin kyllähän se totuus on se, että meillä vaimo sen kasvatuspuolen hoiti. Itse kuljin reissutöissä ja jälkeenpäin jonkinverran jopa sitä katunutkin mutta toisaalta sitten taas elämä on sellaista kuin se on ja siihen aikaan sitä rahaa tarvittiin.

Nykyään otan välillä vähän omaa aikaa siten, että lähden vaikka alkukeväästä pilkille. En minä niistä kaloista niin mutta on hienoa istua järvenjäällä auringonpaisteessa tai vaihtoehtoisesti täälläpäin voi mennä paikalliselle metsästysmajalle ja töräyttää takassa kunnon pannukahvit ja funtsailla asioita, mitä nyt milloinkin.

Nykyään helposti kuvittelee, että se jotenkin , että olet aina tavoitettavissa on se jonkinlainen mitta. Ei kyllä sen puhelimen voi laittaa joskus no, vähintään äänettömälle . Paremminhan sitä sitten jaksaa oikeasti olla paikalla kun välillä vähän "nollaa"

”Ajatella elämääsi, läheisiäsi, ympäristöäsi... istua alas ja katsoa ikkunasta ulos? Ihan vain olla hetki hiljaa.”

Kun lapset olivat pieniä, aika oli hyvin rajallista. Mutta onneksi tuota on voinut aina tehdä, milloin enemmän ja milloin vähemmän.

”Onko jokainen hetkesi tarkkaan ohjelmoitu, pyritkö jakuvasti tuloksiin ja asetat tavoitteita?”

Tuota kohtaa kritisoin, sillä ei kaikilla tilanne vain oman tahdon mukaan kiireistä. Mm. edellinen työni, joka oli vaativaa, oli ohjelmoitu jo aivan muilta tahoilta. Sen minkä itse pystyi vaikuttamaan, oli aika vähäistä. Työelämän vaatimukset kasvaa koko ajan, ja suurin osa pinnistelee, jotta saa pitää sen työpaikan. Ne jotka ottavat rennosti, ovat ensimmäisiä lähtijöitä YT neuvotteluissa.

Tilanteeni on nyt parantunut, mutta hinta oli kova. Kun voimat eivät enää riittäneet muuhun kuin työhön, jäivät niin harrastuksen, ystävät kuin muukin vapaa-ajanvietto vähemmälle. Nyt on toisin.

”…oikein ymmärrä mistä kaikessa on kyse tai miten tämä yhteiskunta toimii mutta seuraat silti koko ajan uutisia ja muuta mediaa.”

Tuossa taustalla voi olla työelämä, ja aivot eivät yksikertaisesti jaksa ottaa vastaan uutta vielä vapaa-ajallakin. Mutta toki on ammatteja, joissa noita voi seurata – tai joissa pitää seurata. Uskon että erittäin monella on syy vain se, ettei pohjatiedot riitä, ei ole koskaan opittu ns. oppimaan itsenäisesti ja vähänkin monitahoisempi ajattelu ei vain luonnu.

Niille, joilla on aikaa kuunnella keskusteluohjelmia:

"Keskustelu, joka tähtää asioiden ja toisten ihmisten näkökantojen ymmärtämiseen, on välttämätöntä demokratialle, sanoo filosofi Kai Alhanen. Yhteiskunnallinen dialogi on merkityskeskustelua.

Dialogin ehto on, että ihmiset kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti ja kunnioittaen ja he haluavat oikeasti oppi jotakin sekä toisista ihmisistä että itsestään.

Meillä Suomessa on paljon haasteita erilaisuuden sietämisen kanssa, sanoo Alhanen.

-Nykyinen maailma tuo esille todella isoja ongelmia ja ihmisten kokemusmaailmat ovat eriytyneet kauaksi toisistaan. Tässä tilanteessa erilaisuuden sietäminen on vaikeaa.

-Kuitenkin erilaisuuden hyödyntäminen päätöksenteossa on meidän demokraattisen politiikan perintömme pääjuonteita.

Alhasen mielestä erilaisuuden sietäminen ja hedelmällisen dialogin käymisen taito on kansalaiskasvustulsen keskeisin tehtävä."


Kalle Haatanen
Dialogi demokratiassa

http://areena.yle.fi/1-3768233


Itselleni heräsi tuon pohjalta ajatuksia, että autoritäärisessä ja hierarkkisessa ilmapiirissä avoin ja aito dialogi on usein jopa suorastaan kiellettyä - toisaalta miksi niin? Jos jokin asia ei kestä lähempää tarkastelua miksi ylipäänsä ylläpitää sellaista järjestelmää? Eikö silloin jo lähtökohtaisesti ole jotain pahasti vialla?

Kun kerran on päässyt kokemaan mitä eläminen dialogin mahdollistavassa, toiset huomioonottavassa, vapaassa demokratiassa on, ei siitä sen jälkeen halua enää luopua.